”Pelasin 16 ikävuoteen saakka jalkapalloa ja uskoin vahvasti, että tämä on minun juttuni. Pelasin keskikentällä ja tein maalejakin, sekä voitin d-junnuna TUL:n tekniikan Suomen mestaruuden. Pituutta alkoi tulla ja sukulainen kyseli, eikä minua koris kiinnostaisi. Ei kiinnostanut vielä tällöin pätkääkään. Kun oli 15 ja puoli vuotta kirjoitin koripallolinsenssiin ensimmäisen kerran tietoni, pituudeksi merkittiin 190,5 cm. Tällöin vasta siirryin koripallon pariin. Lajin omaksumista helpotti se, että pelasin kaksi viimeistä vuottani maalivahtina jalkapallossa. Tämä puoltaa sitä, että lajivalinnan voi tehdä myöhemminkin kuin 6-7-vuotiaana.”
”Vuonna 1985 HNMKY voitti miesten mestaruuden. Katselin huhtikuussa televisiosta finaaleja ja totesin, että onpa kovia jätkiä. Kesäkuun alkupäivinä istuin 18-vuotiaana jo tosin samojen jätkien kanssa samassa pukukopissa. Eero Saarinen ja Henrik Dettmann hoitivat asiani hienosti kaikin puolin muuton ja käytännön asioiden suhteen. Kesätyönä olin aika hulppeassa paikassa, eli eduskuntatalon talonmiehenä.”
”Jenkeistä minua alettiin pommittaa yliopistoista lähes päivittäin, kun olin päässyt miesten maajoukkueeseenkin jo sisään. Brigham Youngissakin kävin tutustumassa, mutta päädyin lopulta Kansasin yliopistoon. Se vuosi todella kasvatti ihmisenä ja pelaajana. Siellä näki mitä koripallo oikeasti voi olla ja millainen on lajin arvostus kansan parissa. Jos Suomessa puhutaan jääkiekkohysteriasta, niin se lähinnä naurattaa. Siellä hysteria-termi on hiukan erilainen. En pitänyt siellä itseäni yliopistopikana Kansasissa, keskellä ei-mitään, minään tähtenä. Mutta kun kävin esimerkiksi Chicagossa vapaa-ajalla, kaikkialla sain kirjoitella nimikirjoituksia. Mitä se onkaan suurien tähtien keskuudessa? Pikkuhiljaa omalla kylällä liikkuminen alkoi jo olla hiukan hankalaa. Muistan sellaisenkin tilanteen, kun vanha naisihminen liikennevaloristeyksessä pysäyttää autonsa keskelle risteystä. Mummo nousi autosta ja tuli pyytämään nimikirjoituksen. Kukaan ei soittanut torvea, kun näkivät mistä on kysymys. Jopa vaimoltani alettiin pyytää keväällä nimikirjoituksia. Silloin se alkoi tuntua menevän jo liialliseksi.”
