– Kieltämättä aika nousujohteinen kausi. Mitaleita tuli enemmän kuin monessa pienemmässä koripalloseurassa on pelaajia, naurahti Jarmo Hakanen vastaanotettuaan vuoden koripallojohtajan palkinnon.
Hakanen ei usko, että Pyrinnön päättyneen kauden menestys olisi syntynyt taikatempuilla. Päinvastoin, Tampereen ”koripallobuumi” on syntynyt hiljalleen hämmennellen ja järjestelmällisen seuratyön seurauksena.
– Laatuun on panostettu. Me tehdään joka kevät paljon töitä sen eteen, että saamme hyvät valmentajat jatkamaan ja uusia valmentajia rekrytoitua. Ilman heitä meillä ei ole mitään tarjottavaa pelaajille. Toinen tärkeä tekijä on vapaaehtoistoiminta – nuorten vanhemmat tekevät käsittämättömät määrät talkootyötä joukkueidensa eteen, eivätkä pyydä heti käsi ojossa rahaa, kun pitäisi mennä toimitsijapöydän taakse.
Pitkäjänteinen seuratyö muodostaa pääosan Pyrinnön menestyksestä, mutta vastaavasti Hakanen myöntää, että myös onnetar on suosinut Pyrintöä joissain asioissa viime aikoina.
– Tiettyihin asioihin ei voi vaikuttaa. Hyvä esimerkki on poikakoris; viimeisen viiden vuoden aikana koriksen pariin on hakeutunut hirveän paljon liikunnallisesti lahjakkaita nuoria kundeja. Niin ei ollut vielä kymmenen vuotta sitten.
Ensimmäisen kerran Pyrintö uskalsi puhua miesten koripallomestaruudesta syksyllä 2008, jolloin seurajohto ilmoitti, että tavoitteena on taistella Pantteri-patsaasta kevääseen 2011 mennessä.
– Projekti oli olemassa, mutta on pakko myöntää, että se oli pitkälti haaveemme. Meillä oli olemassa suuntaviivoja, joiden avulla olisimme voineet päätyä mitalisijoille, mutta emme olisi millään uskaltaneet ennakoida näin nopeaa menestystä.
Pyrinnön seurahistorian ensimmäisen miesten koripallomestaruuden jälkeen seura on valmis jatkamaan menestystarinaa uudenlaisella lähestymistavalla.
– Jo viime vuonna pronssimitalit toivat sellaisen tunteen, että tavoitteemme pitää jatkossakin olla runkosarjan neljän parhaan joukossa. Menestys ruokkii jatkuvuutta. Meillä on niin paljon lahjakkaita junnupelaajia, että jo pelkästään heidänkin vuokseen meillä on oltava menestyvä liigajoukkue Tampereella.
Pyrintö oli tänä keväänä ainoa seura, joka venyi SM-mitaleille kaikissa juniori-ikäluokissa.
Poikola: ”Olen vasta käsittänyt, kuinka poikkeuksellinen finaalisarja oli tamperelaisille”
Tampereen Pyrinnön jo toisella Korisliigan päävalmentajakaudellaan miesten mestariksi luotsannut Pieti Poikola, 32, kiinnittää Hakasen tavoin päähuomionsa tamperelaisseuran juniorityöhön ja omavaraisuuteen.
– Yksi iso syy siihen, miksi olen Pyrinnössä, on se, että jo päättyneellä kaudella meillä oli joka treeneissä viisikollinen A-poikien maajoukkuetason pelaajia harjoittelemassa treeneissä yhtenä viisikkona. Se on tulevaisuuden kannalta uskomaton voimavara ja tekee jo nyt treenien intensiteetistä kovemman, Poikola alleviivaa.
– Miesten mestaruus on mahtava asia, mutta ajattelen sitä lähinnä siltä kannalta, että mestaruus helpottaa juniorityön tekemistä. Mestaruus tekee Pyrinnöstä houkuttelevamman seuran, ja koripallosta houkuttelevamman lajin.
Poikolalla ei ole vielä voimassa olevaa sopimusta tulevaksi koripallokaudeksi. Hän lähettää silti Pyrinnön johtoryhmälle positiivisia signaaleja.
– Seuran yleislinjauksiin on helppo yhtyä, koska arvostan suuresti Jarmo Hakasen näkemystä. Tiedän, ettei monessa seurassa ole yhtä hyvää yhteyttä valmentajan ja toiminnanjohtajan välillä.
– Mestaruuden myötä markkina-arvoni on todennäköisesti noussut, mutta en halua hinnoitella itseäni rahassa. Minulle on tärkeämpää, että aivan muunlaiset asiat toimivat.
Joulukuussa 33 vuotta täyttävä Poikola kertoo, että vielä finaalisarjan aikaan hän ei osannut täysin sisäistää Tampereen Pyrinnön ympärille syntynyttä tunnelmaa.
– Katsoin ratkaisevan, viidennen finaalin ensimmäistä kertaa nauhalta toissapäivänä. Minulle tuli kylmät väreet jo katsoessani ihmisten reaktioita pelaajaesittelyissä, kertoo Poikola vakavana.
– Niin hullulta kuin se kuulostaakin, minä pystyin nauttimaan Pyynikin tunnelmasta korkeintaan ratkaisevan finaalin viimeisen kahden minuutin ajan. Olen vasta jälkikäteen käsittänyt, kuinka poikkeuksellinen tuo finaalisarja oli tamperelaisille. Kun peli oli käynnissä, minulla oli vain yksi tehtävä ja se oli parantaa joukkueeni peliä jatkuvasti.