Shawn Hopkins on tilanteeseen tyytyväinen. Hän on juuri aloittanut työt Tampereen Pyrinnössä, jonka riveissä hänet valittiin Korisliigan kehittyneimmäksi pelaajaksi kaudella 2020–21. Pirkanmaa on myös hänen kotimaakuntansa, sillä Hopkins on syntyjään Nokialta.
– Vasta kun saimme perheen kanssa muuton hoidettua, aloin tajuta kunnolla asian: täällä ovat kaikki tukijoukot, oma yhteisö ja se mahtava tunne, että kaikki tuntevat minut ja minä tunnen kaikki. Dynamiikka pelaajan vastaanotossa on silloin aivan erilainen, Hopkins iloitsee.
Hän kuitenkin muistuttaa, että tilanteessa on myös vaaransa.
– Näin mukavassa tilanteessa syntyy myös mukavuudenhaluinen olo. Kaikki on hyvin, halli on tuttu, ja äiti on lähellä, mutta onneksi löytyy myös niitä epämiellyttäviä motivaatiotekijöitä, jotka estävät jämähtämästä sinne mukavuusalueelle, kun on aika astua kentälle. Urheilijalla on tärkeää olla sellaisia, koska ne puskevat eteenpäin.
Hopkins tunnetaan avopuheisena miehenä, joka vihaa mystiikkaa, mutta tämän asian kohdalla jopa hän päättää olla avaamatta taustaa tarkemmin. Ehkä kuulemme hänen epämukavista motivaattoreistaan lisää sinä päivänä, kun ura päättyy ja on aika tehdä jäähyväishaastattelua. Ja toki nyt alkava kausi paljastaa, kuinka menestyksekkäästi hän kykenee haasteensa kohtaamaan.
Hopkins on ehtinyt 31 vuoden ikään ja luonut viime vuosina nahkaansa urheilijana uudelleen. Hänellä on käynnissä muun muassa suoranainen brändiuudistus sosiaalisessa mediassa.
– Olen aiemmin puhunut paljon elämäntapamuutoksestani, jonka tein Kauhajoella ollessani kolme vuotta sitten. Kun siellä löysin aidosti oman itseni, ajattelin, että alan käyttää myös somea siihen, että jaan sen, mitä oikeasti ajattelen ja minkälainen oikeasti olen, hän kertoo.
Hopkinsilla on puuhassa vissi pointti. Joukkueurheilun kulttuuriin on nimittäin aina kuulunut pieni mystiikka. Karkeasti todettuna monet pelaajat tekevät muutaman postauksen kaudessa, ja nekin koostuvat lähinnä valmiista mantroista.
– Eikä siinä ole mitään väärää! Hopkins korostaa.
– Mutta minä puolestani en halunnut olla sellainen, koska no, minä en vain ole sellainen. Maailmalla urheilijat ovat enenevissä määrin alkaneet vetää kulisseja ympäriltään alas ja puhua rehellisesti siitä, keitä he ovat. Samastuin siihen, ja päätin, että haluan olla tämä asian pioneeri Suomessa. Kentällä voin olla aggressiivinen, hiljainen, mystinen ja tuoda egoani esiin, mutta viestinnässäni haluan olla oma itseni.
Suomessa tällaista ajatusmallia ja avointa näkyvyyttä ei urheilun piirissä aina katsota hyvällä. Kun Hopkins pelasi Oulussa, häntä vastaan tuli arkisessa tilanteessa vanhempi mieshenkilö, joka ilmoitti päin naamaa: hei kuule, pitäisiköhän keskittyä koripalloon?
– Juuri tätä asennetta Suomessa pelätään, ja osin siksi urheilijat kääntyvät sisäänpäin, mutta minä päätin, etten pelkää. Saan olla oma itseni.
Vaikka Hopkins tekeekin omaa joukkoviestintäänsä suoraan sydämestä, on mahdotonta olla pohtimatta asian toistakin puolta: urheilijoihinhan kohdistuu nykyisin paljon aiempaa enemmän painetta muun muassa sponsorien taholta panostaa somenäkyvyyteen.
Voiko se vaikutta asian mielekkyyteen tai motiiveihin puolin tai toisin?
– Kyllähän sitä tuijotellaan ja on omallakin kohdallani tuijoteltu, mutta muistuttaisin silti kaikkia kollegoja, että ei seuraajamäärä voi olla ainoa syy tehdä somesisältöjä, koska se vaatii aikaa ja sitoutumista. Sen pitää silloin antaa ihmiselle myös jotakin muuta kuin vain onttoa näkyvyyttä. Ja jos itse olisin sponsorisopimuksia tekevä yritys, katselisin muutakin kuin pelkkää seuraajamäärää: mitä sisältö on ja kohtaavatko arvomme?
Hopkinsilla on siis tarkka resepti elämään kentän ulkopuolella, mutta se on toki vain toinen puolisko arkea. Hänellä on nimittäin vielä reippaasti annettavaa päätyölleen, joka jatkuu pian.
Joten suotakoon helpotus myös somekriitikoille: aika keskittyä koripalloon!
Pyrintö 26-27 pähkinänkuoressa
- Otteluohjelma
- Kotiotteluiden lipunmyynti
- Seuran nettisivut
- Seuraa Pyrintöä somessa: Facebook, Twitter, Instagram
- Palkintokaappi: SM-kultaa 2010, 2011, 2014, SM-hopeaa 1958, 1980, 1981, 2001, 2016, SM-pronssia 2009, Suomen cup 1969, 2012