Salon Vilppaan 18-vuotias Samu Adler palkittiin viime viikonloppuna Korisliigan Vuoden pelaaja -palkinnolla. Saavutus on harvinaislaatuinen: häntä nuorempana palkinnon on pokannut ainoastaan Teemu Rannikko, joka tällä kaudella puolestaan valmensi Adleria Vilppaassa, eikä Rannikkokaan tuolloin ollut kuin kuukauden Adleria nuorempia.
Ei siis ihmekään, että nuorta pelaajaa lähestyttiin tarjouksilla useista Yhdysvaltain yliopistosta, joista hän valitsi Indianassa sijaitsevan Butler Universityn. Kunhan Suomessa on ylioppilasjuhlat juhlittu, alkaa valmistautuminen muuttoon ja uuteen elämään.
– Kyllä jännittää, mutta se on sellainen positiivinen jännitys. Normaalin protokollan mukainen kimppakämppä siellä odottelee. En tiedä yhtään, mitä odottaa, mutta menen sillä, mitä yliopistosta sanotaan. Kunhan on oma huone, niin kaikki on oikein hyvin, Adler naurahtaa.
Nuorta miestä ei siis ensi kaudella enää nähdä kotimaisessa Korisliigassa. Kulunut kausi ei silti helpolla unohdu. Ei myöskään Adlerilla itsellään, jonka pelaaminen kehittyi selkeästi.
– Runkosarja jäi osaltani valitettavasti vähän lyhyeksi, mutta sen jälkeiset vaiheet sujuivat hyvin. Olen oppinut kaudella paljon, tullut sinnikkäämmäksi ja kasvanut henkisesti. Osaltaan loukkaantuminenkin opetti paljon, mutta isoin kehitys on tapahtunut siinä, että pääsen omiin heittopaikkoihini ja saan pallon ilmaan lähestulkoon tilanteessa kuin tilanteessa.
Butler tunnetaan arvostettuna koripallokouluna. Yliopiston joukkue Bulldogs on kaivanut tiensä 2010-luvulla kahdesti NCAA-finaaliin saakka mutta kärsi kummallakin kerralla tappion. Minään suurena NBA-tähtien tehtaana se ei kuitenkaan ole noussut kartalle: historian menestynein pelaaja lienee uransa pari vuotta sitten lopettanut Gordon Hayward.
Adlerille yliopisto edustaa ennen kaikkea mahdollisuutta harjoituttaa taitojaan urheilijana.
– Tulee entistä urheilullisempia jätkiä vastaan. Täytyy pystyä siirtämään omia vahvuuksiaan paljon nopeampaan tempoon ja fyysisempään peliin. Haen tältä matkalta erityisesti pelikäsitykseni kasvua ja sitä, että ylipäätään kehityn päivä päivältä.
Normaalitilanteessa yliopistopolku ja edustusoikeus joukkueessa kestävät neljä vuotta. Lähtökohtainen tarkoitus koulun näkökulmasta on, että tuona aikana pelaajat myös opiskelevat tutkinnon. Mikäli yliopistossa Adlerin kohdalla kuluisi riittävän pitkä aika, hänellä on sitä varten pääainevalinta jo selkeänä mielessä: international business.
– Olen pohtinut muitakin vaihtoehtoja, mutta se on sellainen, josta uskon olevan eniten hyötyä tulevaisuudessa, jos päätyisin jollekin muulle kuin koripallouralle. Kai siinä on osin jotakin kotona opittua, sillä äitini työskentelee kansainvälisen bisneksen parissa isojen firmojen kanssa, mutta kyllä se samalla tuntuu omalta.
Adler painottaa silti, että kaikki hänen liikkeensä tapahtuvat nyt koripallo edellä. Kaikki muu on pelkkää varasuunnitelmaa.
Tarkoittaako tämä kenties, että nuorukainen tähtää one and done -suunnitelmaan, jossa pelataan tähdenlentomainen kausi yliopistossa ja osakkeiden noustua suunnataan koville ammattilaisareenoille?
– Turha sellaista on nyt miettiä! hän toppuuttelee.
– Jos siellä homma sujuu ja pelaamisesta nauttii, niin mikäs kiire sitä on mihinkään lähteä.