29.9.2020 11:59 Kobrien kokoonpano voi vaihdella vuositasolla, mutta yhteistä jokaiselle kohta yhdeksästä Korisliiga-kaudesta on Jussi Turja. Kolmekymppinen Turja on Kobrat-ikoni, jonka mieleen ei ole edes pälkähtänyt ajatus jossain muualla pelaamisesta Korisliiga-nousun jälkeen.
Jussi Turja on Kobrien ja lapualaisuuden ilmentymä Korisliigassa. Kuva: Ville Vuorinen.
Kobrilla siintää edessään jo yhdeksäs peräkkäinen kausi Korisliigassa, joka on vajaan 15 000 asukkaan Lapualle kova suoritus. Joukkueen kasaamisprosessissa on vaihtelevuutta: jonain vuosina kesällä lähdetään liikkeelle miltei nollista, mutta useimpina on jatkuvuutta.
– Amerikkalaispelaajia otetaan joka tapauksessa neljä kappaletta. Niiden skouttaamiseen valmentajat ja taustaryhmä käyttää aikaa. Suomalaispelaajien värväys kapeilta markkinoilta voi olla haastavaa, mutta silti kovia pelaajia on vuosien varrella löytänyt tiensä Lapualle. Kaikki on viihtynyt, harvempi on vain yhden kauden täällä ollut. Täällä on helppo keskittyä korikseen, kun ei oikein muuta ole, Turja hymyilee.
Jos Kobrien tarinalle etsii jonkinlaista yhtenevää tekijää aina kevään 2003 ykkösdivarinoususta nykypäivän Korisliiga-vakiojoukkueeseen, niin se on Turjan suku. Turjia on riittänyt pelaajina, valmentajina ja taustaryhmäläisinä. Nykyäänkin managerina toimii isä Markku Turja, kun taas valmennuksesta vastaa Ville Turja ja parketilla pelaamisesta Jussi.
1990-syntynyt Jussi Turja ei ehtinyt ikänsä puolesta pelata kakkosdivaria, mutta hän on ollut suuressa osassa edustusjoukkuedebyytistään 2005/06 tulevaan kauteen saakka. Tililtä löytyy jo seitsemän kautta ykkösdivaria ja kahdeksan kautta Korisliigaa. Jokainen Kobrien paidassa.
– Kobrat on tietenkin itselle iso asia, kun omalla kotipaikkakunnalla pääsee pelaamaan Suomen korkeimmalla sarjatasolla. Kyllä meidän taustaryhmä on tehnyt kovaa työtä vuosien varrella. Tekijöitä on vähän, mutta he ovat pystyneet pitämään meidät liigassa.
Jos Antero Lehdon siirtyminen Tampereen Pyrinnöstä BC Nokiaan nostatti karvat pystyyn monilla, niin vielä suurempi jymypaukku olisi Turjan siirtyminen johonkin toiseen joukkueeseen. Onko hän itse edes ajatellut, että siirtyisi jonnekin muualle?
– En ole. Silloin divariaikoina oli jotain miettimistä, että jos menisi liigaan jonnekin. Sen jälkeen, kun noustiin liigaan, niin ei ole tullut mielenkään, Turja kertoo.
Mutta löytyy Turjalta yksittäinen lipsahdus Lapuan ulkopuolelle Virginia Lynchburgiin kaudelta 2011/12, mistä hän palasi kevääksi 2012 juuri sopivaan aikaan nostamaan Kobrat Korisliigaan divarista.
– Se oli aika pieni koulu, johon pääsin, mutta oli hienoa nähdä urheilukulttuuria Yhdysvaltojen puolella. Se oli aika erilaista. Siellä yliopistossa treenattiin todella kovaa, Turja muistelee.
Tammikuussa kolmenkymmenen ikävuoden rajapyykin ohittaneelta Turjalta löytyy jo runsaasti kilometrejä. Viisitoista vuotta Suomen kahdella korkeimmalla sarjatasolla ovat vaatineet veronsa. Loukkaantumisia on tullut, mutta eivät missään vaiheessa pysäyttäneet uraa lopullisesti.
Päinvastoin tahti ei näytä hyytyvän. Turja rehki edelliskaudella 31 ottelua 22 minuutin parkettiajalla tilastoikseen 6,0 pistettä, 1,6 levypalloa.
– Tällä hetkellä otan päivä kerrallaan, mutta vielä täällä palloillaan, toivottavasti vielä on edessä ainakin muutama vuosi. Tietysti koko ajan kehonhuollon tietotaito kehittyy ja monen ura venyy.
Alkavan kauden kynnyksellä Kobrat on saanut kokoon mielenkiintoisen joukkueen. Jälleen kokoonpanosta löytyy jatkuvuutta Kobrat-ikoni Turjan ohessa edelliskauden Lapualla pelanneiden Antto Nikkarisen ja Juho Lehtorannan muodossa, mutta myös tuoretta verta: nimekkäimpänä Susijengin Viro-maaotteluissa häikäissyt Korisliiga-tulokas Remu Raitanen.
– Minä, Juho ja Antto olemme vähän vanhempaa kaartia ja toivottavasti heilläkin on vielä parhaimpia vuosia jäljellä, Turja aloittaa.
– Remu on nuori, tekee kovasti töitä ja erittäin lahjakas. Ei pidä myöskään unohtaa Tuukka Härsilää, joka on pelannut nuorten maajoukkueissa ja näyttää kehittyneen todella paljon, sekä paluumuuttaja Peetu Drockilaa, joka on myös nuori pelaaja.
