24.5.2016 Suomen ansioituneimpiin koripalloerotuomareihin kuuluva espoolaislähtöinen Janne Muurinen, 48, on päättänyt erotuomariuransa. Syksyllä 1987 pääsarjadebyyttinsä tehneen Muurisen 29-vuotinen pääsarjaura päättyi Korisliigan kevään 2016 finaalien viidenteen osaotteluun, jossa Kouvot kukisti Tampereen Pyrinnön kotonaan varmistaen Suomen mestaruuden.
Janne Muurisen ura liigatuomarina on ohi.
Muurinen ehti jakaa oikeutta yhteensä 796 Korisliigan ottelussa. Kuvat: Francois Perthuis & Matti O. Koskinen.
Peräti 796 Korisliigan (entinen SM-sarja) ottelussa viheltäneen Muurisen päätös uran lopettamisesta kypsyi vähitellen kevättalven aikana. Päätös kirkastui lopullisesti Korisliigan mestaruuden ratkettua.
- Uran lopettaminen mestaruuden ratkaisseen finaalin jälkeen oli parempi vaihtoehto kuin se, että olisin jatkanut vuosikaudet ja kuullut muiden sanovan, että olisi aika lopettaa. Parempi pitää ohjat omissa käsissä, Muurinen hymyilee.
Suomen koripalloerotuomareiden kermaan jo vuosikaudet kuulunut Muurinen kasvoi viimeistään finaalien aikana tietoisuuteen ajan kulusta katsoessaan mm. Kouvojen Alexander Madsenin (s. 1995) ja Tuomas Hirvosen (s. 1996) otteita kauden tärkeimmissä otteluissa.
- Osa lopettamisprosessia oli kasvaa ymmärrykseen siitä, että finaaleissakin on ratkaisurooleissa pelaajia, jotka eivät olleet edes syntyneet silloin, kun vihelsin ensimmäistä kertaa SM-finaaleissa. Pari vuotta kehitystä katsottuani tulin ajatukseen, että voisin ehkä ryhtyä katselemaan lajia toiselta kantilta.
Muurisen tie koripallon ääreen alkoi tyypillisimmällä mahdollisella tavalla: lajia harrastanut isä antoi pallon käteen ja kaveriporukka hoiti loput.
- Ei faija koskaan mikään huippupelaaja ollut, mutta pelasi kuitenkin. Innostus ja kipinä lajiin syttyivät, kun katsoin pikkupoikana faijan pelejä kentän laidalta, kertoo Muurinen.
- Sakari Pehkosen ja kumppaneiden kanssa aloitettiin nykyisen EBT:n edeltäjiin lukeutuneessa EPS:ssa. Saku taisi jo C-poikaiässä siirtyä Helsingin Namikan puolelle, samoihin aikoihin minä aloitin viheltämisen.
Nuori Janne pysyi tiiviisti pelikentällä juniorivuodet, mutta pilli vei miehen mennessään A-poikaikään mennessä.
- Pääsin aika nuorena viheltämään suhteellisen korkeatasoisia pelejä ja vaakakuppi kallistui nopeasti. Jos piti A-poikaiässä valita, lähdenkö viheltämään Suomi-sarjan peliä vaiko treenaamaan, löysin itseni yhä useammin harmaapaidassa.
Ensimmäisen pääsarjaottelunsa Muurinen vihelsi lokakuussa 1987, vasta 20 vuotta täyttäneenä, Salon Palloilijoiden ja KTP:n välisessä ottelussa. Timo Hakamaa tyylitteli salolaisille 29 pistettä, mutta 43 pistettä heittäneen ja 13 levypalloa kaapineen Larry Poundsin KTP oli parempi.
- Pounds ja Jarkko Tuomala ja Pertti Marttila pelasivat silloin KTP:ssa. Sen verran siitä pelistä on jäänyt mieleen. Pitäisi oikein katsoa matsin tilastot erikseen.
Muurinen mainitsee omina varhaisen tuomariuran esikuvinaan erikseen Martti Huhtamäen ja Timo Haukilahden, jotka kuuluivat kirjavaan joukkoon vanhempia ja ansioituneempia kotimaisia tuomarimentoreita.
Ikäläiskollegoiden kaartista Muurinen nostaa erikseen esille Carl Jungebrandin, joka nuoresta iästään huolimatta oli 1980-luvun lopulla jo kokenut konkari.
