– Pokaali on tällä hetkellä Alinan huoneessa Kangasalla. Itsekin pitää käydä aina välillä tsekkaamassa, että kyllä se siellä on ja kaikki on totta, Antti Nikkilä, Alina Nikkilän isä, nauraa.
Euroopan mestareiden kapteenina toimineen Nikkilän lisäksi joukkueesta löytyi kaksi hänen pitkäaikaista joukkuekaveriaan Tampereen Pyrinnöstä: ikätoveri Senni Toljamo ja vuotta nuorempi Iida Reunanen, joka on pelannut läpi junnuvuotensa vuotta vanhempien kanssa.
Kasva isoksi, pelaa korista. Tässä tapauksessa Pyrinnön pelaajapolun kautta. Auttamassa läpi juniorivuosien ovat olleet kaksi valmentajaa ja isää eli Juuso Liljeroos ja Antti Nikkilä. Liljeroos on sittemmin jäänyt pois valmentamisesta, mutta Nikkilä jatkaa edelleen ikäluokan kanssa. Molemmat aloittivat tyttöjen valmentamisen jo mikroiässä.
– Meillähän oli aika tiivis ja hyvä ryhmä. Minulle tärkein asia oli, että aina on hauskaa. Ja samalla opeteltiin koripalloa. Keskityimme pieninä todella paljon siihen, minkälainen koripallo on lajina, Liljeroos aloittaa muistelun.
– Antti aloitti samalla valmentajauraansa. Hän kävi kaikki koulutukset, HKVT:n ja niin edes päin, joten hän toi koko ajan tuoretta tietoa ja osaamista. Kyllähän hänellä on osaamista ihan omalta pelaajauraltaankin.
Pyrinnön kolmikolla on mennyt moni asia hyvin. Perheet ovat tukeneet harrastamista ja myös sisaruksia on lajin parissa. Kukin tytöistä on myös hyviä koulussa, joten urheilun ja koulun yhdistäminen on onnistunut mutkitta.
Tampereella yläkoululaisilla on mahdollisuus harjoitella aamuisin yhdestä kolmeen kertaa viikossa. Kyseessä on pikkuakatemia, joka toteutetaan kolmen seuran yhteistyössä: Pyrinnön, YMCA Tampereen ja Raholan Pyrkivän. Nikkilän mukaan kolmikko on onnistunut yhdistämään koulun ja urheilun mallikkaasti ja päässeet harjoittelemaan jo yläkouluikäisinä myös aamuisin.
– Käsittääkseni koulu menee heillä paremmin kuin hyvin. Alina ja Senni pääsivät nyt lukioon urheilulinjalle. Iida on vielä ysiluokkalainen, mutta hän tulee todennäköisesti mukaan ensi vuonna, Nikkilä kertoo.
Molemmat valmentajakaksikosta seurasivat EM-kisoja tiiviisti. Jopa hämmentyneinä, kun joukkue eteni voitosta voittoon ja Sudenpentujen kynsiin kaatui koripallon suurmaa toisensa jälkeen.
– Vaikea pistää minkäänlaiseen arvojärjestykseen, miten suuri saavutus se oli, koska puhutaan kuitenkin junioriurheilusta. Joka tapauksessa se on suomalaisessa palloiluhistoriassa aivan käsittämätön suoritus. Mitalipeleissä oli kuitenkin vastassa Ranska ja Italia, Liljeroos aloittaa.
– Joukkueessa oli myös pelaajia monista rakkaista kilpakumppaneista vuosien varrelta. Ikäluokassa oli hyviä valmentajia ja yhteisöllisyyttä. Me kilpailimme kovaa, mutta se tapahtui hyvässä hengessä. Tietysti hämmentyneenä katsoin, kun ne pikkutytöt, joita on tullut nähtyä alakoululaista lähtien, pelaavat ihan oikeata koripalloa.
– Kyllä sitä vieläkin täytyy miettiä, miten se on mahdollista. Mitali toki oli mahdollinen, mutta se, että tulee se kaikkein kirkkain ja vielä ensimmäinen mitali korikselle, niin sehän tässä on uskomatonta, Nikkilä lisää.