Viime syksynä viisihenkinen kiertue starttasi ulkokoriteline ja kymmenittäin koripalloja peräkärryssä Oulusta kohti Muoniota, Kittilää, Enontekiötä, Inaria ja Utsjokea. Kullakin paikkakunnalla konklaavi vietti joka kerta vähintään yhden päivän pitäen lajiesittelyitä ja opettaen koripalloa liikuntatunneilla, sekä kouluttaen paikallisia vetäjiä. Koulun jälkeen kiertuepaikoilla pistettiin pystyyn katukoris-show ja 3×3 -koripalloesittely.
True North Basketball, saamelaisittain Davviguovlu Koris, tekee säntillistä jalkatyötä pysyvän koripallotoiminnan käynnistämiseksi pohjoisimmassa Lapissa. Pitkän tähtäimen tavoitteena on lisätä liikkuvien lasten ja nuorten määrää sekä monipuolistaa pohjoisen harrastusmahdollisuuksia.
Hankkeen isä, toistakymmentä vuotta pääsarjatasolla ja 44 miesten maaottelua pelannut sekä Suomen pääsarjan lisäksi Ruotsissa ja Japanissa valmentanut Lars Ekström sai ajatuksen koripallon levittämisestä pohjoisimpaan Suomeen toimiessaan Oulun NMKY:n nuorisopäällikkönä.
– Länsi- ja Pohjois-Lappi, ja varsinkin saamelaisalue, on ollut lähes koripallotonta aluetta. Sen asukkailla on kuitenkin halua harrastaa muutakin kuin hiihtoa, ja myös halua järjestää asioita. Jotta voimme istuttaa koripallotoimintaa pysyvämmin alueelle, tarvitaan innovatiivista asennetta ja meidän pitää käydä paikan päällä useamman kerran. Tähän kuuluu olennaisena osana saamen kielen ja saamelaisen kulttuurin huomioiminen toiminnassa, Ekström selittää.
Kiertue lähtee matkaan kolmesti vuodessa, seuraavan kerran toukokuussa. Tapahtumien välissä Oulun NMKY hoitaa pohjoisen alueen koripalloilijoiden asioita etäyhteyksin ja yksittäisin vierailuin.
Paljon palloilua, vähän hallintoa
Hankkeen tavoitteet ovat harvinaisen konkreettiset: Viiteen Lapin kuntaan halutaan säännöllisesti toimiva koripallokerho, jota pyörittää koulutettu ohjaaja. Kullakin paikkakunnalla on vähintään 20 viikoittain koripalloilevaa lasta tai nuorta. Vähintään viisi Lapin alueen joukkuetta osallistuu Rovaniemen ja Oulun 3×3 -turnauksiin ja enemmän kuin viisi Oulun katukulttuuritapahtumiin kulttuuripääkaupunkivuonna 2026.
– Toiminnan aloittamisesta tehdään mahdollisimman helppoa. Oulun NMKY hoitaa näiden viiden kunnan alueella toimivien koripallojoukkueiden hallinnon, kunnes ne ovat valmiit omien koripalloseurojen perustamiseen. Olennaista on saada aikaan paljon palloilua, ja vähän hallintoa, Ekström tiivistää.
Kiertue toi kaivattua tukea Karigasniemelle
Muutaman sadan asukkaan kylään Karigasniemelle, aivan Suomen pohjoisrajalle Helsingistä muuttanut Elle Sumelius on yksi hankkeen tavoittamista paikallisista koripallo-ohjaajista.
– Olen itse pelannut pitkään korista. Karigasniemellä tunnistin, että iltapäiväkerholaisten keskuudessa oli potentiaalia toimivalle koriskerholle. Aloitinkin viime syksynä ensin oma-aloitteisesti koriskerhon pyörittämisen, ja kun True North Basketball -kiertue vieraili Karigasniemellä, lähdin mukaan valmentajakoulutukseen, Sumelius kertoo.
Valmentajakoulutus on arvokas lisä yksin koristoimintaa pyörittävälle ohjaajalle.
– Sain koulutuksesta paljon tsemppiä, varmennusta ja inspiraatiota toimintaan. Koripallo ei ole samalla tavalla tuttu laji ihmisille täällä. Koska välimatkat ovat pitkiä, ohjaajana on välillä todella yksin.
Sumeliuksen kerho on lähtenyt mukavasti liikkeelle ja laajentumissuunnitelmiakin on.