- Tunsin Callen (Jungebrand) oikeastaan jo ennen kuin aloin viheltää pelejä, ja Calle usutti minua hyvinkin ahkerasti koriksen pariin. Kun Calle alkoi menestyä tuomarina, mä ajattelin, että tuossahan olisi hitsi soikoon kiva harrastus.
Koripallo on vienyt neljän vuosikymmenen aikana Muurisen maanosan kolkasta toiseen ja tuonut hänelle samalle parketille jopa maailman suurimpien urheilijoiden kanssa.
- Tarinoitahan on vaikka kuinka. Eriskummallisimmat tapaukset tapahtuivat kumpikin Helsingin Jäähallissa; ensimmäinen 1990-luvun alussa, kun Magic Johnsonin johtama NBA All Stars -jengi tuli Suomeen pelaamaan, ja toinen syksyllä 2005, kun Dennis Rodman tuotiin ToPoon pelaamaan yksi Korisliigan ottelu, kaivelee Muurinen.
Varsinaisena tulikasteenaan Muurinen kuitenkin pitää kevään 1992 finaalisarjaa.
- Finaalit pelattiin silloin paras seitsemästä -järjestelmällä ja silloin kokeiltiin ensi kerran kolmen tuomarin systeemiä. Minä, Carl Jungebrand ja Jorma Ovaska vihellettiin kaikki pelit kolmeen pekkaan. Se oli aikamoinen kokemus nuorelle pojalle, muistelee Muurinen, jonka korvaan Henrik Dettmann (HNMKY) ja Eero Saarinen (Pantterit) runoilivat korvaamattomia neuvoja finaalisarjan ajan.
Tänä päivänä eurooppalainen huippukoripallo on ammattimaistunut ja kansainvälistynyt. Muurisen tuomariuran ensimmäisinä vuosina kehittyvän eurokoripallon olosuhteet antoivat oman, pikantin lisämausteensa kansainvälisen koripalloerotuomarin työhön.
- Mieleenpainuvimpia juttuja olivat ne reissut, kun lensin 1990-luvulla ypöyksin jonnekin Uralin taakse. Minun piti vain luottaa siihen, että siellä olisi joku vastassa, koska seuraavana päivänä olisi peli.
Muurinen on luonut työuransa Suomen merivoimissa, missä hän palvelee tällä hetkellä komentajana. Vaikka koripallotuomarin tehtävä vaatii luonnetta ja kritiikinsietokykyä, on tuomarina toimiminen ollut Muurisen mukaan erinomainen vastapaino vaativalle siviilityölle.
Eräs henkilö, josta koripallokansa saa kiittää Muurisen tuomarinuran jatkumista näinkin pitkään, onkin presidentti Tarja Halonen.
- Erotuomarin tehtävä on ollut aina minulle tarpeellinen työn vastapaino. Se on antanut minulle mahdollisuuden keskittyä täysin muihin asioihin kuin työhöni. Kuitenkin, kun aikanaan tulin valituksi presidentin ensimmäiseksi adjutantiksi, olin valmis laittamaan pillin naulaan, Muurinen paljastaa.
- Presidentti Halonen ja tohtori Arajärvi ovat kuitenkin molemmat koripalloihmisiä. Kun keskustelin harrastuksestani tasavallan presidentin kanssa, hän kannusti minua jatkamaan koripallon parissa ja viheltämään silloin kun suinkin pystyn. Niinä vuosina en ehkä viheltänyt niin montaa peliä kuin yleensä, mutta mukana olin yhtä kaikki.
Tämän päivän nuorille tuomarinaluille Muurinen tarjoaa rohkaisun sanoja.
- Tuomarin on luotettava itseensä. Hänen on myös osattava olla oma itsensä, sitä kautta ansaitaan pelaajien ja valmentajien luottamus. Kukaan ei voi olettaa, että luottamus tulee siitä, että pukee harmaan paidan ylleen. Kaikki asiat on tehtävä mahdollisimman hyvin, luotettava itseensä ja uskottava itseensä.
Vaikka yksi Suomen tuomarisuuruuksista on nyt parketeilta poissa, koripallohalleille hän tulee löytämään tiensä myös jatkossa. Sitä Muurinen pitää varmana.
- Mikään ei tule pitämään minua poissa koripallohalleilta. Tämän lajin kanssa on oltava jollain tavoin tekemisissä.
Parin vuoden ajan näytti siltä, että suomalainen koripalloyleisö olisi unohtanut Dre’n. HBA-Märskystä lähdettyään Andre Gustavson viihtyi peräti kuuden kauden ajan Richmondin yliopistossa, josta viimeisen kauden kokonaan pelaamatta. Valencian olympiakarsinnat palauttivat kuitenkin ihmisten mieliin Gustavsonin vahvuudet koripalloilijana ja syyskausi on näyttänyt, että Gustavsonista tulee olemaan pitkään iloa niin Suomi-korikselle.
