19.2.2020 10:14 Daavid vastaan Goljat, renki vastaan isäntä, lilliputti vastaan jättiläinen – lähtökohdat Suomen ja Serbian väliseen elokuun 2008 EM-karsintaotteluun eivät olisi voineet olla epätasaisemmat. Niin kuitenkin kävi, että altavastaaja Suomi peittosi Vantaa Energia Areenalla silloisen tulevan EM-hopeamitalistin ja lähetti koko Euroopalle varoituksen: susilauma saalistaa.
Ilo ylimmillään! Jukka Matinen ja Petri Virtanen juhlivat Suomen voittoa Serbiasta elokuun 2008 EM-karsinnoissa. Kuva ja kaikki artikkelin kuvat: Tomi Kaminen.
Kun Henrik Dettmannin valmentama Saksa juhli MM-pronssia Indianapolisin MM-kisoissa 2002, vielä korkeammalle palkintokorokkeelle nosti sukupolvensa koripalloikonien Vlade Divacin, Predrag Stojakovicin ja Dejan Bodirogan johtama Jugoslavia, joka vei nimiinsä koripallon maailmanmestaruuden. Samana vuonna Suomen koripallomaajoukkue oli puolestaan valahtanut Euroopan hiilikellariin, josta nouseminen takaisin pisteeseen, jossa joukkue sai edes mahdollisuuden osallistua EM-karsintoihin, vei kokonaiset kuusi vuotta.
Kesän 2002 MM-kullan jälkeen Belgradissakin herättiin koripallokohmeloon. Jugoslavian maajoukkueen manttelinperijä Serbia & Montenegro jäi Ateenan olympialaisissa 2004 toiseksi viimeiselle sijalle, kun taas vuoden 2006 MM-kisoissa hallitseva mestari tipahti yhdeksännelle sijalle. Viimeinen niitti koitti vuoden 2007 EM-kisoissa, joissa Serbia ei onnistunut sieppaamaan voiton voittoa.
Välittömästi neljän vuoden mahalaskun jälkeen Serbian koripalloliiton toimistolla kävi puhuri. Päävalmentaja Zoran Slavnic sai kenkää ja hänen tilalleen kiinnitettiin mestarintekijä, Jugoslavian kahteen EM-kultaan, yhteen MM-kultaan ja yhteen olympiahopeaan luotsannut 64-vuotias Dusan Ivkovic.
Ivkovic käynnisti joukkueessaan radikaalin nuorennusleikkauksen. Vuoden 2008 EM-karsintajoukkueessa kokemusta edustivat lähinnä entinen Euroliigan korikuningas, Efes Pilsenin 28-vuotias Milos Vujanic, sekä neljä hyvää kautta NBA:n New Jersey Netsissä pelannut 25-vuotias Nenad Krstic. Muut joukkueen pelaajat olivat selkeästi satsaus pian alkavalle 2010-luvulle: 23-vuotias Zoran Erceg, 22-vuotias Uros Tripkovic, 21-vuotiaat Milos Teodosic, Milenko Tepic ja Novica Velickovic sekä 20-vuotiaat Boban Marjanovic ja Stefan Markovic.
Suomikin oli käynnistänyt uuden hankkeensa Henrik Dettmannin palattua Saksasta maajoukkueen päävalmentajaksi. Suomi-koriksen kärkiduon Hanno Möttölä-Teemu Rannikko ympärille koottiin pyyteettömään työhön sopeutuva duunariryhmä, joka sitoutuisi kollektiiviseen pelitapaan ja ammattimaisuuden standardeihin. Vuosien 2004-05 B-divisioonan otteluissa Suomi ei vielä onnistunut nousemaan Euroopan B-divisioonasta, mutta toinen yritys 2006-07 kantoi hedelmää: Suomi runnoi Romanian kanveesiin ratkaisevassa nousukarsintaottelussa pistein 111-61.
Vuoden 2008 EM-karsintoihin Serbia kantoi lohkon ennakkosuosikin viittaa, eikä suotta. Vaikka joukkue oli keski-iältään nuori, kokemus entisen Jugoslavian koripallokoulusta kantoi selkeisiin voittoihin Italiasta ja Unkarista. Suomi puolestaan lähti EM-karsintoihin ilman kantapäävaivasta kärsivää pelintekijätähteään Teemu Rannikkoa, jolloin pelinjohto lankesi NBA:han vuotta aiemmin varatun, mutta yhä kansainvälisillä kentillä kokemattoman 20-vuotiaan Petteri Koposen käsiin. Karsintojen avausottelussa Bulgaria narrasi Suomea Vantaa Energia Areenalla pistein 68-90, neljää päivää myöhemmin Italia peittosi Suomen Chietissä 88-80.
Kun Serbia saapui Vantaa Energia Areenalle lauantai-illan 30.8.2008 myöhäisotteluun – alkamisajankohta klo 21.00 – vain ani harva uskoi, että kokemattomalla Suomella olisi mahdollisuuksia Serbian määrätietoisia tulevaisuuden tähtiä vastaan.
