12.12.2016 Kataja Basket on voittanut pelaamistaan Mestarien liigan otteluista puolet ja hakenut vierasvoitot muun muassa Israelista ja Turkista. Joensuulaiset ovat viime vuosina kaataneet useita Euroopan huippujoukkueita, mutta Teemu Rannikko ei suostu pitämään joukkuetta yllättäjänä.
Kataja on päässyt juhlimaan voittoa Mestarien liigan otteluissa neljästi, ja peräti kolme kertaa se on hakenut voiton vieraskentältä.
Muun muassa Daniel Mullings on päässyt nauttimaan Rannikon namupasseista. Kuvat: Kuvanmaailma/Vesa Kuukka
Mestarien liigan lohkovaihetta on pelattu kahdeksan ottelua ja Kataja on päässyt eurosarjassa mukavaan vauhtiin. Viidestä viimeisimmästä ottelustaan joukkue on voittanut kolme, ja taskussa on muun muassa historialliset vierasvoitot Turkista ja Israelista.
- Fiilis joukkueessa on hyvä. Etenkin jos unohdettaisiin se, mitä Salossa tapahtui, Katajan kapteeni Teemu Rannikko toteaa.
Kataja voitti keskiviikkona Israelissa Maccabi Rand Median, mutta lauantaina Korisliigassa Salon Vilpas rökitti joensuulaisia tylysti 93-63. Salolaiset ovat liigassa toisena ja Kataja kolmantena.
- Moni on kysynyt sitä, miksi välillä Korisliigassa tulee huonoja pelejä ja Euroopassa kulkee, mutta olemmehan me europelejäkin pelanneet huonosti. Se vaan ehkä näyttää vähän pahalta, kun voittaa Turkissa ja ottaa turpaan Suomessa, Rannikko pohtii.
- Olisi kiva sanoa, että peli alkaa olla uomissaan, mutta lauantainen Vilpas-ottelu kyllä romutti sen kaiken ja huomattiin, että on tässä tekemistä. Suomessa pelaavat joukkueet ovat oikeasti aika hyviä, eikä ketään vastaan pärjää 70 prosentin tekemisellä.
Rannikko ei halua syyttää tappioista väsymystä, mutta oman veronsa vieraspelireissut Joensuusta kauas Eurooppaan silti vievät.
- Fakta on, että kun Euroopassa mennään ja matkustus kestää noin 13 tuntia, viimeksi jopa 15, niin ei se lepopäivänä mene, vaan on melkein kovempi kuin kahden treenin päivä. Istut kolmessa lentokoneessa ja syöt silloin tällöin, etkä saa nukuttua. Palautuminen kestää, mutta se on osa tätä. Uskon, että energiatasot ovat ihan hyvät.
Käynnissä oleva kausi on Katajalle viides peräkkäinen eurokentillä ja joukkue on raivannut sinnikkäästi suomalaisten seurajoukkueiden tietä kohti kansainvälisyyttä. Vuosien saatossa Kataja on napsinut tasaisin väliajoin kovia voittoja Euroopan huippujoukkueista ja kerännyt mainetta ”yllättäjäjoukkueena”.
- On hieno asia, että Kataja on tehnyt niin ennenkin, mutta tunne Katajasta yllättäjäjoukkueena johtuu ehkä ennemmin siitä, että muut seurat eivät ole juurikaan europelejä pelanneet. Bisons otti aikamoisia päänahkoja ja voitti VTB-liigassa esimerkiksi Lokomotiv Kubanin, joka myöhemmin eteni Euroliigan final fouriin, Rannikko muistuttaa suomikoriksen tasosta.
Suomalaisille Katajan otteiden ei siis pitäisi enää tulla yllätyksenä, mutta Mestarien liigassa joensuulaiset ovat hämmentäneet vastustajia urakalla. Turkissa Pinar Karsiyakan valmentaja totesi Kataja-tappion olleen hänen uransa pahin.
- Fakta on, että altavastaajana on helpompaa lähteä otteluun. Silloin kun on ennakkosuosikki, on vain hävittävää. Mestarien liigassa olemme tänä vuonna käyttäneet altavastaajan mahdollisuutemme siinä mielessä hyvin, Rannikko pohtii.
- Onko siellä sitten parempi ruoka vai tykkäämmekö matkustaa lentokoneella… Pitää kyllä nostaa jätkille hattua, kaikki ovat pelanneet hyvin. Näissä peleissä kyse on koko joukkueen panoksesta, eikä otteluita voi voittaa henkilökohtaisella onnistumisella. Aina vaaditaan myös kova joukkuepuolustus.
Hyvässä joukkueessa myös yksilöt pääsevät kuitenkin loistamaan. Viime viikolla Rion Brown pussitti Israelissa 40 pistettä ja Daniel Mullings on donkannut itsensä Mestarien liigan highlight-videoille – usein juuri Rannikon oivaltavan syötön seurauksena.
- He ovat hyviä pelaajia molemmat, siitä ei pääse mihinkään. Kaikki ovat tässä jengissä hyviä mutta joidenkin kanssa klikkaa paremmin. Danny on hurjan kimmoisa ja nousee korkealle, jolloin tulee näyttäviä suorituksia. Se vaatii kuitenkin aikamoisen määrän toistoja, videoiden katselua ja juttelua treeneissä, että niitä syntyy, Rannikko paljastaa.
