Vesa Mäkäläinen jätti neljäntoista kauden mittaisen Korisliiga-uransa aikana puumerkkinsä sekä kotimaiseen pääsarjaan että lahtelaiseen koripalloidentiteettiin. Mäkäläinen edusti Korisliigassa kasvattajaseuransa lisäksi Kauhajoen Karhu Basketia, joensuulaista Kataja Basketia sekä Lahti Basketballia.
Mäkäläinen juhli Suomen mestaruutta Namika Lahden (2009) ja Kataja Basketin (2017) riveissä. Lisäksi hän oli voittamassa kahta SM-hopeaa ja yhtä pronssista mitalia. Mäkäläinen on saanut myös paljon henkilökohtaista tunnustusta: hänet on valittu neljästi vuoden puolustuspelaajaksi ja kertaalleen vuoden tulokkaaksi, vuoden kehittyneimmäksi, parhaaksi 6. pelaajaksi sekä finaaleiden arvokkaammaksi pelaajaksi.
Kaikkiaan Mäkäläinen pelasi 355 Korisliigan runkosarjan ottelua, jossa hän heitti 3117 pistettä ja kaapi 1751 levypalloa (8,8/4,9). Pudotuspeleissä Mäkäläinen esiintyi 84 kertaa (7/4,4).
Mäkäläinen edusti kaudella 2009–10 ruotsalaista Plannja Basketia, jossa saavutuksena oli hopeinen mitali. 200-senttinen järkäle pelasi Kataja Basketin riveissä kolmea eri eurosarjaa: EuroChallengea, FIBA Europe Cupia sekä Mestareiden liigaa. Mäkäläinen pelasi uransa aikana 35 miesten maaottelua ja hän kuului vuoden 2011 EM-kisojen joukkueeseen.
Miten muut muistavat Vesa Mäkäläisen?
Petri Virtanen, joukkuekaveri Susijengi/Kataja Basket
”Vesa Mäkäläinen on puolustuspelaamisen Teemu Rannikko. Hänellä raksuttaa samanlainen tietokone puolustuspelin suhteen. Vesa osaa pelata ja käydä tilanteita läpi todella yksityiskohtaisesti. Vesan kanssa oli tosi helppoa pelata ja olen täysin varma, että kaikki muut ovat samaa mieltä. Vaikka itse ryllit kuinka pahasti puolustuksessa, Vesa oli aina lukkona hoitamassa ja korjaamassa tilanteen. Hänellä oli aivan poikkeuksellinen kyky sijoittua ja lukea peliä puolustuspäässä. Aika harvasta pelaajasta olen nähnyt scouttipapereissa sanottavan, että älkää hyökätkö tätä jätkää vastaan. Mutta tiedän, että Vesan kohdalla on kirjoitettu näin useiden joukkueiden toimesta. Kaikkea hyvää jatkoon!”
Sami Toiviainen, päävalmentaja Namika Lahti:
”Hieno pelaaja, jonka kehitystä olen seurannut juniorivuosilta saakka Lahdessa. Olen läheltä nähnyt sen kehityksen ja nähnyt ne taistelut – sanalliset ja välillä melkein fyysisetkin – kaikkitietävän isoveljensä Villen kanssa. Vesan isoin osaaminen on ollut puolustustekeminen. Mutta häneltä löytyy se tärkeä ominaisuus, että hän teki muista parempia auttamalla ja puhumalla. Hänessä on se piirre, jollaista monella ei ole: hän ymmärsi ja oppi vastustajan hyökkäyspelit yhdeltä näkemältä. Kyseessä on taito, jota ei voi opettaa vaan se on sisäistä. Persoonana hän nuorena otti vahvasti itseensä ja reagoi erotuomareiden vihellyksiin enemmän kuin varmaan oli tarpeen, mutta kehittyi niissä uran edetessä. Vesa oli varmasti esimerkillinen kapteeni Lahdessa uran loppupuolella. Vaikka häntä katsotaan usein paljon puolustusmeriittien kautta, niin hän pystyi kehittymään hyökkäyspäässä jatkuvasti. Yhteisen uran kirkkain muisto on Suomen mestaruus keväältä 2009, jolloin Vesa oli finaalien MVP.”
Juho Nenonen, joukkuekaveri, vastustaja ja tanssipari:
”Olimme (Kataja) ylivoimainen runkosarjan ykkönen ja Namika Lahti oli neljossijalta taistellut itsensä finaaleihin keväällä 2009. Vesa antoi Basket.fi:ssä haastattelun ennen finaalisarjaa, ettei ihmettelisi, jos sarja menisi puhtaasti 3-0 heille, kuten puolivälierät ja välierät olivat kyseisenä keväänä menneet. Muistan, kun menin ensimmäisessä finaalissa alkulämmittelyssä Veskulle sanomaan, että aika kovaa tekstiä äijä on painanut, että voitatte 3–0. Vesku korosti, että hän ei ihmettelisi, jos niin kävisi. Namika Lahti vei finaalit sitten 3–0, joten ei jäänyt paljon nokan koputtamista. Vesahan tuli sen jälkeen myös Joensuuhun, meillä oli siellä äärimmäisen hyvät väännöt. Sain kokea nuorena poikana silloin, millaista se on, kun joku on puolustuspäässä hommansa huipulla. Vesku on ollut äärimmäisen kova kilpakumppani ja on ollut kunnia pelata hänen kanssaan. Sen jälkeen on painittu eri joukkueissa, niin kohtaamiset ovat aina herättäneet itseni peliin, mutta sellaisin pelonsekavin tuntein. Vesa on onnistunut pimentämään amerikkalaisen tai suomalaisen pelaajan kerta toisensa perään. Onneksi sain muutaman erävoiton vuosien varrella.”