Tomi Tiilikainen (Urheilukanavan selostaja 2008, nyk. Kaakon viestinnän verkkopäällikkö): ”Henkilökohtaisesti hienointa oli se, että edellisen parin vuoden aikana Suomi oli pelannut B-divisioonassa Islantia, Luxemburgia ja Romaniaa vastaan. Nyt pelattiinkin sillä tasolla, että vastaan tuli Serbiaa ja Italiaa. Matsiin lähtiessä Suomi oli kaikkea muuta kuin ennakkosuosikki, etenkin Rannikon ollessa sivussa, mutta lähetystä valmisteltiin posin kautta ja nostettiin esille NBA:ssa hyviä tilastoja tehneen Nenad Kristicin kaltaisia pelaajia.”
Petteri Koponen (Susijengi 2006-): ”En mä junnuna miettinyt, että Teemu on poissa. Ajattelin vaan, että meen pelaamaan ja teen parhaani. Varmaan pohdin itekseni, että Serbia vastassa eikä varmaan oo mitään saumaa, mutta jos pelataan tilanne kerrallaan, ehkä pystytään lopussa pelaamaan voitosta.”
Jukka Matinen (Susijengi 1998-2008): ”Peliin mennessä mietitään peliä eikä muuta. Ei silloin ikävöidä poissaolijoita. Silloin keskitytään suoriutumaan tilanteesta niin hyvin kuin mahdollista.”
Tuukka Kotti (Susijengi 2000-): ”Nälkäisiähän ja täpinöissä me oltiin, kun ekaa kertaa päästiin oikeisiin EM-karsintoihin asti ja niin iso maa oli vastassa. Tietenkin mentiin ihan täysillä haastamaan.”
Maunu Anhava (STT:n toimittaja 2008, nyk. STT:n liiketoimintapäällikkö): ”Se oli elokuinen lauantai-ilta Energia Areenalla, katsojia vähän 1682 henkeä eli halli oli puolillaan. Osaksi se varmaan johtui siitä, että osa niistä, jotka olisivat muuten ehkä tulleetkin paikalle, ajattelivat että tästä tulee turpasauna.”
Pekka Salminen (Susijengin apuvalmentaja 2001-2014, nyk. Susiladiesin päävalmentaja): ”Jäi vähän hassu olo, kun katsoi nimiä Serbian miehistössä ja peilasi sitä siihen, ettei Areenalla ollut katsojia yhtään.”
Tomi Tiilikainen: ”Matsi tuntui menevän kaikilta urheilun seuraajiltakin ihan totaalisen ohi. Suomi oli hävinnyt kaksi ekaa peliä, Serbia ei ollut lähellekään niin seksikäs kuin joku toinen joukkue olisi voinut olla. Peli alkoi myöhään lauantai-iltana ja SM-liigakausi alkoi samana viikonloppuna.”
Hanno Möttölä aloitti ottelun onnistuneella kolmen pisteen korilla, Jukka Matinen upotti kaaren takaa pari minuuttia myöhemmin. Suomen yliaggressiivinen joukkuepuolustus yllätti Serbian selkeästi housut kintuissa, kolmen pelatun minuutin kohdalla Energia Areenan taululla vilkkuivat lukemat 6-2.
Alkukankeudesta selvittyään Serbia kuitenkin sysäsi kotijoukkueen vahvasti kuskin pallilta. Suomelta katosi kaikki tila hyökkäyksestä, kun Serbia rynni 8-15-johtoon tehokkaalla puolen kentän hyökkäyksellään: pallo siirtyy napakasti mieheltä miehelle, vapaat pelaajat liikkuvat, jostain löytyy aina vapaa heittopaikka. Mikko Koivisto katkaisi Suomen pitkän kuivan kauden onnistuneella kolmosellaan kaksi minuuttia ennen jakson loppua. Kun juuri ennen summerin sointia Zoran Erceg riisti pallon ja donkkasi tilanteeksi 13-22, näytti Serbia olevan matkalla kohti selkeää voittoa.
Toisella neljänneksellä Suomi teki kuitenkin ryhtiliikkeen, jonka henkilöitymäksi kohosi 195-senttinen Loviisan Koripallohokin kasvatti, Tuomas Iisalo. Iisalo otti coach Dettmannin käskystä Serbian pelinrakentajat Milenko Tepicin ja Uros Tripkovicin paimennettavakseen ja sai rakkikoiran ominaisuudessa Serbian joukkuehyökkäykseen käynnistysvaikeuksia ja kitkaa.