- Siinä on kyse pelin lukemisesta ja toisinaan tuntuu, että luemme toisiamme tosi hyvin. Välillä kuitenkin huomaa, että emme ole olleet pitkään yhdessä. Sitä kaipaa, että saisi pelata samojen jätkien kanssa vähän pitempään kuin yhden vuoden, mitä se sitten mahtaisikaan olla…
Parin vuoden ajan näytti siltä, että suomalainen koripalloyleisö olisi unohtanut Dre’n. HBA-Märskystä lähdettyään Andre Gustavson viihtyi peräti kuuden kauden ajan Richmondin yliopistossa, josta viimeisen kauden kokonaan pelaamatta. Valencian olympiakarsinnat palauttivat kuitenkin ihmisten mieliin Gustavsonin vahvuudet koripalloilijana ja syyskausi on näyttänyt, että Gustavsonista tulee olemaan pitkään iloa niin Suomi-korikselle.
Susijengin kaukoheittäjien eliittiin vuosien ajan lukeutunut Topias Palmi, 30, raivasi tiensä EM-miehistöön 2022, jäi viimeisenä rannalle Okinawan MM-kisajengistä 2023 ja omisti viime kesän harjoittelulle. Korisliigan ykköstykkeihin lukeutuvan Tampereen Pyrinnön kasvatin tavoitteena on nyt ensiksi paluu rotaatiominuuteille Susijengissä ja sitten EM-kisayleisön eteen juokseminen kotikaupungissaan Tampereella.
Andre Gustavson kolkutteli 2010-luvun viimeisinä vuosina Susijengin portteja yhtenä ikäluokkansa lupaavimmista suomalaispelaajista. Vaikka viimeiseen neljään vuoteen Gustavsonia ei ole maajoukkuepaidassa nähty, on hänen tähtäimensä kuusivuotiseksi venähtäneen NCAA-uran ajan ollut koko ajan ammattilaisurassa ja Susijengissä.
Vaikka Joel Mäntynen, 21, onkin tehnyt itsestään nimeä ennen kaikkea pisteidentekijänä, hän yllätti jopa itsensä kohotessaan viime kaudella Korisliigan parhaiden pistemiesten kategoriaan. Puhjettuaan kukkaan pääsarjatasolla Mäntynen hakee nyt uralleen seuraavaa nostetta. Susijengi Rising Stars -leiritys palvelee tässä kokonaisuudessa useampaa tarkoitusta.
Eemi Luukkonen, 200 cm ja 20 vuotta, kasvoi vuosi sitten kesällä ikäluokkamaajoukkueensa keulakasvoksi ja nosti vajaamiehisen ryhmänsä altavastaajan asemasta B-divisioonan mitalipeleihin. Nyt Lahti Basketballin juniorimyllyn kasvatti nauttii ensimmäisestä kesästään aikuisten maajoukkueympyröissä ja tähtää seuraavalle kehitysaskeleelleen.
Perttu Blomgren, 21, sai seurajoukkuekaudesta 2022–23 sen, mitä tavoittelikin: runsaasti peliminuutteja ja mahdollisuuden jatkaa nousuaan Korisliigan kärkipelaajien joukkoon. Nyt edessä on Blomgrenin uran toinen susikesä ja jo ensimmäisessä ottelussa Latviaa vastaan hän osoitti, miksi häntä pidetään kansainvälisen tason pelaajalupauksena.
Perinteikkään kotkalaisseuran KTP:n kasvatti Vili Nyman, 25, kuului oman ikäluokkansa juniorimaajoukkueen ehdottomiin kärkinimiin. Määrätietoinen harjoittelu auttoi Nymania tekemään läpimurtonsa Korisliigan kotimaiseen eliittiin 2022-23-kaudella ja nyt mies on palannut puolen vuosikymmenen jälkeen Suomi-paitaan Susijengi Rising Stars -leirityksessä.
KTP:n juniorimyllyn kasvatti Thomas Tumba, 22, on tunnettu koripallopiireissä yhtenä ikäluokkansa lupaavimmista koripalloilijoista. Joensuussa vietetty ensimmäinen ammattilaiskausi toi mukanaan Suomen cupin mestaruuden, SM-pronssia ja Korisliigan vuoden tulokkaan palkinnon. Susikesä 2023 on ”Masille” taas mahdollisuus ottaa yksi kehitysloikka.
Helsinki Seagulls näytti Korisliigan viidennen finaalin neljännen jakson alussa liitelevän vastustamattomasti kohti mestaruutta Kauhajoen IKH Areenalla, mutta Henri Kantosen johtama Karhu Basket tuli rinnalle ja nipisti voiton. Kantosen ja Karhu Basketin teema tiistain kuudenteen finaaliotteluun on selvä: iso ryöstö.
Susijengiä viimeiset kuusi vuotta edustanut Kataja Basketin pelinrakentaja Jamar Wilson, 37, saavutti syksyllä merkittävän rajapyykin valmistuttuaan urheilujohtamisen maisteriksi Southern New Hampshiren yliopistosta. Wilson keskittyy vielä täysillä koripallouraansa, mutta uskoo koulutuksen olevan apuna yhteisön auttamisessa pelivuosien jälkeen.