Suomalaista koripalloa viime vuosina seuranneille Edon Maxhunin 2020-luvun esiinnousu Susijengin takakentän profiilipelaajaksi ei ole tullut yllätyksenä.
Hyvinkään Pontevan Maxhuni oli nuorten mestaruussarjojen ja nuorisomaajoukkueiden tulisieluinen koritykki, kenties oman ikäluokkansa (1998 syntyneet) ykkösprospekti ja HBA-Märskyn divarijoukkueen pelinrakentaja. Besim-isänsä hellänkarheasti koulima Edon on pienestä pitäen asettanut tavoitteensa korkealle.
– Muistan pikkupoikana olleeni katsomassa, kun Suomen maajoukkue – se ei ollut vielä Susijengi silloin, vaan Suomen maajoukkue – pelasi HIFK:n kotihallissa Helsingissä. Me istuttiin isän kanssa yläkatsomoissa ja mä ajattelin, että tuolla mä haluan joku päivä pelata, Edon muistelee.
Jokaisen viime vuosikymmenten aikana Suomen maajoukkueen ja Susijengin peliä pyörittäneen pelaajan tarina on ollut omanlaisensa ja kukin ”pointti” on ollut aivan omanlainen persoonansa: rajattomalla itseluottamuksella varustettu stadilaispommittaja Klinga, kaikki mahdolliset ja mahdottomat syöttökulmat aavistava turkulainen koripalloprofessori Rannikko, Malmin periksiantamaton rämäpää ja Suomi-koriksen tienraivaaja Koponen.
Myös Edon on iso persoona – oiva lisä susipointtien vuosikymmenten jatkumoon.
– Mun isä aina sanoo, että mä pelaan balkanilaista korista, mutta mun mielestä mä oon yhdistelmä kahta koristyyppiä. Mulla on suomalaista sisukkuutta ja älyä, mutta mä osaan myös pelata räiskyvästi niin kuin vanhoissa Jugo-korismaissa pelataan, Edon arvioi.
– Mun voitonhalu on tosi suuri ja mä oon nimenomaan se tyyppi, joka sohii käsillään ja kertoo joukkuekavereille, mihin pitää mennä ja mitä tehdä. Mä en voi ees sanoin kuvailla, miten paljon mä tätä lajia rakastan.
Isot saappaat täytettävänä
Maxhuni kutsuttiin ensimmäistä kertaa Susijengin rinkiin kesällä 2019, joitain kuukausia 21-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen. Tuolloin Maxhuni oli päättänyt kaksivuotisen visiittinsä Yhdysvaltain yliopistoliiga NCAA:han ja siellä Long Beach Stateen ja palannut Eurooppaan.
Susijengi ajoi kesällä 2019 useampia nuoria pelaajia sisään kerralla ja Maxhunin peliminuutit vaihtelivat ottelusta toiseen – toisinaan virtasi hiki, toisinaan kului penkki. Pelinrakentajatulokas sortui kentälle päästyään tämän tästä innostuksissaan harkitsemattomiin ratkaisuihin, mutta toisaalta toi myös joka kerta penkiltä peliin tullessaan Susijengiin iloa, eloa ja rohkeutta.
– Voi olla, että mä olin ekat pari vuotta Susijengissä vähän kuin kytiksellä, mutta mä tiesin, että tää on pitkän tähtäimen peli. Odotin, että kun kutsu kentälle tulee, mä oon heti valmis näyttämään, mihin musta on, ettei jää ainakaan siitä kiinni, Edon muotoilee.
– Ennen kaikkea oon tiennyt alusta asti, että jengissä on Jammun (Wilson) ja Petskun (Koponen) jälkeen isot saappaat täytettävänä. Siihen mä oon tähdännyt ja sen roolin mä olen halunnut. Sitä varten tässä pelataan.
Kun Susijengi kaivautui helmikuun 2020 EM-karsintojen vierasottelussa Sveitsissä mahdottoman tuntuisesta paikasta kirivoittoon, Maxhuni kunnostautui yhtenä ottelun ratkaisijoista, mutta ei tyypillisessä roolissaan pistetykkinä, vaan rohkealla pelinrakentamisellaan ja antaumuksellisella puolustuspelillään.
Toisenlainen läpimurto nähtiin marraskuun 2021 MM-karsintavoitossa Kroatiasta, jossa Maxhuni oli joukkueen paras korintekijä ja upotti Kroatian selkärangan katkaisseen kolmosen.
Viimeistään seitsemän ottelun voittoputkeen johtaneissa vuosien 2021–23 MM-karsinnoissa Maxhuni on sementoinut lopullisesti paikkansa Susijengin takakentällä.
– Täytyy antaa paljon kunnioitusta Suomen juniorimaajoukkuesysteemille, jossa samaa pelitapaa aletaan opettaa tosi pienestä pitäen. Kun kivijalka on valettu, on paljon helpompi nousta miesten jengiin, Edon kiittelee.
– Tietenkin ekat vuodet oli vaikeaa lähteä neuvomaan vanhemmille kavereille, että mihin päin kenttää niiden pitää sijoittua, mutta se kuuluu pointin rooliin, että pitää olla rohkeutta sanoa ja kommunikoida ja toisaalta kuunnella, mitä ne sanoo ja oppia siitä. Nyt se tulee jo paljon luonnollisemmin.
Kuin lapsi karkkikaupassa
Kävellessään keskiviikkoiltapäivällä Prahan massiiviselle, 18 000 katsojaa vetävälle O2 Arenalle Maxhuni oli myyty.
– Musta tuntui kuin lapselta karkkikaupassa, Edon nauraa.
Maxhuni on seurannut koripallojunnuna Susijengin koko arvokisaputken Liettuan vuoden 2011 kisoista Helsingin syksyn 2017 EM-kisahurmokseen. Viisi vuotta on kulunut sitten edellisten arvokisojen, ja nyt Edon on tilanteessa, mistä hän on vuosia unelmoinut.
– Loppuu sanat kesken, tää on ihan epätodellista. Mä oon tosi ylpeä siitä, että saan edustaa Suomea tällä tasolla. Samalla mä olen vasta kolmas tai neljäs kosovolainen, joka on pelannut koriksen arvokisoja ja se merkitsee tosi paljon mun suvulle. Pitää vain osata nauttia tästä hetkestä.
Susijengissä Maxhuni on arvonsa todistanut, mutta EM-kisat ovat vielä isompi näyteikkuna. Tuota ikkunaa tarvitaan myös tulevaa seurajoukkuekautta ajatellen, sillä Maxhuni on yksi joukkueen harvoja jäljellä olevia sopimuksettomia pelaajia ensi kaudeksi.
– Oon mä lähellä ollut allekirjoittaa diilin, mutta olen yrittänyt löytää sen oikean vaihtoehdon. Keskityn nyt pelaamaan ja voittamaan Susijengin paidassa ja toivomaan sitä lopputulosta, että saan nimet papereihin EM-kisojen aikana tai vähän sen jälkeen. Täällä jos onnistuu, on varmasti ottajia.
Susijengi ja Israel kohtaavat vuoden 2022 EM-kisojen avausottelussa Prahan O2 Arenalla perjantaina 2.9. klo 15.00 Suomen aikaa. Ottelu televisioidaan suorana YLE TV 2:lla.