Ottelun alussa kaukoheittojen varassa ollut Suomi uskaltautui yhä lähemmäs koria seitsemän perättäistä pistettä neljänneksen alkuun upottaneen Kimmo Muurisen johdolla. Rohkeus tarttui miehestä toiseen: Petteri Koponen toi perättäisillä onnistumisillaan pelin tasoihin, Tuukka Kotti donkkasi takaovesta ja juuri ennen taukoa Serbian 29-34-johto vaihtui Suomen 40-39-johdoksi Iisalon, Möttölän ja Koposen kolmosten ansiosta.
Nenad Krstic oli Suomelle tasan yhtä hankala pideltävä kuin ottelun alussa uumoiltiin, mutta susipuolustus onnistui silti oivallisesti – 213-senttisen NBA-miehen saldo oli taukoon mennessä 10 pistettä. Merkillepantavaa on myös, että Serbia käytti kentällä seuraavalla vuosikymmenellä legendoiksi kohonneet nuoret miehensä Milos Teodosicin ja Boban Marjanovicin. Teodosic kirjautti kahdeksassa minuutissa kaksi pistettä, yhden syötön ja neljä pallonmenetystä, Marjanovic kolmessa minuutissa yhden levypallon.
Tuukka Kotti: ”Hetkinen, donkkasinko mä siinä pelissä?”
Hanno Möttölä: “Hyökkäyksestä en muista hirveästi, mutta puolustuksessa tehtiin aikamoinen määrä duunia Nenad Krsticin kanssa. Krstic ei ollut mitenkään erityisen voimakas, mutta pitkä ja taitava kylläkin, ja hän oli upottanut 17 pinnaa matsia kohden NBA:ssa. Alkuperäisessä susipuolustuksessa me frontattiin kaikki post-puolustukset (asemoiduttiin korin alle pyrkivän hyökkääjän eteen peittämään syöttölinjat, toim. huom.) yhdistettynä todella ärhäkkään päätyrajatuplaamisen. Post-puolustuksen fronttaaminen on ennemminkin tanssia kuin painimista ja se pitää myös aloittaa tarpeeksi varhaisessa vaiheessa.”
Pekka Salminen: ”Krsticin kaltaiset Jugoslavian koripallokoulun vanhemman liiton isot pelaajat – isot, taitavat, hyvin kenttää näkevät ja pelitapahtumia lukevat pelaajat – ovat olleet meidän pelitavalle äärimmäisen hankalia. Serbia pelasi tosi systemaattista korista ja niiden pelintekijät pystyi alussa parhaimmillaan laittamaan meidän joukkuepuolustuksen ihan palasiksi rutiinisuorituksilla.”
Tuukka Kotti: ”Tiedettiin, että Krstic oli kelle tahansa haastava match-up, mutta uskottiin siihen, että kun jaksetaan jauhaa meidän puolustustyyliä ja pysyä hereillä avussa, saadaan Serbia ennen pitkää kiehumaan ja toivottavasti turhautumaan.”
Tuomas Iisalo: ”Meidän oikeastaan ainoa edunluontimekanismi oli Petskun ja Hannon palloskriini. Serbia puolusti palloskriinit niin, että Nenad Krstic pudottautui varjelemaan koria, jolloin Hanno sai avoimia kolmosia kaaren nupista. (Hongan silloinen päävalmentaja) Mihailo Pavicevic oli ilmeisesti kommentoinut suorana Serbian televisiossa, että tämä Serbian valitsema taktiikka on ainut mahdollinen taktiikka, jolla Serbia voi hävitä tämän ottelun…”
Pekka Salminen: ”Serbian puolustuspelaaminen oli aika vanhaa koulua. Se oli eka matsi niissä karsinnoissa, missä pystyttiin käyttämään Hannon pick and pop -osaamista ekaa kertaa todella hyväksemme. Serbia laski korinalustan suojelemisen tärkeämmäksi kuin heiton ottamisen, joten Hanno sai aika monta vapaata heittoa ja pisti niitä korkealla prosentilla koriin.”
Tomi Kaminen (ottelun valokuvaaja, nyk. KTP-Basketin päävalmentaja): ”Suomi puolusti todella aktiivisesti ja aggressiivisesti, joka silloin ja tietenkin myös tänä päivänä on yhä tapana. Sen henkilöitymä oli Tuomas Iisalo, joka painoi puolustuksessa päälle aivan eläimenä. Näytti siltä, että tulkoon kuka tahansa vastaan, Tuomas hoitaa.”
Tuomas Iisalo: ”Mulle oli iso oivallus keskellä matsia huomata, että Serbia on niin organisoitu jengi, ettei ne käytä hetkessä avautuvia mahdollisuuksia vaan jatkaa hyökkäyksen jauhamista sovittuun tapaan. Kun tajusin, että Milenko Tepic ei lähde ajamaan vaikka kuinka tulisin iholle, ymmärsin että voin painostaa sitä niin paljon kuin haluan. Kun myöhemmin yritin samaa Korisliigassa Korihaiden Bojan Sarcevicia vastaan treenipelissä, kaveri painoi heti ohi ja laudalle…”
Tuukka Kotti: ”Nuoren Boban Marjanovicin olemus on jäänyt Serbian lämmittelyjonosta ikiajoiksi mieleen. En muista kävikö Boban paria minuuttia kauempaa kentällä, mutta aika vahva mielikuva jo tuosta.”
