Yhdysvalloissa korkoa kasvava Miro Little: ”Nyt ollaan päästy vauhtiin”

23.12.2022 16:46 Miro Little kohosi helmikuussa Susijengiin ensimmäisenä alle 18-vuotiaana debytanttina sitten Teemu Rannikon (1997). Päättyvä vuosi on vienyt Tampereen Pyrinnön kasvatin Susijengin EM-kisamittelön kautta Yhdysvaltoihin ja Sunrise Christian Academyyn, jossa Little on alkuyskähtelyjen jälkeen lunastanut paikkansa joukkueensa eliitissä matkalla kohti NCAA:ta.

NCAA-liigan toissa vuoden mestariin, Baylor Bearsiin, sitoutunut Little päätti viime keväänä lähteä viimeiseksi lukiokaudekseen Yhdysvaltoihin. Päätöksen takana oli Miron halu mukautua paremmin amerikkalaiseen pelityyliin ennen siirtymistä Baylorin takakentälle.

Littlen uusi ympäristö, Yhdysvaltain high school -koripalloakatemioiden valtakunnallisiin kärkijoukkueisiin rankattu Sunrise Christian Academy, on tarjonnut pirkkalaisnuorukaiselle odotusten mukaista oppia.

- Treenejä on paljon ja siellä mennään kovaa, pelit on tiukkoja ja hyvätasoisia, valmennus on ensiluokkaista ja ympäristö on älyttömän kilpailullinen, Miro kehuu.

Yhdysvalloissa on ollut jo parin vuosikymmenen aikana tapana, että suuri osa maan parhaista lukioikäisistä koripallolupauksista sijoitetaan ympäri maata sijoitettuihin sisäoppilaitoksiin valmistautumaan NCAA- ja ammattilaistason koitoksiin. Sunrise Christian ei ole poikkeus. Joukkueeseen on kerätty 2004-05 syntyneitä huippuluokan lupauksia Suomesta, Etelä-Sudanista, Kiinasta ja Islannista sekä viidestä Yhdysvaltain eri osavaltiosta. Eikä sovi unohtaa, että joka ikisellä joukkueen harjoitusvahvuuteen kuuluvalla pelaajalla on tähtäimenä ammattilaisuus.

- Kuusi, seitsemän parasta pelaajaamme ovat ihan todella kovia. Keskinäinen kilpailumme treeneissä on äärimmäisen korkealla ja pelaajien atleettisuuden ja nopeuden taso on sellainen, että siihen meni hetki totutella, Miro kuvailee.

Little ymmärsi niin ikään Yhdysvaltoihin lähtiessään, että jos Euroopassa koripallokentällä operoidaan vielä pitkälti kentän tasalla, Atlantin takana peli muuttuu korin yläpuolella pelattavaksi.

- Kaikissa peleissä pitää olla tosi varma omien ratkaisujen kanssa, kun jokaisella vastustajalla on kaikilla pelipaikoilla kaveri, joka pelaa korin päällä. Toisaalta mullakin on yksi 220-senttinen joukkuekaveri (John Bol), jolle olen saanut treenata alley oopien syöttämistä. Olen mielestäni omaksunut tuon pelitavan aika nopeasti.

Hitaasta alusta buzzer beatereihin

Kun Miron uudet joukkuetoverit kerääntyivät elokuun puolivälissä Kansasin Bel Aireen valmistautumaan uuteen seurajoukkuekauteen, valmistautui Miro Lauri Markkasen, Sasu Salinin ja muiden Susijengin eturivin nimimiesten kanssa MM-karsintoihin ja EM-kisoihin.

Ilmasilta vei Prahasta ja Berliinistä Suomen kautta Kansasiin syyskuun puolessavälissä. Muu joukkue oli tuolloin kuukauden päivät edellä yhteisharjoituksissa ja Miro päätyi huhkimaan ylitöitä ottaakseen paikkansa ryhmässä.

- Kyllä kaikki suhtautuivat tosi positiivisesti siihen, että olin ollut maajoukkueen kanssa. Mun tehtävä oli kuitenkin sen jälkeen ansaita oma peliaikani. Pakko myöntää, että alussa kesti hetken, Miro kertoo alkukaudestaan.

- Harjoituspelit ei oikein joukkueelta sujunut ja mullakin oli hakemista sen kanssa, että missä on mun paikka hyökkäyspäässä. Mä näin sen niin, että mun piti ansaita paikkani ja kun hyökkäys takkuili, se tapahtui luontaisesti puolustuspelaamisen kautta. Koska Jenkeissä moni pelaaja ei arvosta puolustamista tai halua sitä tehdä, mä halusin ihan tarkoituksella kääntää katseita puolustuspelaamisellani.

