28.4.2002 Kutkuttava viides SM-finaali, 40 minuuttia korkeatasoista koripalloa, viimeisen minuutin ratkaisu, upeat puitteet ja 5.450 täysin rinnoin mukana elänyttä katsojaa. Enempää ei olisi voinut kukaan toivoa koriskauden päätökseltä, joka lopulta oli toisen peräkkäisen Suomen mestaruuden ottaneen Hongan riemujuhlaa.
Honka varmisti mestaruutensa viimeisen minuutin rautahermoisilla vapaaheitoillaan. Summerin soidessa tulostaululla oli espoolaisten voittolukemat 81-79 ja juhlinta pääsi alkamaan.
- Olen täysin sanaton. Tunteet ovat nyt ja olivat kentälläkin niin pinnassa, että joutui pari viimeistä minuuttia oikein rauhoittelemaan itseään, iloitsi Hongan suursankari Markus Hemdahl.
Hemdahlin suoritus oli lähes käsittämätön ottelun viimeisellä neljänneksellä. 202-senttinen ja 110-kiloinen Hemdahl taisteli kentän molemmissa päädyissä kuin viimeistä päivää ja yllätti Namika Lahden puolustuksen hyökkäyspelin aktiivisuudellaan. Jakson kahdeksan ensimmäisen minuutin aikana Hemdahlin veljeksistä vanhempi teki kaikki Hongan kahdeksan pistettä. Hänen ansiostaan Honka pääsi myös lopullisesti niskan päälle puoli minuuttia ennen loppua, kun Hemdahl kävi hakemassa elintärkeän hyökkäyslevypallon Lonnie Cooperin ohiheittämän vapaaheiton jälkitilanteesta. Marcus Grant joutui rikkomaan Hemdahlia, joka upotti kylmähermoisesti molemmat heittonsa ja siirsi Hongan 76-72-johtoon. Kaikkiaan paremmin puolustuspelaajan roolissa tunnettu Hemdahl teki 21 pistettä ja poimi kahdeksan levypalloa.
- Yritin olla aktiivinen ja haastaa. Kun ei saatu kaukaa mitään aikaiseksi, piti yrittää sisältä, kertasi Hemdahl viimeistä neljännestä.
Sunnuntain ratkaisevasta loppuottelusta ei totisesti dramatiikkaa puuttunut. Ensimmäinen luku jännityskertomukseen kirjoitettiin reilun kahden minuutin kohdalla, kun erinomaisen finaalisarjan pelannut Hongan Damian Owens kaatui harmittomalta näyttäneessä tilanteessa kentän pintaan. Owensin jalasta paukahti akillesjänne ja mies kiidätettiin sairaalaan. Hetken näyttikin siltä, että Hongan konseptit menivät sekaisin Owensin loukkaantumisesta. Namika Lahti repäisi avausneljänneksen puolivälissä reilun kahden minuutin jakson 11-0 ja siirtyi 20-11-johtoon. Honka räpelsi peräti neljä minuuttia pisteittä, kunnes Markus Hemdahl sai punnerrettua korin alta tahtokorin.
Toisen neljänneksen alussa roolit vaihtuivat täysin päinvastaisiksi. Oli Namika Lahden vuoro viskoa heitto toisensa perään ohi ja Hongan vuoro juhlia hyökkäyspäässä. Roope Mäkelä, Jukka Matinen ja vaihdosta tullut Heikki Zitting pussittivat vuorotellen ja Honka meni kahdella pisteellä ohi vieraistaan (24-22). Parhaimmillaan Hongan johto kävi ensimmäisellä puoliajalla kymmenessä pisteessä (39-29), kun Matinen naulasi kolmosen pohjaan reilusta seitsemästä metristä ajassa 18:30. Namika Lahdelle jakso oli tervanjuontia, sillä ensimmäisen seitsemän minuutin aikana joukkue teki vain neljä pistettä. Lahden onneksi Juha Luhtanen ravisutti kipsit ranteista upottamalla kolmosen, jonka vauhdittamana Lahti pääsi iskuetäisyydeltä (40-34) tauolle.
Kamppailu oli lopulta niin ympäripyöreä, että yhtä hyvin mestaruutta olisi ottelun jälkeen voinut juhlia Namika Lahti. Mikäli näin olisi tapahtunut, olisivat Lahdessa juhlitut sankarit olleet miehet nimeltä Tom Gustafsson ja Teemu Laine. Gustafsson pelasi häikäisevän hyvin kolmannen neljänneksen alun, jonka aikana hän viimeisteli kymmenen pistettä. Hän piti käytännössä katsoen yksin Namika Lahden pelissä mukana, mutta joutui vaihtoon ajassa 25:30 saatuaan neljännen virheensä. Sami Lehtoranta kuitenkin paikkasi hyvin Gustafssonin jättämän aukon ja Lahden tiivis puolutus alkoi tuottaa tulosta. Etenkin paikkapuolustukseen ryhmittyminen jakson lopulla pisti Hongan seinä seinää vasten. Parhaimmillaan 11 pisteen johdossa (52-41) käväissyt Honka joutui seuraamaan kuinka johto hupeni kolmeen pisteeseen päätösneljännekselle lähdettäessä (61-58). Teemu Laine oli ajoittain pitelemätön.