Maunu Anhava: "Teodosic oli tosi vahvasti Ivkovicin koirankopissa. Ottaessaan Miloksen vaihtoon ennen taukoa Ivkovic huusi sen korvaan jotain painokelvotonta ja istutti penkillä loppumatsin. Tokalla neljänneksellä Milos osoitti kuitenkin pelinäkemystään tehdessään lähellä puoltakenttää syöttöharhautuksen, jolla sai kolme Suomen puolustajaa lähtemään yhtaikaa aivan väärään suuntaan ja toimitti pallon Krsticille korin alle. En ole vastaavanlaista nähnyt. Ehkä tuossa matsissa näkyi myös laajemmin serbialainen ajattelumalli, jossa nuorten pelaajien kasvattaminen ja opettaminen näyttäytyi tärkeämpänä kuin yhden ottelun tulos, vaikka kuinka pelattiinkin EM-karsintoja.”
Energia Areenalle saapunut yleisö ei uskaltautunut varsinaisesti juhlatunnelmaan Suomen taukojohdosta huolimatta. Hodarijonossa tunnelma oli pikemminkin varautunut: hyvinhän pojat pelaavat, mutta katsellaan loppuun asti, Ivkovic ei varmasti anna Serbian tulla huonolla jalalla kolmannelle neljännekselle.
Suomi kuitenkin jatkoi urotekojaan. Nenad Krstic jäi kolmannella jaksolla neljään pisteeseen Möttölän, Kotin, Muurisen ja 209-senttisen Aki Ulanderin puristuksessa. Jukka Matinen aloitti jakson perättäisillä kolmosilla, Hanno Möttölä upotti Serbian päävalmentaja Dusan Ivkovicin vierestä pitkän kolmosen ja kalasti päälle Nenad Krsticille virheen. Avauspuoliskolla heittoaan säästellyt Shawn Huff latoi seitsemän perättäistä pistettä. Hetkittäin näytti siltä, että nimenomaan Serbia oli hätää kärsimässä ja vain Novica Velickovicin ja Uros Tripkovicin kolmoset lunastivat joukkueen pitkältä takamatkalta.
Mikä häkellyttävintä, Suomi piti pintansa levypallopelissä. Vaikka Serbia oli merkittävästi kookkaampi ja vahvempi, koko ottelun levypallot päättyivät Serbian hyväksi maltillisesti 27-31.
Hanno Möttölä: ”Meidän puolustuksen toimiminen vaatii jokaisessa tilanteessa viiden pelaajan yhtaikaista toimintaa joukkueena. Jos vaikkapa yksi puolustaja pelaa sovitusti postia yli, mutta takana ei ole apupuolustajaa, tulee aika orpo olo. Viiden jätkän oli oltava kartalla 40 minuuttia. Meille ei tullut joukkueena montaa mentaalista nukahdusta ja tiedettiin myös tasan tarkkaan, että jokaisesta nukahduksesta omissa soi.”
Maunu Anhava: ”Koponen oli illan suurin tähti, mutta onnistumisia tuli laajalta rintamalta. Möttölä, Matinen ja Huff heittivät kaikki hyvin, Iisalon puolustus, Kotin ja Muurisen taistelu korin alla. Jos alussa olikin ollut vielä vähän arkuutta, katsomoon asti näkyi, että Suomi ymmärsi pystyvänsä taistelemaan samalla kentällä.”
Tomi Kaminen: ”Suomen hyökkäyspelaaminen oli tosi paljon kolmosten varassa, mutta mikäs siinä, kun silloin sattui putoamaan.”
Pekka Salminen: ”Mulla on jäänyt muistikuva, että me heitettiin ihan älyttömän paljon kolmosia, mutta eivät nuo heittomäärät (14 koriin / 25 yritystä) mitenkään mahdottomia ole nykykoriksen mittapuulla.”
Jukka Matinen: ”Kotiinpäin vetäen pakko huomauttaa, miten hyvin Honka-taustaiset onnistuivat siinä pelissä: minä, Muurinen, Koponen, Huff ja Iisalo. Oon ihan varma, että Mihailo Pavicevic muisti mainita asiasta Serbian telkkarissa.”
Tomi Tiilikainen: ”Koponen oli ollut vähän vaikeuksissa ekassa kahdessa EM-karsintamatsissa, mutta Serbiaa vastaan Petteri ilmiselvästi tahtoi näyttää, että kyllä tässä pärjätään ilman Rannikkoakin. Rannikko oli kuitenkin siinä vaiheessa kova Euroliiga-tason pointti.”
