Taustaa: Hanno Möttölä on pelannut kuusi viimeistä kautta Yhdysvalloissa; neljä Utahin yliopistossa ja kaksi NBA-liigassa Atlanta Hawksissa. Espanjan mestarijoukkue Tau Vitoriaan Möttölä siirtyi kesällä 2002 kaksivuotisella sopimuksella, joka mahdollistaa siirtymisen NBA:han ensimmäisen vuoden jälkeen. Harjoituskaudella Tau pelasi 11 ottelua, joista se voitti 5. Möttölän parhaat ottelut nähtiin Italiassa pelatussa turnauksessa. Hän teki peräkkäisissä otteluissa 22 ja 26 pistettä, jonka jälkeen tilastolukemat ovat hiipuneet. Joukkueen valmistautumista on sävyttänyt lukuiset pelaajavaihdokset. Tuoreimpina pelaajina joukkueeseen ovat liittyneet vasta kuluvan viikon aikana amerikkalaiset Jerome Allen ja Rashard Griffith, jotka korvasivat akillesjänne-leikkaukseen joutuneen Elmer Bennetin sekä sopeutumisvaikeuksista kärsineen Raja Bellin. Möttölän joukkuetovereina pelaavat mm. Argentiinan MM-hopeajoukkueessa pelanneet Luis Scola ja Andres Noccioni sekä kokeneet ranskalaisammattilaiset Laurent Foirest ja Jim Bilba. Tau Vitoriaa valmentaa 45-vuotias jugoslaavi Dusko Ivanovic, jolle alkava kausi on Tau Vitorian peräsimessä kolmas. Tau Vitoria pelaa Espanjan liigan lisäksi kovatasoisessa Euroliigassa.
Haastattelussa esitetyt kysymykset ovat sekä Koris.netin toimituksen että suomalaisten mediaedustajien esittämiä kysymyksiä.
Kuusi vuotta vierähti USA:ssa ja nyt on uusi koti Pohjois-Espanjassa. Millainen kaupunki Vitoria on ja oletteko ehtineet vaimosi Ullan kanssa jo kotiutua?
Tahti on ollut aika huimaa, eikä hirveästi ole ehtinyt käymään vielä missään. Sen verran, mitä olen nähnyt, vaikuttaa tämä kivalta paikalta ja ihmiset ovat ystävällisiä. Muutos on ollut kuitenkin suuri. Kulttuuri on täysin erilainen kuin se, mihin olen kuuden vuoden aikana tottunut. Kieli on vieras ja muutenkin on paljon vielä asioita, joihin täytyy sopeutua.
Harjoituskausi Tau Vitorian kanssa on takana ja tosipelit alkaa lauantaina vierasottelulla Joventut Badalonaa vastaan. Pelasitte yhteensä 11 harjoituspeliä, joista viisi voittoa. Voisitko summata harjoituskauden kulkua?
Harjoituskausi oli erittäin rikkonainen ja oikeastaan täysin erilainen kuin mikään aiempi, jossa olen ollut mukana. Suurimman osan ajasta harjoituksissa ei ollut kuin muutama oman joukkueen kaveri, kun kavereita oli loukkaantuneena, MM-kisoissa ja toiset tulivat ja lähtivät melkein saman tien. Uusimmat kaverit tulivat keskiviikkona ja tiistaina. Esimerkiksi uuden pelintekijän Jerome Allenin kanssa pääsin harjoittelemaan ensi kertaa yhdessä keskiviikkona. Joukkue, jolla tulemme aloittamaan kauden ei ole ollut koossa siis montakaan tuntia. Pitää vain toivoa, että se etumatka, jonka olemme joutuneet muille antamaan ei ole liian suuri.
Entä omalta osaltasi? Miten olet mielestäsi sopeutunut eurooppalaiseen pelityyliin? Mikä on tuottanut eniten vaikeuksia?
Hyvin vaihtelevasti on mennyt. Selkeästi minulla on ollut sopeutumisvaikeuksia. Pelityyli on niin erilainen kuin mihin olen tottunut. NBA:ssa roolini oli selkeä roolipelaaja ja olin suhteellisen vähän pallon kanssa. Se näkyy nyt täällä. Välillä en saa itsestäni kaikkea irti ja tehot jäävät alhaisiksi, kun ei ole ollut tällaisessa tilanteessa pariin vuoteen. Taidot ovat kyllä tallella. Uskon, että syksy tulee olemaan ylä- ja alamäkeä. Toivottavasti jouluun mennessä opimme toistemme kujeet ja pääsemme samalle aaltopituudelle.