Laineen hyvä vire jatkui viimeisellä jaksolla, jonka alkajaisiksi hän heitti kauniin hyppyheiton sisään ja nosti Lahden johtoon (62-61) ensimmäisen kerran sitten toisen neljänneksen alkuminuuttien. Viimeisen kerran lahtelaiset johtivat Laineen heittäessä molemmat vapaaheittonsa sisään ajassa 34:08. Siitä huolimatta loppuhetket olivat panoksiensa vuoksi vähintään yhtä jännittävät kuin lauantaina kahdelle jatkoajalle venyneessä neljännessä finaalissa. Ja jännityksen tuojakin oli samainen mies - Toni Ilmonen. Äänekosken Huiman kasvatti toi kolmosellaan Lahden pisteen päähän (73-72), kun aikaa oli jäljellä 50 sekuntia. Seuraavan vajaan minuuttisen aikana LänsiAuto Areenalla moni puri varmasti kyntensä lyhyiksi, sillä niin henkeäsalpaavan jännittävä se oli.
Lonnie Cooper hakeutui vapaaheittoviivalle puoli minuuttia ennen loppua tunnetuin seurauksin - toinen ohi ja Markus Hemdahl vei hyökkäyslevyrin. Hemdahl pisti vaparinsa sisään (tilanne 76-72) ja Honka valitsi uhkarohkean taktiikan, joka on korismaailmassa vain jugoslaaveille ominaista. Varmistaakseen sen, ettei Lahti pääse heittämään kolmosta, käskytti Hongan valmentaja Mihajlo Pavicevic joukkueensa rikkomaan. Laine upotti molemmat vaparinsa, samoin Cooper toisessa päässä. Jukka Hemdahlin rikottua toistamiseen Lainetta, käveli tämä taas vapaaheittoviivalle ja onnistui molemmissa. Samoin Lonnie Cooper toisessa päässä 15 sekuntia ennen loppua (tilanne 80-76). Honka uinahti taktiikkansa toteuttamisen suhteen hetkeksi ja se oli maksaa kalliin hinnan. Toni Ilmonen nousi kolmosyritykseen neljä sekuntia ennen päätössummeria, onnistui ja sai samalla LänsiAuto Areenan lähes repeämään liitoksistaan. Lahti oli vain pisteen päässä (80-79) ja Juha Luhtanen onnistui ajassa 39:58 rikkomaan vielä Cooperia. Amerikkalaistakamies upotti ensimmäisen heittonsa ja yritti heittää tahallaan toisen ohi, jotta pelikellon olisi lähtenyt heti käyntiin ja Lahden yritettävä epätoivoista kolmosta omasta päädystä. Ajatus hyvä, toteutus ei. Cooper heitti niin räikeästi ohi, ettei heitto osunut korirautaan. Sääntöjen mukaanhan vaparin on osuttava korirautaan tai pallo tuomitaan vastustajalle. Näin Lahti pääsi vielä kokeilemaan pitkää avausta, kun aikaa oli vajaa kaksi sekuntia jäljellä. Hongan lopulliseksi sankariksi nousi Hemdahlin veljeksistä nuorempi, Jukka, joka viiletti Luhtasen avaussyötön väliin ja otti sen huomaansa. Samassa summeri pärähti ja Honka oli Suomen mestari vuosimallia 2002.
Huolimatta siitä, että Cooper ei ilmeisesti tuntenut sääntöä korirautaan osumisesta, oli hän jälleen elementissään ratkaisuhetkillä. Viime keväänä Hongan mestaruuteen kantanut taituri osui viimeisen 22 sekunnin aikana viidesti vapaaheittoviivalta. Ennen sitä Cooper oli ongelmissa ja suurissa sellaisissa. Hän teki viidennen finaalin avauspisteensä vasta 23 peliminuutin kohdalla ja jäi koko ottelussa kahteen pelitilannekoriin. Määrätietoisesti hän kuitenkin halusi loppuhetkien vapaaheittoratkaisut ja onnistui tarvittaessa rakentamaan joukkueensa peliä.
- Tämä on parasta, mitä voin kuvitella - loppuhetkien vapaaheitot ja mestaruus riippuu niistä. Mikä tunnelataus. En pelannut kovin hyvin koko finaalisarjassa heittopelin suhteen, ja silloin avaimeksi nousikin joukkueen pelinrakennus ja ohjaaminen. En suostu häviämään. Nyt olen kuitenkin väsynyt ja iloinen, että tämä on ohi, puuskutti ensimmäisen finaalin yhtä huiliminuuttia lukuun ottamatta SM-finaaleissa kaikki 210 minuuttia ahertanut Cooper.
Ottelun jälkeen joukkueiden tunnekuohuilla oli luonnollisesti ero kuin yöllä ja päivällä. Hongan halaillessa toisiaan ja Pantteri-patsasta, Namika Lahden leirissä ilmeet olivat apeita.
- On se hirveän sääli, että tällaisessa ottelusarjassa, jossa pelaa kaksi hienoa joukkuetta ja upeita urheilijoita, joutuu toinen joukkue lopulta häviämään. Namika Lahti on erinomainen joukkue ja pelasi mielettömän hyvän finaalisarjan, kehui selkeästi myötätuntoinen Hongan apuvalmentaja Jyrki Suhonen.
- Haikeat on tunnelmat. Ikävä tulee kavereita, sai uransa päättävä Juha Luhtanen sanotuksi.
- Vaikka hopeata roikkuu kaulassa, minun silmissäni meidän pukuhuone on täynnä kultaa. Joukkueessa on niin paljon elämäniloa, rakkautta lajiin ja sympatiaa. Harmi, että päättyi näin. Helvetin pienestä nämä on kiinni. Honka on pahuksen hyvä joukkue ja onnittelut heille, nieleskeli Tomi Kaminen, Namika Lahden valmentaja.
Voitonriemua, pettymyksiä, naurua ja kyyneleitä. Sellaista urheilu on parhaimmillaan ja pahimmillaan. Honka ja Namika Lahti näyttivät myös, mitä koripallo on parhaimmillaan. Kaksi viimeistä finaalia hakevat vertaistaan ja varmaa on, että ottelusarjan käänteitä muistellaan vielä vuosienkin päästä.