Suomen ja Serbian EM-karsintaottelun päätösneljännes tarjosi lukuisia ikonisia hetkiä
Ensiksikin: Nenad Krstic pääsi viimein lieastaan. Suomen sisäpuolustuksen träppäämä, jallittama ja runnoma Krstic löysi harvat heikot kohdat kotijoukkueen muurista ja alkoi löytää leipäheittopaikkansa. Ensimmäisellä kolmella neljänneksellä yhteensä 14 pistettä upottanut Krstic antoi käden käydä 15 pisteen edestä viimeisellä neljänneksellä.
Ottelu eteni kori korista. Krstic rouhi lähietäisyyksiltä Serbian kolmosten kalahdellessa rautoihin, Suomelta onnistuivat vuoroin Kotti, Huff, Koponen ja Möttölä. Runsaat kaksi minuuttia ennen ottelun loppua Krstic kalasti Möttölälle hyökkääjän virheen – hänen viidentensä – jolloin tavallisesti stoalainen Möttölä protestoi koko matkan vaihtopenkille ja seurasi ottelun lopun seisaaltaan vaihtopenkillään.
Runsaat neljä minuuttia ennen loppua Petteri Koponen otti haastetun heiton Serbian vaihtopenkin edestä, joka ei osunut edes rautaan. Kolme minuuttia myöhemmin Koponen yritti täsmälleen samasta paikasta täsmälleen samanlaista heittoa – tällä kertaa heitto lävisti sukan ja Suomi siirtyi kotiyleisön räjähtäessä 77-75-johtoon Ivkovicin kutsuessa serbit aikalisälle.
Oman urotekomainintansa ansaitsee Jukka Matinen, joka haki viimeiseen kahteen minuuttiin neljä levypalloa ja heitti viimeisellä minuutilla neljästä vapaaheitosta kolme sisään – mukaan lukien yksi uusintayritys, jonka tuomarit antoivat Matiselle serbipelaajan lähdettyä levypalloon liian aikaisin.
Matinen oli aivan ottelun lopussa iskeä voitolle makean huutomerkin ylivoimadonkillaan, mutta donkki ponnahti takaraudasta levypalloksi Uros Tripkovicille, jonka omasta kenttäpäädystä lähtenyt heijari ei kuitenkaan ennättänyt lähteä tämän kädestä ennen loppusummerin sointia. Serbivalmentaja Dusan Ivkovic tuijotti kaukaisuuteen kädet lanteillaan. Suomi oli voittanut pistein 80-77.
Jukka Matinen: ”Sitä matsin jälkeen harmiteltiin, että vaikka kuinka hyvin pidettiin Krstic kurissa, sillä oli lopulta 29 pinnaa.”
Tomi Tiilikainen: ”Krstic ei jäänyt mieleen mitenkään maagisena pelaajana, joka olisi tuosta noin pyyhkinyt lattiaa suomalaisilla kuten vaikkapa Marcin Gortat muutamaa vuotta myöhemmin Helsingin Jäähallissa. Tuli vähän yllätyksenä katsoa kaverin tilastoja matsin jälkeen.”
Hanno Möttölä: ”Kyllä siinä ottelussa ihan syystäkin kaikki viisi virhettä käytettiin. Ihmekös tuo, jos vähän tuli hiillyttyä, jos siihen asti pelattiin hyvin – oltiin kääntämässä laivaa ihan oikeasti isommassa kuvassa oikeaan suuntaan ja sitten joutuu viimeiset kaksi minuuttia katsomaan penkiltä.”
Petteri Koponen: ”Sen kolkin mä muistan. Edellistä helaa en muista – ehkä oon sellainen tyyppi, joka muistaa vain hyvät hetket. Tuntui tosi hyvältä onnistua siihen paikkaan. Pavicevic oli ilmeisesti sanonut suorassa tv-lähetyksessä, että Petteri ottaa tästä heiton ja se menee koriin.”
Tomi Tiilikainen: ”Koposen kolmonen jäi ikiajoiksi mieleen, samoin Matisen levypallot ja vaparit. Matinen oli siinä vaiheessa jo Suomen vanhempaa, vähitellen pienempään rooliin vaipuvaa polvea, mutta sieltähän se tyylikäs eleetön konkari nousi esille loppuhetkillä, kun sitä eniten tarvittiin.”
Tomi Kaminen: ”Jukka Matinen oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Maaginen kokenut pelaaja niin vain tuli serbien välistä ja nappasi ne levypallot ja otti ne heitot jotka piti.”
Jukka Matinen: ”Levyreitä tuli pari ja vaparit meni sisään oikeaan aikaan.”
Tuukka Kotti: ”En muista, että Serbia olisi sen kummemmin rähissyt. Tietenkin ne tasaisessa kiihkeässä matsissa reagoivat tunteella, mutta sehän kuuluu peliin.”