Harjoituspelit opettivat hyvin paljon ja paljastivat sen, missä on eniten parantamisen varaa. Tämä eurooppalainen pelirytmi paljastaa nopeasti pelaajan heikkoudet. Minulla on tilannenopeus hakusessa, eikä sitä saa kuin pelaamalla. Viimeisen kahden vuoden aikana en ole pelannut hirveästi ja se on näkynyt. Olen kuitenkin päässyt jollain tavalla joukkueen kuvioihin sisään ja uskon, että kun uudet kaveritkin pääsevät mukaan, niin löydän oman paikkani niin hyökkäyksessä kuin puolustuksessakin.
Kysymys, joka on varmasti kaikkien huulilla: Millaiseksi uskot roolisi muovautuvan Tau Vitoriassa alkukaudesta? Aloitatko lauantaina Badalona-pelissä vai tuletko peliin ns. kuudentena miehenä?
Tuohon kysymykseen on hyvin vaikea vastata. Jos katsoo vaikka joukkueen viime vuoden tilastoja, niin hyvin tasaista on, joka kertoo valmentajan ajamasta pelityylistä. Meille on toistettu sitä, että joukkue ei tarvitse yhtään pelaajaa, joka pönkittää vain omia etujaan. (Taun) peli on joukkuepeliä parhaimmillaan ja jokaista pelaajaa käytetään hyökkäyksessä. Tämä on oikeastaan urallani ensimmäinen joukkue, jossa voi sanoa, ettei palloa työnnetä muutamalle valitulle kaverille, joihin luotetaan. Oikeastaan juniorijoukkueista lähtien on ollut aina muutama pelaaja, jolle kuviot pelataan. Täällä (pelaaminen) on oikeastaan ottelukohtaista – yritetään esimerkiksi hyödyntää sitä, jos jollain on sopiva vastustaja.
Uskon kyllä, että pelata saa. Tosin se on kiinni omista otteista. Muutama harjoituspeli meni todella hyvin ja nyt viimeiset olivat aika takkuisaa pelaamista. Erityistä ongelmaa on ollut askeleiden kanssa. Tuntuu siltä, että aina kun lähtee ajamaan korille vihelletään askeleita. Siihen on ollut hyvin suuri tottuminen, enkä ole ainakaan vielä ymmärtänyt miten pääsisin siitä eroon. Mutta eiköhän tässä kaikki syksyn aikana viimeistään valkene.
Millä pelipaikalla pelasit harjoituspeleissä? Sanoit, että olet ajanut korille, joten ei nyt ilmeisesti ole tarvinnut aivan selkä kohti koria pelata.
Itse asiassa me pelaamme kahdella sentterillä ja minä olen pelannut sentterinä koko ajan. Se on ollut minulle täysin vierasta ainakin hyökkäyspäässä. En ole pelannut varsinaisesti sentterinä sitten Namikan vuosien. Viimeiset kuusi vuotta olen pelannut enemmän tai vähemmän ulkona ja NBA:ssa en varmasti saanut kahden vuoden aikana kymmentä kertaa enempää palloa ”low-postiin”. Se, että on joutunut pelaamaan hieman eri pelipaikalla kuin mihin on tottunut, on ollut toinen suuri muutos. Olen kyllä yrittänyt saada palloa säännöllisesti sellaisille paikoille, jossa olen tottunut työskentelemään.
Penkin päässä teillä on sellainen velho kuin Dusko Ivanovic. Millaiset kokemukset sinulla hänestä on näin alkukauden perusteella?
Onhan tämä ollut suuri koripalloilullinen kulttuurishokki. Olin kyllä kuullut ja lukenut jugoslavialaisesta valmennuskulttuurista, mutta itse kun täällä on mukana, niin täytyy sanoa, että hyvin erilaista on ollut kuin se mihin olen tottunut viime vuosina. Aina ei ole ollut helppoa. Ivanovicin jälki on kuitenkin ollut todella kovaa joukkueen peräsimessä viime vuosina.
Kun mainitsit kulttuurierot, niin voisitko selventää millä osa-alueilla ne suurimmat erot ovat, kun vertaat vuosiisi NBA:ssa ja vuosiisi Utahissa?
Sanotaanko, että verrattuna etenkin NBA-vuosiin, pelaajien kontrollointi niin kentällä kuin kentän ulkopuolella on hyvin pitkälle vietyä. Valmentaja säätelee aika pitkälle joukkueen tekemisiä ja siihen on ollut hieman vaikea tottua, kun on elänyt kulttuurissa, jossa pelaajien luotetaan tietävän, mikä on itselleen parhaaksi.
