Lassi Nikkarinen ei ikävöi toistuvia kentän ulkopuolisia ongelmia maailmalla – paluu Seagullsiin tuntuu nyt erityisen hyvältä

Kaksinkertainen Korisliiga-mestari, vuoden pelaaja ja kolminkertainen vuoden puolustuspelaaja palasi jatkamaan työtään vuoden mittaisen Euroopan-matkan jälkeen.

Kuva: Samira Lee

Lassi Nikkarinen huipensi siihenastisen Korisliiga-uransa keväällä 2025. Hän pokkasi toisen mestaruutensa Helsinki Seagullsin kanssa ja palkittiin sekä vuoden pelaajana että vuoden puolustajana. Henkilökohtaisista palkinnoista jälkimmäinen oli hänelle kolmas laatuaan.

Sen jälkeen hän vietti vuoden etelämpänä Euroopassa: seuroina toimivat Espanjan Fuenlabrada ja tšekkiläinen Hradec Králové. Mutta nyt hän on takaisin Töölössä.

– Juuri nyt en yhtä mielelläni pelaisi missään muualla kuin täällä. Nimenomaan tätä toivoin heti kesän alusta lähtien, ja onneksi yhteisymmärrys seuran kanssa löytyi nopeasti, Nikkarinen sanoo.

Koska pelaajan kyvyt ovat hyvin tiedossa ja ikääkin kertynyt vasta 29 vuotta, herää kysymys, miksei Euroopan-kierros jatkunut pidemmälle.

– Kokemus oli aika monenkirjava. Oli hienoa nähdä ihan pelkästään mielenkiinnostakin, miten asioita tehdään Espanjassa ja Tšekissä niin pallokentällä kuin sen ulkopuolellakin, Nikkarinen kuvailee mutta vaihtaa sen jälkeen äänensävyään totisempaan.

Vaikka kokemus todella oli mielenkiintoinen, erityisesti kentän ulkopuolella kaikkien asioiden tekeminen ei piirtynyt Nikkarisen mieleen pelkästään positiivisena.

– Seurojen toiminta oli monessa asiassa vähän ikävä kokemus suomalaiselle, joka on tottunut siihen, että asiat hoidetaan niin kuin on sovittu. Aina silloin, kun pääsin keskittymään pelkkään pelaamiseen, hommat toimivat erinomaisesti, ja esimerkiksi joukkuekavereista minulla on pelkkää hyvää sanottavaa.

Nikkarinen viittaa kuitenkin kohdanneensa aivan liikaa ylimääräisiä ongelmia, jotka turhaan verottivat pelaajan keskittymistä.

– Muun muassa palkanmaksun kanssa oli vähän liikaa hankaluuksia, eivätkä ruokailut ja muut juoksevat asiatkaan aina menneet ihan kerralla oikein. On varmasti myös seuroja, jotka hoitavat nämä asiat hyvin, joten ehkä tässä oli matkassa huonoa tuuriakin. Mutta suomalaiset eivät ehkä aina muista olla tarpeeksi kiitollisia siitä, että meillä on aika järjestelmällinen kulttuuri, jossa oletusarvo on, että lupaukset pidetään puolin ja toisin. Ei siitä poikkeaminen kaikkia häiritse yhtä paljon, mutta kun itseni eteen tuli valinta, että kummalla tavalla haluan elää, niin valitsin mieluummin kotimaisen tapamme.

Nyt Helsingissä ympärillä on useampikin uusi naama, mutta tietyt luottopelaajat ovat säilyneetajalta, kun Nikkarinen pelasi Töölössä viime kerran, muiden muassa kapteeni René Rougeau. Kaiken kaikkiaan Nikkarinen näkee kokoonpanon vahvana ja lupaavana.

– Meillä on paljon fiksuja, kokeneita tyyppejä, jotka tuovat hommaan jatkuvuutta. Uskon, että varhaisetkin pelit onnistuvat oikein hyvin. Toki systeemissä tapahtuu aina omat muutoksensa, vaikka valmentajamme Timo Saukkola onkin ollut mukana jo pidempään, Nikkarinen pohtii.

Jos pelinjohtajalla jotakin aiemmasta poikkeavaa kuitenkin nousee mieleen, se on muuan joukkuetoverin entisestään parantunut tekeminen.

– Minulla on sen verran kova luotto Ricky Waxlaxin kykyihin tällä kaudella, että haluan sanoa tämän oikein ääneen ja laittaa vähän tervettä näyttöpainetta siihen suuntaan. Treeneissä on nimittäin näyttänyt aivan loistavalta, Nikkarinen väläyttää.

Helsinki Seagulls 26-27 pähkinänkuoressa

Päivitetty

Kategoriat