Koripalloliiton II-tason koulutus on laaja kokonaisuus, jonka suoritettuaan valmentaja saa haltuunsa B-lisenssin. B-lisenssin suorittamalla saa oikeuden toimia päävalmentajana nuorten SM-sarjoissa, naisten I-divisioonassa ja miesten 1B-divisioonassa. Vaikka koulutuksessa ei perinteisessä mielessä suoriteta opiskelijoiden arviointia, B-lisenssin suorittaminen vaatii valmentajalta työtä.
– Koulutuksessa on melko laajat sisällöt valmennuksen eri osa-alueilta – taidon oppiminen, pelin oppiminen, harjoittelun suunnittelu sekä fyysisten ja psyykkisten ominaisuuksien harjoittelu ovat sisällöissä kattavasti mukana. Lisäksi koulutuksessa käsitellään lahjakkuutta, ravintoasioita, loukkantumisten ennaltaehkäisyä, valmentajana kehittymistä ja ADT-asioita. Opiskelijat tekevät ennen koulutusta neljä valmistautumistehtävää ja koulutuksen aikana seitsemän etätehtävää. Koulutuksen päätteeksi suoritetaan oman valmennuksen näyttö. Kaiken lisäksi meillä on koulutuksissa käytännössä 100 prosentin läsnäolovelvoite, selvittää II-tason kulkua koulutusvastaava Jussi Räikkä.
– Saamamme palautteen perusteella koulutettavat valmentajat ja myös suomalainen urheilukenttä yleisemmin arvostaa sitä, että vaadimme valmentajiltamme koulutuksissa muutakin kuin ilmoittautumisen ja läsnäolon.
Siiri Sarias (os. Nuutinen) on entinen maajoukkuepelaaja, joka oli mukana lokakuussa päättyneellä II-tasolla. Viime viikolla Siiri antoi valmennusnäyttönsä kouluttaja Jussi Räikälle. Harjoitusten seurannan jälkeen oli vuorossa ONMKY:n valmentajille koulutustilaisuus harjoittelun suunnitteluun liittyen.
– Siiri on monella tapaa mallioppilas. Entisenä pelaajana hänellä on valtava pääoma koripallosta. Siihen kun yhdistää avoimen mielen ja nöyrän asenteen uuden oppimista kohtaan, ollaan jo aika pitkällä. Siirin harjoitukset olivat myös erittäin laadukkaat. Lämmitti kyllä kouluttajan mieltä, kun niin monet tärkeänä pitämämme asiat olivat siirtyneet harjoituksiin. Siirissä on valmentaja-ainesta, Räikkä kertoo havainnoistaan.
– Lisäksi pitää antaa krediittiä ONMKY:lle, jotka järjestivät valmentajakoulutuksen vierailuni yhteyteen. Saatiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Siirin ajatuksia II-tason koulutuskokonaisuudesta
Mitä II-tason koulutus antoi valmennukseesi?
– Kokonaisuus antoi tosi paljon uutta, jota on samantien pystynyt hyödyntämään omassa valmentamisessa. Tärkeintä oli varmaan kuitenkin se, että sain II-tasolta hyvän sykäyksen lisämotivaatiota valmentamiseen. Vaikka kokonaisuudessa tuli tosi paljon uutta, oli kannustavaa huomata, että paljon on tehty myös oikeita asioita ja toisaalta se, että muut painivat ihan samanlaisten haasteiden kanssa. Yksi keskeinen asia, jonka koen koulutuksen myötä vahvistuneen, on kyky tunnistaa omia vahvuuksia ja kehityskohteita. Prosessi selkeytti itselleni omaa valmentajaidentiteettiä ja sitä, mikä valmentamisessa on erityisesti se oma juttu.
Mikä oli tärkein oppimiskokemuksesi koulutuksessa?
– Etukäteen ajattelin, että haluaisin erityisesti kehittyä harjoittelun suunnitelmallisuudessa viikko-, jakso- ja vuositasolla. Koenkin oppineeni tästä paljon, mutta lisäksi sain tosi paljon ajatuksia myös yksittäisten harjoitusten laadun kehittämiseksi. Pelin opettamiseen ja harjoitusten pelinomaisuuteen liittyvät teemat antoivat omaan valmennustyöhön tosi paljon. Summa summarum, yksi tärkeimmistä opeista on ollut se, miten asioita voidaan yksinkertaistaa.
Kenelle suosittelisit II-tason koulutusta?
– Lämmin suositus kaikille valmentajille, jotka sitä eivät vielä ole käyneet! Meidänkin ryhmässä valmentajilla oli monenlaisia taustoja ja valmennettiin hyvin eri-ikäisiä pelaajia.Itse nuorempien junioreiden valmentajana toivon, että erityisesti lasten ja nuorten valmentajat olisivat tosi motivoituneita kouluttautumaan. Lisäksi toivon, että mahdollisimman moni meistä entisistä pelaajista innostuu valmentamisesta ja liiga/maajoukkuepelaajia nähdään paljon myös II-tason koulutuksessa!
Sana on vapaa – mitä vielä haluaisit sanoa?
– Tällainen koulutuskokonaisuus on loistava paikka tavata muita valmentajia, tutustua uusiin ja ylipäätään päästä jauhamaan koriksesta muiden saman intohimon jakavien ihmisten kanssa. Meillä oli tosi motivoitunut ryhmä ja oli mahtavaa, että samassa koulutusryhmässä oli muitakin entisiä pelaajia, joiden kanssa tuli käytyä myös tosi hyviä keskusteluita peliurista, nyt kun niihin on saatu jo vähän etäisyyttä. Lienee myös ihan hyvä, että Muurisen Kimmo palautti lajidemojen 1vs1:ssä mieleen, että nykyään kannattaa varmaan pysyä siellä sivurajan toisella puolella.