Joukkueessa on tapahtunut kokoonpanomuutoksia viime aikoina hirvittävällä tahdilla. Onko kyse paniikista vai sotkeeko esimerkiksi pelintekijä Elmer Bennetin paha loukkaantuminen sen järjestelmän luomista?
Oikeastaan kolme kaveria on lähtenyt täysin omasta tahdostaan. William Avery, joka pelasi viimeiset kolme vuotta NBA:ssa, oli täällä kolme päivää, jotka riittivät hänelle. Pat Burke oli vajaan kuukauden ja sitten touhu riitti hänellekin. Raja Bell lähti viimeisimpänä nyt alkuviikosta. Näiden pelaajien lähtöjen takia ja Bennetin akillesjänne-leikkauksen vuoksi muutoksia on tullut näinkin paljon.
Pelaajavaihdokset ovat olleet tietenkin häiritsevä tekijä. Taidan olla ainoa kaveri, joka on ollut vain yksistä harjoituksesta poissa. Seuraavaksi eniten mukana ollut on ollut poissa ainakin viikon tai kaksi. Esimerkiksi argentiinalaiset kaverit liittyivät joukkueeseen vasta toissa viikolla, kun olimme turnausmatkalla Italiassa. Viimeiset kaverit tulivat tosiaan vasta tällä viikolla. Puolentoista kuukauden ajan olen pelannut harjoituksissa välillä junioreita vastaan. Siinä ei ole saanut kunnon tuntumaa pelaamiseen, joka olisi ollut minulle erityisen tärkeää. Se näkyy pienenä pehmeytenä otteissa, kun ei ole päässyt vääntämään isoja miehiä vastaan harjoituksissa. Pehmeydestä pitää nyt vain nopeasti päästä eroon tai muuten kaudesta tulee aika pitkä.
Vaikka vilinää onkin käynyt, on joukossa muutama pelaaja, jotka ovat tulleet takaisin. Näitä ovat mm. argentiinalaiset Luis Scola ja Andres Noccioni sekä kokenut ranskalainen Laurent Foirest. Kaikkien uusien kavereiden kanssa et ole päässyt edes pelaamaan, mutta kuinka iskukykyisen joukkueen seurajohto on mielestäsi saanut nyt koottua?
Kyllä minä uskon joukkueeseen, kunhan saamme kaikki vaan samalle aaltopituudelle. Valmentajan vaatimustaso on niin huima, ettei yhteisen sävelen löytyminen ole aina helppoa. Pelaajien pitää ensin tottua harjoitusrytmiin ja muuhun.
Tässä vaiheessa on vaikea vielä arvioida sarjaa laajemmalti. Barcelona hankki Dejan Bodirogan ja Gregor Fuckan. Heillä näyttää olevan kova nippu koossa ja yhdessä Malagan kanssa he ovat varmasti kaksi suurta ennakkosuosikkia. Uskon, että meilläkin on hyvät mahdollisuudet, kunhan päästään harjoittelemaan yhdessä ja saadaan muutama voitto tähän alle. Täällä on vallinnut hieman sekava ilmapiiri, mutta kunhan saadaan aurinkoa vähän taivaalle ja kaikille hyvä fiilis, niin siitä on hyvä lähteä rakentamaan.
Ehditte harjoituspelien aikana kohdata espanjalaisia, italialaisia, ranskalaisia ja jugoslavialaisen joukkueita. Itselläsi on takana kaksi kautta NBA:ssa ja neljä vuotta yliopistossa. Kuinka kovatasoiseksi arvioisit eurooppalaisen koripallon tällä hetkellä?
Eurooppalainen koris on todella kovatasoista. Joukkuepelissä ja pelaajien heittotaidossa ja koripallo-osaamisessa se ei ainakaan kalpene ollenkaan. Tietenkin, jos laitetaan NBA:n parhaat pelaajat pelaajat pelaamaan 1-vastaan-1 –tilanteita vastakkain eurooppalaisen parhaimmiston kanssa, niin eroja syntyy. Mutta niin kuin MM-kisoissa nähtiin, ovat eurooppalaiset joukkuepelissä aivan huipputasoa. Se mikä on minulle tuottanut ongelmia on tietyt sääntöerot. NBA:ssa kitketään hyvin tarkasti törkeydet pois – kyynärpäät ja taklaukset karsitaan pois. Näyttelemistä ei sallita ollenkaan. Täällä on tullut vastaan yhtä taidokkaita näyttelijöitä kuin näyttää olevan eteläeurooppalaisessa jalkapallossakin. Joskus kun tekee skriinin, vastustajan isompikin kaveri huutaa ja lentää kentän pintaan. Sitten seuraavassa hyökkäyksessä sama kaveri taklaa takaisin ihan mielin määrin. Se on näköjään sellainen asia, johon on vain totuttava. Valmentajakin sanoi, että se on eurooppalainen tapa, että näytetään tunteita ja levitellään käsiä ja koitetaan käyttää kaikki keinot hyväksi. Se on pistänyt erityisesti silmään.
