Kuului Suomen miesten maajoukkueen vakiokalustoon sen yhdellä menestykkäimmistä vuosikymmenistä, 1960-luvulla. Pilkevaara johti Suomen peliä mm. Tokion olympiakisoissa 1964 ja kolme kertaa EM-lopputurnauksessa – mukaan lukien vuonna 1967, jolloin Suomi sijoittui kotikisoissaan kuudenneksi ja Pilkevaara valittiin turnauksen tähdistöviisikkoon.
Pelasi urallaan 158 miesten maaottelua vuosina 1964–72 ja juhli peräti viisi kertaa Pohjoismaiden mestaruutta.
Edusti Mestaruusarjassa kasvattajaseuransa ToPon lisäksi Tapiolan Honkaa ja Turun NMKY:ta. SM-tasolla hänelle kertyi peräti 20 pelikautta. Suomen mestaruudella Pilkevaaran taidot palkittiin seitsemän kertaa, ja urallaan Pilkevaara ehti pelata myös yhden kauden myös Ruotsin mestaruussarjassa (Helsingborg).
Suomen Urheilutoimittajat valitsi Pilkevaaran vuoden koripalloilijaksi 1966, 1967, 1968 ja 1973.
"Pilkku" ja "Finne" Helsingborgisa kotikadulla 1971.
Helsingin EM-kisojen All Stars-viisikko, Pilkevaara vasemmalla.