Susijengin kaukoheittäjien eliittiin vuosien ajan lukeutunut Topias Palmi, 30, raivasi tiensä EM-miehistöön 2022, jäi viimeisenä rannalle Okinawan MM-kisajengistä 2023 ja omisti viime kesän harjoittelulle. Korisliigan ykköstykkeihin lukeutuvan Tampereen Pyrinnön kasvatin tavoitteena on nyt ensiksi paluu rotaatiominuuteille Susijengissä ja sitten EM-kisayleisön eteen juokseminen kotikaupungissaan Tampereella.
Andre Gustavson kolkutteli 2010-luvun viimeisinä vuosina Susijengin portteja yhtenä ikäluokkansa lupaavimmista suomalaispelaajista. Vaikka viimeiseen neljään vuoteen Gustavsonia ei ole maajoukkuepaidassa nähty, on hänen tähtäimensä kuusivuotiseksi venähtäneen NCAA-uran ajan ollut koko ajan ammattilaisurassa ja Susijengissä.
Vaikka Joel Mäntynen, 21, onkin tehnyt itsestään nimeä ennen kaikkea pisteidentekijänä, hän yllätti jopa itsensä kohotessaan viime kaudella Korisliigan parhaiden pistemiesten kategoriaan. Puhjettuaan kukkaan pääsarjatasolla Mäntynen hakee nyt uralleen seuraavaa nostetta. Susijengi Rising Stars -leiritys palvelee tässä kokonaisuudessa useampaa tarkoitusta.
Eemi Luukkonen, 200 cm ja 20 vuotta, kasvoi vuosi sitten kesällä ikäluokkamaajoukkueensa keulakasvoksi ja nosti vajaamiehisen ryhmänsä altavastaajan asemasta B-divisioonan mitalipeleihin. Nyt Lahti Basketballin juniorimyllyn kasvatti nauttii ensimmäisestä kesästään aikuisten maajoukkueympyröissä ja tähtää seuraavalle kehitysaskeleelleen.
Perttu Blomgren, 21, sai seurajoukkuekaudesta 2022–23 sen, mitä tavoittelikin: runsaasti peliminuutteja ja mahdollisuuden jatkaa nousuaan Korisliigan kärkipelaajien joukkoon. Nyt edessä on Blomgrenin uran toinen susikesä ja jo ensimmäisessä ottelussa Latviaa vastaan hän osoitti, miksi häntä pidetään kansainvälisen tason pelaajalupauksena.
Perinteikkään kotkalaisseuran KTP:n kasvatti Vili Nyman, 25, kuului oman ikäluokkansa juniorimaajoukkueen ehdottomiin kärkinimiin. Määrätietoinen harjoittelu auttoi Nymania tekemään läpimurtonsa Korisliigan kotimaiseen eliittiin 2022-23-kaudella ja nyt mies on palannut puolen vuosikymmenen jälkeen Suomi-paitaan Susijengi Rising Stars -leirityksessä.
KTP:n juniorimyllyn kasvatti Thomas Tumba, 22, on tunnettu koripallopiireissä yhtenä ikäluokkansa lupaavimmista koripalloilijoista. Joensuussa vietetty ensimmäinen ammattilaiskausi toi mukanaan Suomen cupin mestaruuden, SM-pronssia ja Korisliigan vuoden tulokkaan palkinnon. Susikesä 2023 on ”Masille” taas mahdollisuus ottaa yksi kehitysloikka.
Helsinki Seagulls näytti Korisliigan viidennen finaalin neljännen jakson alussa liitelevän vastustamattomasti kohti mestaruutta Kauhajoen IKH Areenalla, mutta Henri Kantosen johtama Karhu Basket tuli rinnalle ja nipisti voiton. Kantosen ja Karhu Basketin teema tiistain kuudenteen finaaliotteluun on selvä: iso ryöstö.
Susijengiä viimeiset kuusi vuotta edustanut Kataja Basketin pelinrakentaja Jamar Wilson, 37, saavutti syksyllä merkittävän rajapyykin valmistuttuaan urheilujohtamisen maisteriksi Southern New Hampshiren yliopistosta. Wilson keskittyy vielä täysillä koripallouraansa, mutta uskoo koulutuksen olevan apuna yhteisön auttamisessa pelivuosien jälkeen.