Hakalalle mestaruus oli uran 13. ja kahdeksas peräkkäinen. Hän jakaa Suomen ennätyksen mestaruuksien määrässä yhdessä Esko Karhusen kanssa, joka nappasi 13 SM-kultaansa vuosina 1944-59.
Naisten neljäs loppuottelu oli lauantaina Tapiolassa hyvin kaksijakoinen. Kotijoukkue Honka hallitsi ensimmäistä 20-minuuttista pelaamalla omaa iloista peliään. Espoolaiset eivät kainostelleet ottaa ratkaisuja ja varsinkin Minna Myllylä (9/2) näytti olevan hyvällä pelipäällä.
Parhaimmillaan Honka johti 14 pisteellä, kun Anja Hellman upotti korin, kalasti virheen ja heitti vapaaheittonsakin sisään. Tuossa vaiheessa tilanne oli 35-21 ja puoliaikaan matkaa parisen minuuttia. Tauolle mentiin Hongan 37-25-johdossa.
Honka teki vain 12 pistettä toisella jaksolla
Kamppailun toisella jaksolla tahti muuttui täysin. Oranssi peliväline poltti honkalaisten käsissä, joukkue sortui hätäisiin ratkaisuihin ja peli seisoi. Honka teki jälkimmäisen puoliskon ensimmäiset pisteensä, kun jakso oli pelattu jo 5:15 (!).
Pantterit käytti etsikkoaikansa hyväkseen ja aloitti hitaan, mutta varman nousunsa. Koko ottelun takaa-ajoasemassa ollut ”petolauma” tasoitti pelin ajassa 29:50 (41-41). Kenya Robinsonin vastustamattomat viisi peräkkäistä pistettä veivät Pantterit 41-45-johtoon ja Hongan selkäranka napsahti poikki.
Viimeisen kymmenen minuutin aikana Panttereiden avainpelaajien Hakalan, Terhi Airas-Järventauksen ja Robinsonin kokemus tuli esiin. Puolustus piti, vapaaheitot pistettiin varmasti sisään ja hyökkäyksessä ei hätäilty.
Koko toinen jakso merkittiin Panttereiden eduksi 37-12, ottelu lukemin 62-49 ja ottelusarja voitoin 3-1.
Kentän dominoija oli 18 pistettä ja huikeat 18 levypalloa repinyt superatleettinen Robinson. Kokenut Airas-Järventaus auttoi Pantterit riemukkaisiin mestaruusjuhliin saldollaan 15/3. Susanna Rinta (13/8) väläytteli nopeuttaan ja Hakala käskytti mallikkaasti peliä. Pari viikkoa sitten 40 vuotta täyttänyt Hakala teki vain viisi pistettä, mutta kirjautti mm. neljä riistoa. Suurin ansio Hakalan tilille oli kuitenkin pelin rauhoittaminen ja johtaminen silloin kun tarve vaati. Hongan joukkueesta yksikään pelaaja ei yltänyt kaksinumeroisiin pistelukemiin.
Espoolaisille SM-hopea oli toinen peräkkäinen ja seuran historian kuudes. Ensimmäinen mestaruus jäi vieläkin odottamaan itseään.