Valmentajakaksikko Esa Mäkynen ja Ari Vihiniemi ovat tehneet pitkän päivätyön Vilppaan ’04-ikäluokan kanssa. Vihiniemi oli päävalmentaja, kun joukkue pelasi ja treenasi vuotta vanhempien kanssa. Ikäluokka irrotettiin omaksi joukkueekseen vanhemmissa mineissä ja C-poikaikään siirtyessä aiemmin apuvalmentajana toiminut Mäkynen otti päävalmentajan pestin.
– Arille tässä taitaa isoin kunnia kuulua, että jätkistä on tullut pelimiehiä, Mäkynen hymyilee.
Valmentajakaksikon sitoutumiseen toki vaikuttaa, että molempien omat pojat pelaavat joukkueessa, mutta siitä huolimatta he ovat kahlanneet joukkueen kanssa läpi sysit ja savet: Aina kahdesta SM-pronssista loukkaantumisten säväyttämiin kausiin, joissa seuraavan kauden SM-sarjapaikka on tullut rimaa hipoen.
– Jossain vaiheessa, kun alettiin viemään kilpailulliseen suuntaan, niin joukkueesta kuoriutui kymmenkunta pelaajaa, jotka on jaksanut tehdä tosi kovaa töitä. Harvoin on tapana, että näin isossa ryhmässä on niin kovaa työetiikkaa, halua oppia uutta ja halua tehdä hommia sen eteen, että kehitytään.
Joukkueen historiasta löytyy hirmuinen määrä pelejä kausitasolla eri sarjoista. Parhaimmillaan pelimäärät ovat ylittäneet 60 ottelun rajan.
– Koko ajan ollaan yritetty kaivaa haastetta, joskus jopa vanhemmista ikäluokista. Varsinkin kun porukka on ollut yhdessä pitkään, niin kilpailutilanne muuttuu. Kun treeneissä on vastassa hyvä kaveri, niin ei välttämättä tule sitä fiilistä, että tuon minä ainakin haluan voittaa. Erilaiset pelit tuovat näkökulmaa, missä asioissa itseensä voi viedä eteenpäin.
”Selkeä tavoite on olla kärkiporukoissa”
Vaikka Vilppaan ’04-pojat treenaavat tällä hetkellä alle 19-vuotiaiden joukkueen kanssa yhdessä – ja osa välillä jopa miesten edustusjoukkueen kanssa – niin kuluva kausi on heille viimeinen, jolloin he pelaavat vielä omana yksikkönään, yhtenäisenä ikäluokkana.
– Vaikka pelaajakehitys on se ykkösjuttu aina, kyllä meidän selkeä tavoite on olla kärkiporukoissa tällä kaudella, että saataisiin jonkinlainen kruunu meidän pitkälle yhteistyölle poikien kanssa. Mitä se kruunu sitten ikinä tarkoittaakaan, Mäkynen kertoo.
Sarjataulukon suhteen Vilpas on kärjessä seitsemällä voitolla ja yhdellä tappiolla. Tapiolan Honka on kakkosena kuudella voitolla ja yhdellä tappiolla, yhdellä pelillä vähemmän.
– Sarja on todella hyvä kuten kaikki ’04-poikien sarjat ovat olleet C-poikien SM-sarjasta lähtien. Vaikka jotkut parhaat pelaajat onkin jo korkeimmilla tasoilla, niin ikäluokan laajuus näkyy siinä, että on paljon hyviä pelaajia ja joukkueita.
– 17-vuotiaiden SM-sarjasta on kaikille hyötyä, koska edellisessä mallissa oli kolme ikäluokkaa samassa. Jollekin B-poikavuosien jälkeen hyppy pelaamaan täysikäisiä vastaan voi olla vähän liian iso askel.
Ikäluokasta Tuukka Juntunen ja Onni Mäkynen treenaavat jo osittain miesten joukkueen kanssa, ja Juntunen on päässet parketille asti Korisliigassa. Lisäksi Vilppaan yhteistyö Perniön Urheilijoiden Divisioona B -joukkueen kanssa mahdollistaa salolaisjunioreille sulavan polun kohti koripallouraa.
– Kyllä siitä saa olla ylpeä, että kaksi alle 17-vuotiasta pääsee haistelemaan Korisliiga-tunnelmaa. Jos ei muuta, niin se on hyvä motivaatiokeino kaikille pelaajille, että Salossa on mahdollisuus päästä oikean korispelaajan uraan kiinni. Tietenkin se vaatii älyttömästi töitä ja muista asioista luopumista tuossa iässä, Mäkynen aloittaa.
– Meillä Vilppaassa on hyvä pelaajapolku olemassa, josta varmasti kuuluu iso kiitos Mikko Tupamäelle, joka polkaisi asioita käyntiin täällä päävalmentajana ollessaan. Tällä hetkellä on myös erinomainen tilanne, koska edustuksen valmentajat Sami Toiviainen ja Jere Anttila ovat kiinnostuneita myös junioreiden kehityksestä; varsinkin Jere tekee hienoa työtä päivittäistasolla myöskin junnujen eteen.
– Muutenkin meillä on hyvä porukka varsinkin vanhimmissa poikapuolen junnuissa. On todella antoisaa tehdä töitä Jussi Savolaisen (Vilpas, U19) ja Samu Kaaresvirran (PeU, Divisioona B) kanssa. Hienosti on saanut myös tarvittaessa tukea ja apua kokeneilta vanhoilta liigapelaajilta, muun muassa Jukka Katajalta ja Sami Himbergiltä. Näen, että tällaiset jutut ovat valmentamisessa tärkeitä, että voit jakaa omia näkemyksiä ja saada siihen myös toisten näkökulmia – varsinkin niiden, jotka on sitä palloa korkealla tasolla pomputtaneet.