Tammikuun Valopilkku Antto Nikkarinen: ”Olemme sijoitustamme parempi joukkue”

8.2.2021 08:30 Lupaavaan nousukiitoon päässeen Kobrien pelinjohtaja Antto Nikkarinen valittiin miesten Korisliigassa tammikuun Valopilkuksi. Nikkarisen mukaan Kobrien sijoitus sarjataulukossa antaa virheellisen kuvan joukkueen potentiaalista.

Kobrien kapteeni ja pelinjohtaja Antto Nikkarinen on joukkueineen kovassa nousukiidossa. Siitä tunnustuksena Nikkarinen valittiin miesten Korisliigassa viimeisimmäksi Kuukauden Valopilkuksi.

Kobrat on noussut nyt lähes pohjamudista asti runkosarjan kahdeksannelle sijalle ja playoff-viivan päälle kahdeksalla voitolla. Tammikuun neljästä ottelustaan Kobrat voitti kolme, ja ainoa tappiokin tuli Korisliigaa suvereenisti johtavaa Helsinki Seagullsia vastaan.

Kapteeni kuitenkin toteaa, että pelkän sarjataulukon tuijottelu antaa joukkueen tasosta ja valmiuksista hyvin harhaanjohtavan kuvan.

– Meillä on siihen nähden erittäin hyvä joukkue. Melkein kaikki tappiot ovat tulleet vain korin tai kahden erolla, joten suurimmassa osassa otteluista olemme olleet hyvin mukana, emmekä ole viime aikoina mitenkään hirveästi edes muuttaneet pelitapaamme. Olemme saaneet vain pelattua loppuhetkillä hieman paremmin.

Tammikuun Valopilkku-palkinto oli ensimmäinen kerta Nikkarisen uralla, kun hänet noteerattiin Korisliigassa kuukauden pelaajana. Pelaaja ei peittele tyytyväisyyttään ja kiitollisuuttaan aiheesta.

– Hyvältähän se tuntuu. Kai se kertoo, että on pelannut kuukauden ajan hyvää koripalloa, niin eihän siitä voi olla kuin mielissään, Nikkarinen naurahtaa.

Pelaajan henkilökohtaiset tilastot tammikuun neljästä ottelusta ovat häikäisevää luettavaa. Pistekeskiarvoksi muodostui 15,8 ottelua kohden, ja korkein yksittäinen saavutus oli 33 pistettä Ura Basketia vastaan. Eniten silmille hyppäävät kuitenkin Nikkarisen koriin johtavien syöttöjen lukemat, sillä hän jakoi niitä tasan 12 per ottelu.

Koko kauden ajalta tilastot näyttävät tällä hetkellä 11,2 pistettä, 2,2 levypalloa ja 10,1 syöttöä ottelua kohden.

– En ole itsekään omaa pelaamistani mitenkään radikaalisti parantanut. Ehkä tammikuun aikana vastuuni on kasvanut, koska meiltä on ollut paljon pelaajia kokoonpanosta poissa. Tietysti on onnistumisia tullut, mutta yksi osatekijä on varmasti ollut se, että on tullut muutama minuutti enemmän ja sen myötä on tullut otettua muutama heitto enemmän ja pyöritettyä muutama hyökkäys enemmän.

Nikkarisen pelaamisessa huomiota herättävintä on kuitenkin se, kuinka sujuvasti hän vaihtaa omaa rooliaan korintekijän ja hyökkäyksen rakentajan välillä aina tarpeen vaatiessa. Voitto-otteluissa hänen pistesaldonsa voi olla joko yli 30 tai alle kymmenen, mutta silti osumaprosentit pysyvät tasaisina ja syötöt löytävät perille.

– Yritän aina ottaa sen, mitä puolustus antaa. Joissakin peleissä se vaatii enemmän omia ratkaisuja, kun taas joskus pitää tiukan puolustuksen alla keskittyä etsimään joukkuekavereita. Näistä jälkimmäinen on toki minulle vähän luonnollisempaa ja tulee enemmän selkärangasta.

Nikkarinen on vielä kuukauden ajan 29-vuotias. Hänellä on laadukkaita pelivuosia vielä paljon edessä, mutta Kobrissa hän hoitaa kokeneen johtohahmon vastuita.

– Tässähän voi sanoa itseään vielä nuoreksi ja lupaavaksi, hän nauraa.

Tässä roolissa hän ei kuitenkaan ole kohdannut Kobrissa vaikeuksia. Alkukauden kasaantuneista tappioistakaan huolimatta pukuhuoneessa ei ole ollut tarvetta pitää palopuheita tai murehtia joukkuetovereiden sitoutumista ja tahtotilaa.

– Toki välillä on vaikeaa pitää hommaa levähtämästä käsiin pettymysten edessä, mutta mielestäni meillä ei ole koko kauden aikana ollut yhtäkään ihan aidosti huonoa peliä. Emme ole kokeneet missään vaiheessa mitään totaalista mahaplätsiä. Kaikki joukkueessa tietävät, että olemme parempia kuin mitä sarjataulukko antaa ymmärtää, ja hyväksyvät sen, että voitot vain pitää kentällä ansaita.

Henkilökohtaisesta menestyksestä huolimatta Nikkarinen on yhtä lyhyttä vierailua Ruotsin Jämtland Basketissa lukuun ottamatta pelannut aina kotimaisilla kentillä. Meriittien ja ottelumenestyksen karttuessa herää siis yhä väistämättä kysymys, tähyääkö takamies Suomesta vielä uudelleen ulkomaille.

– Minulla on Kobrissa toinen kausi sopimusta jäljellä, joten en keskity siihen vielä kauheasti. Kyllähän se tietenkin aina houkuttaa, jos sellainen tilaisuus vielä koittaisi. Harkitsisin asiaa ehdottomasti, mutta kyllä aina uuden sopimuksen tarjoutuessa – oli se sitten Suomessa tai ulkomailla – sen täytyy silloin olla se paras mahdollinen ratkaisu koko perheeni kannalta. Nuoruuden reissumiesajat vuodesta toiseen paikkaa vaihdellen ovat ohi.