Tomi Kaminen: ”Ivkovicin käsienheilutukset jäi tosi elävästi mieleen viimeisiltä hetkiltä. Kuvaajana sitä etsii aina parasta mahdollista otosta ja Serbian ilmeet viimeisillä sekunnilla oli tosiaan ikuistamisen arvoset.”
Jukka Matinen: ”Ohidonkkia on siinä mielessä vähän suurenneltu, että kellossa oli tosiaan vain sekunti tai kaksi ja olisi periaatteessa riittänyt saada vain pallo sisään. Ajattelin donkkiin lähtiessä, että nautiskellaan nyt, mutta Serbian pelaaja sai vähän räpsäistyä palloa enkä saanut sitä kunnolla haltuun donkkiin noustessani. Ei siinä kuitenkaan jäänyt Serbialta enää aikaa tasapainoiseen heittoon.”
Tomi Tiilikainen: ”Jarkki (Jarmo) Laitinen oli mulla kommentaattorina silloin ja kuten tiedetään, kaverilla on kohtalaisen pitkä historia lajin parissa pelaajana ja valmentajana. Mullakin oli jo siinä vaiheessa aika paljon selostuskilsoja mittarissa, mutta silti en malttanut olla väijymättä Jarkin ilmeitä, kun hän alkoi tajuta, mitä oli tapahtumassa. Jarkin ihmetys ja riemu tulivat lähetyksessä todella vahvasti ilmi. Kyseessä oli kuitenkin aivan oikea EM-karsintapeli, eikä mikään harkkamatsi. Oli Euroliigan pistekuningasta ja NBA:n aloittavaa sentteriä.”
Maunu Anhava: ”Siinä kaatui FIBA:n maailmanlistan vitonen. Oli epätodellinen olo, aivan kuin olisi jotain outoa unta seurannut. Menin lehdistötilaisuuteen kävellessä nuorena nöyränä poikana kysymään Pentti Salmelta, että oliko kyseessä suomalaisen maajoukkuehistorian kaikkien aikojen kovin voitto. Pena mietti vähän aikaa ja sanoi sitten, että marraskuun 1993 Venäjä-voitto menee ohi. Muotoilin lopulliseen lehtiversioon, että ’Suomen koripallohistorian kenties suurinta yllätystä seurasi vain 1682 katsojaa’. Koin toimittajana tärkeänä laittaa suurelle yleisölle asioita perspektiiviin siinä mielessä, että kuinka puskista voitto tuli ja kuinka käsittämätön saavutus se oli.”
Tomi Tiilikainen: ”Voittoa ei vain oikein kukaan huomannut ja noteerannut. Peli alkoi pirun myöhään eikä kerennyt lehtiin eikä Urheilu- tai Tulosruutuun.”
Mika Mäkelä (Suomen koripalloliiton viestintäpäällikkö 2008, Susijengin pitkäaikainen joukkueenjohtaja): ”Vähän kärjistäen Serbia-voitto oli maajoukkueen viimeinen voitto, joka jäi enemmän tai vähemmän julkiseksi salaisuudeksi. Suomi voitti ottelussa tulevan EM-hopeamitalistin, mutta Energia Areena oli puolillaan ja Hesarissa oli seuraavana päivänä yhden palstan minijuttu. Onneksi joukkue itse ymmärsi mitä oli tehnyt ja osasi ammentaa siitä itseluottamusta tuleville vuosille.”
Hanno Möttölä: ”Serbia-voitto oli itsellenikin tärkeä, kun heidän penkkinsä päässä oli entinen valmentajani, joka ei Moskovan kauteni viimeisinä kuukausina ihan täysillä luottanut minuun. Suomalaisen koriksen kannalta Serbia-voitolla oli vieläkin isompi merkitys. Oltiin kuitenkin vasta karsintojen alussa, Serbia ei ollut vielä varmistanut kisapaikkaansa ja saatiin oma voittotili auki. Seuraavan kesän EM-jatkokarsinnoissa kaatuivat Energia Areenalla Ranska ja vieraissa Italia.”
Serbia sai revanssimahdollisuutensa kaksi viikkoa myöhemmin, jolloin se rymisteli Suomen kumoon Belgradissa 15 700 katsojan edessä lukemin 92-66.
Ensimmäisissä EM-karsinnoissaan seitsemään vuoteen Suomi hävisi Italialle ja Bulgarialle kummallekin kahdesti, nappasi yhden voiton Serbiasta sekä kukisti kahdesti Unkarin, mikä merkitsi EM-karsintapaikan säilyttämistä. Kesällä 2009 Suomelle avautui takaportti EM-jatkokarsintoihin, joissa Suomi ensiksi taipui Ranskalle ja Italialle, mutta haki sittemmin revanssivoitot kummastakin.