Joulukuun aikana Sunrise Christian Academyn joukkuepelaaminen loksahti kohdalleen. Joukkue voitti kaikki viisi kuun aikana pelaamaansa ottelua, ja mikä suomalaisittain parasta, niistä kaksi Miron loppuhetkien kolmosella – ensiksi kuun alussa Oak Hill Academya vastaan (54-52) ja juuri ennen joulutaukoa La Lumierea vastaan (58-56).

- Vaikean alkukauden jälkeen grindasin itseni takaisin ja nyt sekä oma että joukkueen suorittaminen on muuttunut varmemmaksi. Olen pelannut pääasiallisesti ykköspaikalla ja heitto on pudonnut ihan mukavasti. Tuntuu, että olen pystynyt tekemään kentällä kaikkea, mitä koutsit on pyytänyt, Miro hymyilee.

Ja vaikka Sunrise Christian onkin eri maista ja osavaltioista kerätty ”muukalaislegioona”, yhteinen ammattilaisuustavoite yhdistää.

- Joukkuehenki on loistava. Jokainen haluaa voittaa ja menestyä ja kaikki ovat skarppina ja pitävät myös muita joukkueen jäseniä vastuussa siitä, mitä kentällä tehdään.

Buzelisin bestis ja ”Coach E”:n uskottu

Kentän ulkopuolella Miron arki rullaa samalla tavalla kuin HBA-Märskyn kanssa vietettyinä vuosina. Koulupäivät alkavat kahdeksalta ja päättyvät puoli kolmelta. Sen jälkeen alkavat fysiikkatreenit ja päivät huipentuvat koripallosaliin. Iltaisin pelataan Pleikkaa ja hengaillaan puhelimella.

Tiiviistä joukkueesta Miro viettää aikaansa erityisesti 208-senttisen liettualaisjuurisen chicagolaisen Matas Buzelisin kanssa, jota suitsutetaan jo yhdeksi vuoden 2024 NBA:n draftin kärkivarauksista. Ajatuksia Miro vaihtaa usein myös apuvalmentaja Elhad Emerllahun kanssa.

- Matas on hauska kaveri. Omanlaisensa tyyppi ja älyttömän hyvä pelaaja, Miro hymyilee.

- Coach E:stä (Emerllahu) on tullut luottotyyppi. Sen kanssa käydään usein syömässä ja jutellaan monenlaisista asioista. Toki päävalmentajankin (Luke Barnwell) kanssa jutellaan koriksesta ja siitä, mitä Euroopassa tapahtuu. Oon oppinut valmentajilta paljon kaikenlaista, kuten monia pikkujuttuja, joiden avulla tulla kentällä paremmaksi. Ne auttaa tosi mielellään.

Yhdysvaltain parhaista high school -joukkueista koostuva Elite Basketball -liiga koostuu noin joka toinen viikko pelattavista turnauksista. Kotikentän lisäksi Miro joukkueineen on matkustanut tähän mennessä Marylandiin, Utahiin ja Bahamalle.

Vuodenvaihteen jälkeen pelit jatkuvat todellisella tulikokeella, kun vastaan tulee kaksi muuta huippujoukkuetta, ensiksi Montverde Academy (5.1.) ja heti perään IMG Academy (7.1.).

- Montverde on tällä hetkellä maan rankingissa kakkosena ja olisiko IMG ollut kahdeksas tai yhdeksäs. Me hävittiin alkukaudesta tosi huonolla pelillä ykköseksi rankatulle AZ Compassille ja odotetaan tosi innolla, että päästään taas pelaamaan näitä ihan parhaita vastaan. Ollaan kuitenkin kehitytty joukkueena niin paljon sitten alkukauden.

High school -kaudesta on ensimmäinen puolisko pelaamatta ja Miro on vakiinnuttanut paikkansa Yhdysvaltain #5 sijalle rankatun huippujoukkueen pelinrakentajana. Ja nälkä kasvaa syödessä, kun vastaan asettuu harva se viikko saman ikäluokan lupaavimpia pelaajia, kuten Bryson Tucker (IMG Academy), Paul McNeil (Prolific Prep) ja Elliot Cadeau (Link Academy).

- Kansallinen mestaruusturnaus pelataan maalis-huhtikuun taitteessa ja koko joukkue on asettanut tähtäimensä sinne, Miro uhkuu.

Onko puolivuotinen high school -koripallokentillä ollut Susijengin nuorelle lupaukselle odotusten arvoinen?

- Ihan ehdottomasti. Koen oppineeni tän kauden aikana älyttömän paljon koriksesta ja uskon, että nämä pelit valmistaa mut sitten seuraavalle tasolle. Nyt treenataan joka päivä kovaa ja nautitaan tästä matkasta.