18.5.2013 Päävalmentaja Greg Gibsonin viimeiset kolme kautta päävalmentajana ovat olleet menestystarina: Loimaan Korikonkarien nousu Korisliigaan 2011 sekä Nilan Bisonsin miesten Suomen mestaruudet 2012 ja 2013. Toisten perättäisten mestaruusjuhlien siimeksessä Gibson, 43, jaksaa painottaa pääteesiensä, keskinäisen luottamuksen ja joukkuepuolustuksen, merkitystä.
Mestaruuden ratkaisseen viidennen finaaliottelun alku oli kankea. Molemmat joukkueet takeltelivat hyökkäyspelissään ja ottivat tukun hätäisiä heittoja, ja toisella jaksolla Bisonsin hyökkäyspään lukon avasi lähinnä puolustusansioistaan tunnettu Ville Mäkäläinen.
Gibson kuitenkin vakuuttaa, että hän luotti omiensa iskukykyyn aivan ottelun alusta asti, vaikka ensi minuutit eivät luvanneet hyvää heittoiltaa.
– Muutamat ensimmäisen jakson heittomme olivat vähemmän harkittuja ja pari vapaata heittoa osuivat rautoihin, mutta minusta tuntui silti turvalliselta, koska puolustuksemme oli koko ajan hyvää, valmentaja miettii.
– Viime kevään neljännessä finaaliottelussa Joensuun Katajaa vastaan tilanne oli lähes täsmälleen samanlainen. Meillä oli hidas alku, mutta samalla teimme vastustajan elosta vaikeaa. Vanha sanonta kuuluu, että hyökkäys voi voittaa yksittäisiä pelejä, mutta puolustamalla voitetaan mestaruuksia, ja se osoittautui todeksi taas tänään.
Jos kevään 2012 pudotuspelien alkaessa Nilan Bisonsin mestaruusmahdollisuuksiin uskoi vain harva, tänä keväänä Bisons oli etenkin runkosarjavoittonsa jälkeen mestarisuosikki aina kauden viimeiseen otteluun asti. Asetelma oli Gibsonin mukaan haastava.
– Mestaruuden jälkeinen vuosi on kerta kaikkiaan aivan erilainen. Jokainen tahtoo voittaa hallitsevan mestarin. Yhtään helppoa peliä ei tule, koska kaikki tietävät, mitä osaamme, Gibson kertailee.
– Meillä on aivan erityislaatuinen joukkue. He tiesivät alusta asti, että olemme jokaisen joukkueen tähtäimessä, mutta he nauttivat asemastaan. Välillä saattoi tulla vaikeitakin pelejä tai pariviikkoisia, mutta emme kadottaneet fokustamme missään vaiheessa. Nousimme joka kerta takaisin, kun olimme ajautuneet vaikeisiin paikkoihin.
Gibson viittasi pitkin kautta Bisonseihin perheenä, joka pitää yhtä ja jonka osapuolet tukevat toisiaan ylä- ja alamäissä.
Toisen mestaruuden varmistuttua Gibson kuvaili jälleen lavein sanankääntein Bisonsin joukkuehenkeä.
– On helppo valmentaa joukkuetta, joka on näin yhtenäinen, näin tiivis. Meillä on paljon johtajatyyppejä, jotka tietävät, mistä naruista vetää. Pelaajat osaavat motivoida toisiaan, ja se on ollut kullanarvoista etenkin niillä hetkillä, jolloin joukkuettamme on epäilty eniten, valmentaja muotoili.
Gibson jakoi vuolaasti kiitoksia Bisons-menestyksen voimahahmoille niin kentällä kuin kentän ulkopuolellakin. Kesken kauden viimeisen ottelun lehdistötilaisuuden kutsui Gibson vierelleen kolmatta vuottaan apuvalmentajanaan toimivan Damion Dantzlerin, 37.
– Kutsuin Damionin viimeisellä divarikaudellamme apuvalmentajaksi, kun akillesjännevamma keskeytti hänen pelaajauransa. Halusin hänet etenkin amerikkalaispelaajiemme mentoriksi ja motivoijaksi, ja hän on kasvanut yhä suurempaan rooliin kausi kaudelta, taustoitti Gibson.
– Damion on tehnyt työstäni uskomattoman helppoa näiden mestaruusvuosien aikana. Hän on viettänyt pitkiä aamuöitä toimistollamme kasaamassa scouttivideoita ja tehnyt suunnattomasti työtä kehittyäkseen valmentajana. Hänen merkityksensä on menestyksemme kannalta suunnaton.
Mestaruushumun keskellä Gibson ehti jo luoda ensiarvion pelikaudesta 2013/14.
– Juhlimme viikonlopun, ja istumme maanantaina saman pöydän ääreen (manageri) Ari Hannulan kanssa. Aiomme kartoittaa, mikä on tälle seuralle parasta, mestarivalmentaja paljastaa.
– Olemme vielä pääsarjatasolla nuori organisaatio – jos alkuperäinen suunnitelmamme olisi toteutunut, juhlisimme nyt vasta nousua Korisliigaan. Emme halua tehdä mitään hätiköityä etenkään taloudellisesti. Totta kai vaikkapa europelit kiehtovat, mutta ne ovat iso menoerä, Gibson miettii.