– Siihen vielä hyvät vahvistukset, niin kyllä ihan hyvältä näyttää ainakin omissa papereissa.
Päävalmentaja Kobrissa jatkaa Jussin isoveli Ville Turja, jolla on ollut monet saappaat jalassa lapualaisorganisaatiossa: pelaajana ja valmentajana sekä molempina myös yhtaikaa. Veljespari on jo tottunut tähän erikoiseen dynamiikkaan joukkueen sisällä.
– Villeen minulla on todella paljon luottoa. Vaikka välillä on sellaista veljesten välistä nahistelua, niin ne pidetään suljettujen ovien takana ja kentällä ollaan ammattilaisia. Hyvin se on tähän mennessä mennyt, Turja hymähtää.
Parin vuoden ajan näytti siltä, että suomalainen koripalloyleisö olisi unohtanut Dre’n. HBA-Märskystä lähdettyään Andre Gustavson viihtyi peräti kuuden kauden ajan Richmondin yliopistossa, josta viimeisen kauden kokonaan pelaamatta. Valencian olympiakarsinnat palauttivat kuitenkin ihmisten mieliin Gustavsonin vahvuudet koripalloilijana ja syyskausi on näyttänyt, että Gustavsonista tulee olemaan pitkään iloa niin Suomi-korikselle.
Susijengin kaukoheittäjien eliittiin vuosien ajan lukeutunut Topias Palmi, 30, raivasi tiensä EM-miehistöön 2022, jäi viimeisenä rannalle Okinawan MM-kisajengistä 2023 ja omisti viime kesän harjoittelulle. Korisliigan ykköstykkeihin lukeutuvan Tampereen Pyrinnön kasvatin tavoitteena on nyt ensiksi paluu rotaatiominuuteille Susijengissä ja sitten EM-kisayleisön eteen juokseminen kotikaupungissaan Tampereella.
Andre Gustavson kolkutteli 2010-luvun viimeisinä vuosina Susijengin portteja yhtenä ikäluokkansa lupaavimmista suomalaispelaajista. Vaikka viimeiseen neljään vuoteen Gustavsonia ei ole maajoukkuepaidassa nähty, on hänen tähtäimensä kuusivuotiseksi venähtäneen NCAA-uran ajan ollut koko ajan ammattilaisurassa ja Susijengissä.
Vaikka Joel Mäntynen, 21, onkin tehnyt itsestään nimeä ennen kaikkea pisteidentekijänä, hän yllätti jopa itsensä kohotessaan viime kaudella Korisliigan parhaiden pistemiesten kategoriaan. Puhjettuaan kukkaan pääsarjatasolla Mäntynen hakee nyt uralleen seuraavaa nostetta. Susijengi Rising Stars -leiritys palvelee tässä kokonaisuudessa useampaa tarkoitusta.
Eemi Luukkonen, 200 cm ja 20 vuotta, kasvoi vuosi sitten kesällä ikäluokkamaajoukkueensa keulakasvoksi ja nosti vajaamiehisen ryhmänsä altavastaajan asemasta B-divisioonan mitalipeleihin. Nyt Lahti Basketballin juniorimyllyn kasvatti nauttii ensimmäisestä kesästään aikuisten maajoukkueympyröissä ja tähtää seuraavalle kehitysaskeleelleen.
Perttu Blomgren, 21, sai seurajoukkuekaudesta 2022–23 sen, mitä tavoittelikin: runsaasti peliminuutteja ja mahdollisuuden jatkaa nousuaan Korisliigan kärkipelaajien joukkoon. Nyt edessä on Blomgrenin uran toinen susikesä ja jo ensimmäisessä ottelussa Latviaa vastaan hän osoitti, miksi häntä pidetään kansainvälisen tason pelaajalupauksena.
Perinteikkään kotkalaisseuran KTP:n kasvatti Vili Nyman, 25, kuului oman ikäluokkansa juniorimaajoukkueen ehdottomiin kärkinimiin. Määrätietoinen harjoittelu auttoi Nymania tekemään läpimurtonsa Korisliigan kotimaiseen eliittiin 2022-23-kaudella ja nyt mies on palannut puolen vuosikymmenen jälkeen Suomi-paitaan Susijengi Rising Stars -leirityksessä.
KTP:n juniorimyllyn kasvatti Thomas Tumba, 22, on tunnettu koripallopiireissä yhtenä ikäluokkansa lupaavimmista koripalloilijoista. Joensuussa vietetty ensimmäinen ammattilaiskausi toi mukanaan Suomen cupin mestaruuden, SM-pronssia ja Korisliigan vuoden tulokkaan palkinnon. Susikesä 2023 on ”Masille” taas mahdollisuus ottaa yksi kehitysloikka.
Helsinki Seagulls näytti Korisliigan viidennen finaalin neljännen jakson alussa liitelevän vastustamattomasti kohti mestaruutta Kauhajoen IKH Areenalla, mutta Henri Kantosen johtama Karhu Basket tuli rinnalle ja nipisti voiton. Kantosen ja Karhu Basketin teema tiistain kuudenteen finaaliotteluun on selvä: iso ryöstö.
Susijengiä viimeiset kuusi vuotta edustanut Kataja Basketin pelinrakentaja Jamar Wilson, 37, saavutti syksyllä merkittävän rajapyykin valmistuttuaan urheilujohtamisen maisteriksi Southern New Hampshiren yliopistosta. Wilson keskittyy vielä täysillä koripallouraansa, mutta uskoo koulutuksen olevan apuna yhteisön auttamisessa pelivuosien jälkeen.