– Vähintään kahdeksan lasta käy kerhossa joka viikko, mikä on hyvä määrä kylän asukasluku huomioiden. Lasten vanhemmat kunnioittavat sitä, että lapsille järjestetään ohjattua tekemistä. Kaikki toiminta on yleensä hyvin vanhempivetoista. On ollut hienoa nähdä, miten ryhmä on syttynyt korikseen. Myös yläkoulun pojat ovat olleet kiinnostuneita ja olen pohtinut viikoittaisen koriskerhon starttaamista heillekin, Sumelius kertoo.
Some kylvää korisinnostusta
Kiertueilla valmentajana toimiva Stefano Rezzonico on pannut merkille, että somen välityksellä leviävä korisbuumi yltää pohjoiseenkin.
– Lapset ovat innoissaan tapahtumista. He käyttävät sosiaalista mediaa ja ovat nähneet siellä nopeatempoisia high light -videoita koripallosta. He muistavat meidän aiemmilta kiertueilta ja tulevat paikalle edellisellä kerralla saamissaan t-paidoissa. Kaikki eivät välttämättä halua olla itse koripalloilijoita, mutta he haluavat kokeilla heittämistä. Ja kaikki tietävät Lauri Markkasen, Rezzonico kuvailee.
– Välimatkat ovat pitkiä niin paikkakuntien väillä kuin niiden sisälläkin. Välillä käy niin, että osan lapsista on pakko lähteä kotiin ennen iltapäivän korisriehaa, sillä taksikyyti ei anna liikkumavaraa aikatauluihin. Starttaamme nyt kerhoja, sillä pelien pelaaminen olisi välimatkojen vuoksi mahdotonta.
Pelkkä lasten innostus ei kuitenkaan riitä. Olennaista on löytää ohjaajia, joilla on riittävästi innostusta ja jotka ovat valmiita käyttämään aikaansa kerhotoimintaan. Rezzonico Oulun NMKY:n valmentajakollegoineen pitää heihin yhteyttä, ja kannustaa ja auttaa jatkamaan.
– Paikallisen toiminnan pystyttämisessä avaintekijä on innostunut ja sinnikäs ohjaaja. Pyrimme jo ennen kiertuetta tunnistamaan halukkaita ohjaajia. Tarjoamme ohjaajille lähi- ja etäkoulutusta sekä Oulun NMKY:n omissa valmentajakoulutuksissa että Koripalloliiton koulutuksissa.
Inarissa, Utsjoen Karigasniemellä, Enontekiön Hetassa ja Muoniossa kerhotoimintaa on jo käynnissä ja Rezzonico toivoo seuraavalta kiertueelta lisää positiivisia signaaleja.
– Ensimmäisen ja toisen kiertueen välissä näimme jo heti, että jotain oli tapahtunut. Se kertoo siitä, että tähän käyttämämme aika on ollut sen arvoista, hän summaa.
Tärkeintä on yhteisöllinen kokemus
Oulun NMKY:ssä oppisopimuksella nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi opiskeleva Aapo Häkli toimii U12-poikien päävalmentaja ja U12 -tyttöjen apuvalmentajana sekä toimii aktiivisesti Yökoriksen ja nuorisotyön parissa. Hän on myös ollut mukana jokaisella True North Basketball -kiertueella valmentajana, kouluttajana ja hoitamassa käytännön järjestelyjä.
Vaikka Häkli nauttii koriskiertueista, aivan kommelluksitta ei niistä ole selvitty.
– Toisen kiertueen ensimmäisen vierailun ensimmäisten treenien alkulämmittelyssä mursin nilkkani lasten kanssa pelatessa, ja sen jälkeen roolini sillä kiertueella rajoittui taustatyöhön, hän muistelee.
Saamen kielen käyttäminen koripallon opettamisessa on ollut opettavainen kokemus myös ohjaajille.
– Aina kun mahdollista, kiertueella on mukana pohjoissaamea puhuva ohjaaja, ja katukoristapahtumiin pyrimme tuomaan tunnettuja saamelaisia vieraita. Esimerkiksi Karigasniemellä lähes kaikkien 30 osallistujan ensimmäinen kieli oli saame. Vaikka meillä oli mukanamme kääntäjä, ei se täysin poistanut kielimuuria. Saamen kielessä ei juuri ole urheilusanastoa, joten pelin idean selittämisessä piti todella käyttää luovuutta.
– Koris on minulle iso intohimo, ja on mahtavaa päästä opettamaan nuorille, miten koriksen parissa voi pitää hauskaa, harjoitella ja saada yhteisöllisyyden kokemuksia. Koris tuo ihmisiä yhteen – vaikka kaikki eivät osaisikaan pelata, voimme silti syötellä ja juosta yhdessä ja saada kunnon hien päälle.