Tuoreesta mestarijoukkueesta Jeb Iveyllä, Mikko Koivistolla ja Ville Mäkäläisellä on voimassa jatkosopimukset kaudesta 2013/14, jonka lisäksi Matti Nuutisen sopimuksessa on jatko-optio. Kysymykseen mestarivalmentajan jatkosta Loimaalla Gibson antoi yksiselitteisen vastauksen.
– Ilman muuta haluan jatkaa täällä, miten ihmeessä en haluaisi? Voin olla ”vanhan liiton” mies, mutta olen aina ollut sitä mieltä, ettei ole järkeä korjata sitä, mikä ei ole rikki, Gibson täräyttää.
– Jos seurajohto huomenna tulisi luokseni ja kysyisi, millä joukkueella haluan jatkaa ensi kaudella, vastaisin haluavani jatkaa täsmälleen samalla ryhmällä. Tietenkin pelaajien on tehtävä omia päätöksiään ja mietittävä uraansa ja perhettään, ja kunnioitan sitä ehdottomasti.
Varmaa on kuitenkin, että seuraavan parin päivän ajan Gibson ei vaivaa päätään sopimusneuvotteluilla.
– Nyt nautin jokusen illan siitä, ettei minun tarvitse ajatella koripalloa. Pian tässä taas palataan päiväjärjestykseen, naurahti Suomen 20-vuotiaiden miesten maajoukkueen valmennusrinkiin kuuluva Gibson.
Slovakian liigassa saatiin runkosarja päätökseen viime viikolla ja Aatu Kivimäen Patrioti Levice nappasi itselleen runkosarjan voiton. Kivimäki lähtee luottavaisin mielin mestaruusjahtiin.
Susijengin nuoriin lupauksiin lukeutuva 211-senttinen, 23-vuotias Federiko Federiko rynnisti vaihtopenkiltä 13 minuutissa seitsemän pisteen ja yhdeksän levypallon saaliin, kun hänen edustamansa Texas Tech nousi 16 pisteen takaa 85-83 (72-72, 31-38)-jatkoaikavoittoon Arkansasista ja eteni Yhdysvaltain yliopistoliiga NCAA:n valtakunnallisen lopputurnauksen kahdeksan parhaan joukkoon.
Saksan Bundesliigassa saatiin runkosarja päätökseen viime viikonloppuna. Edessä ovat kevään ratkaisupelit ja suomalaispelaajista mukana ovat Roosa Lehtoranta ja Veera Pirttinen sekä valmentaja Niko Kuusi.
Edon Maxhuni siirtyi helmikuun alussa italialaisjoukkue Scafatiin. Susijengin takamies haluaa auttaa joukkuetta säilyttämään paikkansa Serie A1:ssä.
Anniina Äijäsen Treviso on vahvassa myötätuulessa Italian Serie A2:ssa, kun joukkue liitää tällä hetkellä kahdeksan ottelun voittoputkessa. Roosa Lehtoranta pääsi puolestaan juhlimaan Saksan cupin voittoa.
Petteri Koponen, 36, otti ensimmäisen todellisen loikan valmennustöihin tällä kaudella, kun hän toimi Australian NBL:ssä pelaavan New Zealand Breakersin päävalmentajana. Kyseessä oli Koposen ensimmäinen päävalmentajapesti ammattilaisjoukkueen peräsimessä.
Karkkilan koripallokaupungista ponnistavan Aatu Kivimäen, 27, edellisestä miesten maaottelusta on ehtinyt vierähtää vuosi, ja silloinkin vastassa oli Tanska. Kuluneen vuoden aikana Saksan Bundesliigan Tübingenista Slovakian mestari Patrioti Leviceen siirtynyt Kivimäki luottaa siihen, että samat reseptit, joilla Tanska peitottiin vuosi sitten Espoo Metro Areenalla, pätevät myös tänä iltana Kööpenhaminassa.
Elias Valtonen, 25, on viimeisen parin vuoden aikana vakiinnuttanut asemansa paitsi Susijengin puolustuspään liimana, myös Espanjan ACB-liigassa. Vaikka Valtosen ja Susijengin suuryllätys EM-rankingin kärkijoukkue Serbiaa vastaan kuivui perjantaina kasaan viime minuuteilla, Euran Veivin kasvatti uskoo eilisen toimineen erinomaisena valmistavana harjoituksena paitsi maanantain Tanska-otteluun, myös ensi kesään.
Perjantai-iltana Espoo Metro Areenassa kiehuu, kun Susijengi kohtaa EM-karsintojen päätösottelussaan Euroopan rankingin #1 joukkue Serbian yli 5500 katsojan edessä. Perjantaina nähdään kentällä myös yksi susidebyytti, kun viime kaudet Korihaiden korinalustoja dominoinut Sipoon Hukkabasketin kasvatti Mikael Aalto, 208 cm ja 30 vuotta, juoksee parketille koko uransa ensimmäisessä maaottelussa.
Susijengin kokeneeseen osastoon kuuluva Ilari Seppälä, 31, teki susidebyyttinsä verrattain myöhäisessä iässä, mutta on 2020-luvun edetessä vakiinnuttanut paikkansa joukkueessa pelinrakentajana ja ”isojen pelien miehenä”. Viidenkymmenen pelatun A-maaottelun haamurajan kynnykselle päässyt Seppälä keskittyy tällä hetkellä mahdollisuuteen pelata terveenä ja toivoo voivansa olla joukkueen käytettävissä pitkään.