Vuoden 2009 EM-kisoissa Puolassa Serbia palasi normaaliin päiväjärjestykseen etenemällä finaaliin, jossa se viimein taipui Espanjalle. Vantaa Energia Areenalla tappion kärsineestä joukkueesta EM-hopeamitalit pujotettiin Milenko Tepicin, Milos Teodosicin, Uros Tripkovicin, Stefan Markovicin, Nenad Krsticin ja Novica Velickovicin kaulaan. Milos Teodosicista kasvoi 2010-luvulla Serbian vuosikymmenen suurin koripalloilija ja Boban Marjanovicista Euroliiga-tähti ja NBA:n kulttilegenda. 2010-luvun aikana Serbia eteni MM-hopealle 2014, olympiahopealle 2016 ja EM-hopealle 2017.
Suomi jatkoi matkaansa vuoden 2010 EM-karsintoihin, jolloin loukkaantumisten riivaama joukkue voitti kymmenestä ottelustaan vain yhden. Karsintojen päätteeksi FIBA ilmoitti kuitenkin kasvattavansa EM-kisoihin osallistuvien maiden määrää kahdeksalla. Tämä avasi ovet ”Susijengi-ilmiölle”, johon sisältyivät viidet arvokisat 2010-luvulla, ensimmäiset MM-kisat suomalaisen koripallon historiassa (Espanja 2014) sekä ensimmäiset kotikisat viiteenkymmeneen vuoteen (Helsingin EM-alkulohko 2017).
Tuukka Kotti: ”Se oli meidän ensimmäisiä voittojamme noista oikeasti kovista korismaista. Sellaisia, jotka auttoivat meitä rakentamaan uskoa projektiimme. Tosi iso päänahka. Vaikka ei päästy karsinnasta kisoihin, tulevaisuutta ajatellen kasvoi nälkä ja into. Siinä mielessä se oli yksittäiseksi matsiksi tosi tärkeä rakenneosanen.”
Petteri Koponen: ”Serbiassa tulikin sitten 30 pistettä turpaan eikä ollut mitään asiaa. Maksettiin vielä oppirahoja, Susijengi oli lähtökuopissaan. Mut se oli välttämätön välivaihe. Siitä lähdettiin rakentamaan tulevaa.”
Maunu Anhava: "Seuraavana kesänä Serbia meni Puolan EM-kisoissa finaaliin ja Milos Teodosic alkoi osoittaa suuruuttaan."
Mika Mäkelä: ”Tuohon Serbia-matsiin ja kesän 2009 EM-jatkokarsintavoittoon Ranskasta (Tony Parker, Boris Diaw, Ronny Turiaf, Nando De Colo) kulminoitui todella paljon. Noissa kahdessa pelissä joukkue alkoi ymmärtää, että sitoutuminen ja työ kantavat hedelmää ja että voimme oikeasti parhaana päivänä haastaa kenet vaan. Olimme edelleen monesti isoissa ympyröissä haastajan roolissa, mutta nuo kaksi voittoa löivät alkutahdit asennemuutokselle.”
Tomi Tiilikainen: ”Seuraavan vuoden Ranska-voiton panos ei ollut valtava, mutta suuri yleisö ehkä ymmärsi sen merkityksen paremmin. Serbia-peli ehkä ensimmäisenä yksittäisenä pelinä näytti, että Henkan (Dettmann) systeemi ja susiproggis voivat tuottaa tuloksia myös korkeimmalla eurooppalaisella tasolla ja että pelaajamateriaalimme riittää, jos systeemi toimii.”
Maunu Anhava: ”Mulle tuo ottelu on koripallomaajoukkueen nousun liikkeellelähtö. Aikajanalla Serbia-peli oli käänteentekevä hetki, koska sen jälkeen tuli fiilis, että tämä jengi voi voittaa minkä joukkueen tahansa.”
Mika Mäkelä: ”Nuorimmat suomalaiset koripalloilijasukupolvet ovat kasvaneet ilmapiirissä, jossa Suomi on vakavasti otettava koripallomaa, eikä kentälle lähdetä kumartelemaan kuvia. Se on näkynyt monella tavalla nuorten maajoukkueiden viime vuosien otteissa. On tullut poikien MM-kisapaikkaa, ollaan oltu Euroopan kymmenen parhaan joukossa, nyt tyttöjen puolella A-divisioonapaikkaa ja B-divisioonan Euroopan mestaruutta.”
Hanno Möttölä: ”Viime vuosien aikana HBA-Märskyä valmentaessani monet pelaajat muistavat Energia Areenan maaottelut ensimmäisinä koriskokemuksinaan pikkujunnuina. Niillä oli iso rooli meidän kasvussa tähän päivään. Ilman niitä ei Espoo Metro Areena olisi taas täynnä torstaina.”
Suomi: Petteri Koponen 18/3/4 syöttöä, Jukka Matinen 12/4, Hanno Möttölä 12/2/3 syöttöä, Kimmo Muurinen 12/2/2 blokkia, Shawn Huff 10/3, Tuukka Kotti 9/3, Tuomas Iisalo 4/0, Mikko Koivisto 3/1, Aki Ulander 0/2, Petri Virtanen 0/1, Antti Nikkilä 0/0, Sami Lehtoranta 0/0.
