Syitä Johnsonin huippuvireeseen voi hakea parin vuoden takaa, jolloin hän vaihtoi opinahjoaan USA:n yliopistoliiga NCAA:ssa Michigan Statesta pienempään Virginia Unioniin.
Johnson puhkesi kukkaan Virginia Unionissa, ja hänet nimettiin kauden päätteeksi NCAA:n kakkostason valtakunnalliseksi vuoden pelaajaksi. Kun hän ei kuullut nimeään huudettavan vuoden 2016 WNBA-draftissa, hän päätti hakea suuntaansa naisten koripallon korkeimmalle tasolle kiertoteitse ja jatkaa opinpolkuaan Euroopassa.
– Valitessani yliopistoani uudelleen rukoilin, että korkeammat voimat johtaisivat minut oikeaan valintaan. Sen lisäksi, että synnyin uudelleen pelaajana Virginiassa, minusta tuli myös aivan uusi ihminen. Päävalmentajani AnnMarie Gilbert näki minussa uinuvan potentiaalin ja pakotti minut tekemään työtä unelmani eteen, muistelee Johnson, joka takoi seniorikaudellaan yliopistossa hurjat 28 pistettä ottelua kohden.
Matka yliopiston valokeiloista ja tuhansien huutavien fanien edestä Suomeen ja pieneen Forssaan on maantieteellisesti ja henkisesti pitkä. Neljän Suomessa viettämänsä kuukauden jälkeen Johnson on kuitenkin vakuuttunut siitä, että hän on oikeassa paikassa.
– Koska olen kotoisin Chicagosta, olen tottunut erilaisiin ilmanaloihin. Talvi on suosikkivuodenaikani – suurin osa maailman ihmisistä ei saa koskaan nauttia lumen kauneudesta. Pimeyteen tottuminen otti aikansa, mutta sitäkin onnellisempi olen jokaisesta auringonpaisteisesta päivästä.
– Forssa on pieni, viehättävä kaupunki, jossa on helppo olla. Uskon, että tällä kaudella tulee olemaan suuri merkitys matkallani koripalloilijana ja ihmisenä.
”Yhteinen tehtävämme on voittaa”
Johnson kertoo sopeutuneensa hyvin suomalaiseen pelityyliin, ja tilastokirjojen perusteella hän ei puhu palturia: 22,5 pistettä, 6,2 levypalloa, 7,1 syöttöä ja 2,5 riistoa ottelua kohden ovat huikeita lukuja, millä tahansa mittapuulla.
– Olen aina pitänyt koripalloa kuin pakona oikeasta maailmasta. Kun koripallosta tuli minulle vakava harrastus, aloin sanoa itselleni, että peli on sama, vaikka areenat vaihtuu, Johnson filosofoi.
– Tuomarilinjaan tottuminen kesti hetkensä. Täällä saa ottaa kovempaa kuin NCAA:ssa, mutta sekin on ollut vain hyväksi. Minun on vain pidettävä suuni supussa ja pelattava fiksummin kuin ennen. Muut kokemani muutokset eivät ole olleet suuria.
Johnson kuuluu Alun tehokolmikkoon yhdessä amerikkalaiskollegoidensa Tyonna Snown ja Ashley Clarkin kanssa, mutta vaikka troikka vastaa 70-prosenttisesti forssalaisten pisteidenteosta, Johnson alleviivaa joukkueen merkitystä.
– Koripallossa pelaajilla on erilaisia rooleja, ja amerikkalaispelaajien rooli tässä joukkueessa on korinteko. Me kuitenkin tiedämme, että suomalaispelaajamme ovat taitavia ja potentiaalisia, ja rohkaisemme heitä ottamaan ratkaisuja silloin, kun paikka on, Johnson kertoo.
– Alussa pelaaminen on hauskaa. Pidämme hauskaa keskenämme, puhumme toisillemme ja pidämme toistemme puolta. Ei ole väliä, kuka tekee ratkaisevat pisteet, koska yhteinen tehtävämme on voittaa.
”Olemme itse pahin vastustajamme”
Vaikka matka WNBA-liigaan on edelleen pitkä, näkee Johnson itsensä pelaamassa koripalloa maailman parhaiden pelaajien joukossa tulevina vuosina. Suomen mestaruuden tuominen Forssaan olisi yksi väliporras matkalla unelmaan.
– En edes kiinnitä tässä vaiheessa kautta suurempaa huomiota siihen, ketä vastaan pelaamme. Olemme itse pahin vastustajamme ja jokainen joukkue liigassa pystyy voittamaan kenet tahansa. Jos pelaamme kauden loppuun asti yhtä hyvällä toteutuksella ja joukkuehengellä kuin nyt, voimme hyvin tuoda mestaruuden Forssaan, uhkuu Johnson.
Ja WNBA – se tulee, kun sen aika on, jos on tullakseen.
– Taivaan Isä on suurin fanini ja pelaan ennen kaikkea hänen ilokseen. Hän on antanut minulle upean mahdollisuuden edustaa Forssan Alkua ja tiedän, että mikä tahansa on mahdollista, kun jatkan hänen viitoittamallaan tiellä.
Forssan Alun kausi jatkuu lauantaina 10.12. Catzin vieraana Lappeenrannassa.
Lisätietoja: Kiana Johnson