Oletko päässyt kuitenkin pelaamaan ns. kovaa, johon NBA:ssa totuit? Siellähän ruho ruhoa –kontaktit ovat arkipäivää jokaisessa pelissä.
Tämä on ollut erilaista kovaa. Varsinkin hyökkäyksessä, jossa en ole moneen vuoteen joutunut pelaamaan sisällä, on ollut vaikeuksia saada kunnon ratkaisuja aikaan etenkin fyysisiä pelaajia vastaan.
Euroliigasta. Teidän lohkoanne voi hyvinkin nimittää Euroliigan ”kuoleman lohkoksi”. Edustamasi seura Tau Vitoria on hallitseva Espanjan mestari, jonka lisäksi lohkossa pelaavat mm. Kreikan, Israelin ja Slovenian mestarit. Millaisina näet Taun mahdollisuudet lohkossa?
Uskoisin, että joku toimittajista saattaisi olla viisaampi tämän suhteen. Minulla on tällä hetkellä niin huono tietous eurooppalaisesta koripallosta kokonaisuutena, että on vaikea mennä arvioimaan. Luettelemasi asiat ovat kuitenkin selviä faktoja ja jokainen joukkue on Euroliigassa todella kova. Kuten huomattiin harjoitusotteluissa on myös taso erittäin leveä. Pelasimme esimerkiksi Ranskan ja Italian pääsarjajoukkueita vastaan, jotka eivät välttämättä olleet edes parhaasta päästä ja tuli voittoja ja tuli häviöitä.
Euroliiga tulee olemaan erittäin mielenkiintoinen ja varmasti luvassa on eksoottisia matkoja. Espanjan liigan ohella suuri tavoitteemme tulee varmasti olemaan menestyminen Euroliigassa. Viime kaudella Tau Vitoria jäi yhden voiton päähän Final Four –paikasta ja edellisvuonna taisi olla finaaleissa. En usko, että seura tyytyy yhtään vähäisempään menestykseen.
Espanja on tunnettu fanaattisesta urheiluväestään. Oletko päässyt jo kosketuksiin Taun kannattajien kanssa?
Kyllä. Ensimmäistä kertaa sitten yliopistovuosien, on katsomossa täysi meininki päällä oli katsojia sitten paljon tai vähän. Tunnelma on todella sähköinen ja meillä on aidosti todellisia faneja, joilla on rummut mukana ja muuta sellaista. NBA:ssa etenkin runkosarjapeleissä yleisö taputtaa, kun tulostaululla lukee, että pitää taputtaa. Täällä ei sellaista kikkailua tarvita. Se on ollut todella hienoa. Nyt kun tulee Euroliiga-otteluita ja kausi pääsee vauhtiin, uskoisin, että meillä on tupa täynnä. Se on suuri motivoiva tekijä.
Tässä kun on kuunnellut sinua, niin uskotko, että teit oikean ratkaisun (mennessäsi Vitoriaan)? Ja uskotko menestymismahdollisuuksiisi tuossa kovassa seurassa ja kovassa liigassa?
En tiedä onko olemassa oikeita tai vääriä ratkaisuita. Sen näkee sitten, kun kausi on ohi tai sitä seuraava kausi on ohi. Tavoitteena on päästä NBA:han takaisin. Täällä saan kuitenkin enemmän vastuuta ja peliaikaa – ainakin toivottavasti – kuin NBA:ssa. Täällä pääsen myös vauhtikorikseen takaisin mukaan. NBA:ssa on edelleen monta kaveria ilman työpaikkaa, eikä varmastikaan olisi ollut oikea ratkaisu istua kotona Helsingissä ja odottaa sitä puhelinsoittoa, että pääsisikö ensi viikolla alkavalle leirille.
Uskon, että olen tullut oikeaan paikkaan. Täällä olen huomannut, että minulla on vielä paljon opittavaa koriksesta. Täältä kun lähden vuoden tai kahden kuluttua, niin olen varmasti entistä parempi korispelaaja.