Serbia: Nenad Krstic 29/5, Uros Tripkovic 8/2, Novica Velickovic 8/2, Zoran Erceg 7/7/2 blokkia, Dusan Kecman 7/2, Milos Vujanic 6/0/5 syöttöä, Stefan Markovic 3/1, Milos Teodosic 2/0, Luka Bogdanovic 3/2, Boban Marjanovic 0/1, Dusko Savanovic.
Katsojia: 1682
Marraskuun EM-karsintaikkunan ensimmäinen ja kaikkiaan kolmas EM-karsintakierros sujui pitkälti ennakkosuosikkien merkeissä. Susijengin kanssa samassa lohkossa pelaava Serbia takoi Tanskan kanveesiin Kööpenhaminassa, kun taas Viro osoitti toipuneensa Jukka Toijalan lähdöstä peittoamalla Puolan Wloclawekissa.
Susijengin päättyvän vuoden toinen kotikentällä pelattu EM-karsintaottelu päättyi selkä seinää vasten pelanneen Georgian voittoon. Susijengi johti kahteenkin otteeseen kymmenellä pisteellä, mutta aamuyöllä Helsinkiin lentänyt Tornike Shengelia nakutti neljä kolmosta päätösjakson alussa ja takasi siten Georgialle riittävän selkänojan matkalla 83–90 (48–43) -voittoon 4243 katsojan edessä.
Susijengin kokeneeseen jaostoon kuuluva Alexander Madsen, 29, pelasi viime kesänä kenties elämänsä parasta koripalloa Valencian olympiakarsintaleirityksessä. Torstaina Madsen ja muu Susijengin iso miehistö on paljon vartijana, kun Susijengi ottaa mittaa Tornike Shengelian ja Giorgi Shermadinin Georgiasta.
Susijengi ja Georgia ovat vahvistaneet 12-henkiset miehistönsä torstai-illan EM-karsintaotteluun. Joukkueet kohtaavat Espoo Metro Areenalla klo 18.30. Ottelu televisioidaan JIM-kanavalla ja Ruutu-palvelussa.
EM-karsintalohkon hännille helmikuun karsintaikkunan kahdella tappiollaan tipahtanut Georgia hakee marraskuun kahdessa maaottelussaan Susijengiä vastaan kurssinkorjausta selkä seinää vasten. Euroliiga-tähti Tornike Shengelia ja Teneriffan kolossi Giorgi Shermadini muodostavat tuttuun tapaan rungon joukkueelle, jonka uutena vahvistuksena nähdään Espanjan liigan Saski Baskonian amerikkalaispelinrakentaja Kamar Baldwin.
Parin vuoden ajan näytti siltä, että suomalainen koripalloyleisö olisi unohtanut Dre’n. HBA-Märskystä lähdettyään Andre Gustavson viihtyi peräti kuuden kauden ajan Richmondin yliopistossa, josta viimeisen kauden kokonaan pelaamatta. Valencian olympiakarsinnat palauttivat kuitenkin ihmisten mieliin Gustavsonin vahvuudet koripalloilijana ja syyskausi on näyttänyt, että Gustavsonista tulee olemaan pitkään iloa niin Suomi-korikselle.
Susijengin taival kohti ensi kesän EM-kotikisoja jatkuu runsaan viikon päästä, kun joukkue kerääntyy Helsinkiin marraskuun EM-karsintaikkunan leiritykseen. Päävalmentaja Lassi Tuovin koolle kutsuma 17 pelaajan susilauma kohtaa marraskuussa ensin koti- ja sitten vieraskentällä Georgian, joka on jäänyt G-lohkon hännille kahdella tappiolla.
Ensi viikon kahteen EM-karsintakohtaamiseensa Susijengiä vastaan valmistautuva, G-lohkon hänniltä taisteluun ensi kesän EM-kisapaikasta hamuava Georgia on kutsunut marraskuun maajoukkueikkunaan koolle nimivahvan miehistön.
Helmikuun EM-karsintaikkunassa yhden voiton ja yhden tappion kerännyt Susijengi on säilyttänyt viime syyskuussa saavuttamansa ennätyssijan FIBA:n miesten maailmanrankingissa. Susijengi jatkaa maailmanrankingin 20. sijalla Euroopan 13. korkeimmalle rankattuna miesten maajoukkueena.
Viidettä vuottaan Viron miesten maajoukkuetta komentava Jukka Toijala luotsasi joukkueensa kenties sen koripallohistorian makeimpaan voittoon, kun Viro peittosi maanantai-illan EM-karsintaottelussa Tallinnassa Liettuan. Voitto oli Viron koripallon historian ensimmäinen voitto Liettuasta miesten maajoukkuetasolla.