Elisa Viihteellä näytettiin kaksi viikkoa sitten puolivälieräsarjan kolmas ottelu, joka oli aikamoinen ilotulitus. Vastakkain oli vauhdikas ja pienikokoinen Kouvot sekä jättiläismäinen Seagulls, jonka kapellimestarina toimi MVP-kautta pelannut Antto Nikkarinen.
– Koko ottelusarja oli sellaista, että Kouvot oli hirveän pieniä, nopeita ja heitti kolkkeja. Me taas oltiin isompia. Ottelut ailahteli sen mukaan, kumpi pysyi pelaan paremmin omaa peliä, Nikkarinen muistelee.
Mansikka-ahon tunnelmallinen Jatke Areenalla lehterit olivat täynnä ja varsinaisen peliajan viimeisen kymmenen sekunnin aikana Kouvojen James Sinclair nappasi omasta vapaaheitostaan hyökkäyslevypallon ja syötti korin alle Arttu Saarijärvelle, joka donkkasi lukemiksi 72-69… mutta Seagullsille jäi neljä sekuntia aikaa ja aikalisän kautta pallo toiseen päähän.
– Muistan, että otettiin aikalisä, piirrettiin joku kuvio ja se meni suunnilleen oikeinkin. Raymond Cowells sai ilmaan aika vaikean kolmosen, joka ei hirveän usein menisi sisään, mutta nyt meni. Cowels oli vielä heittänyt koko sarjan huonosti, taisi olla ainoita kolmosia koko sarjassa, joka meni sisään, Nikkarinen hymyilee.
Ottelusta muodostui kahden jatkoajan kautta todellinen titaanien taisto, josta pelaajat selvisivät pukuhuoneisiin hädin tuskin pystyssä.
– Jatkoajat sulautuu toisiinsa mössöksi. Jos oikein muistan, niin ekalla tasoitettiin lopussa. Toisella mentiin johtoon jo alussa ja pidettiin loppuun saakka.
Korisliigan vuoden pelaaja, Antto Nikkarinen
Puolivälierien jälkeen Kataja Basket osoittautui liian kovaksi palaksi Seagullsille välierissä. Kausi oli kuitenkin historiallinen nuorelle seuralle, joka voitti ensimmäisen SM-mitalinsa pronssiottelussa Karhu Basketia vastaan.
– Se oli kyllä hyvä kausi ja meillä oli sairaan hyvä jengi. Jonain toisena vuonna oltaisiin varmaan tapeltu mestaruudesta, mutta välierissä Kataja oli aika selkeästi parempi, Nikkarinen muistelee.
Vaikka Nikkarinen oli jo tähän kauteen mennessä sementoinut paikkansa suomalaisten pelinrakentajien eliitissä, niin kausi 2016/17 oli yksi hänen mestariteoksistaan: Nikkarinen voitti kauden päätteeksi Korisliigan vuoden pelaajan palkinnon.
– Me lähdettiin rakentamaan jengiä aika tyhjästä. Minä, Mikko Larkas ja Pepe Velling luotiin hyökkäyspeliä, joka tuntuisi omalta. Kahden vuoden mittaan se muokkautui ja sujui todella hyvin. Tuntui, että ohjat oli käsissä, pelaajat sopi yhteen. Ja olihan meillä aivan jäätäviä pelaajia.
– Melkein jokainen pelintekijä tykkää pelata isojen kanssa, jotka möyrii korin alla. Meillä oli vielä kaksi loistavaa sentteri Devonte Upson ja Junnu Lee, jotka oli vielä erilaisia pelaajia. Toisaalta on jäänyt vähän sellainen kuva, ettei saatu käytettyä sitä parhaalla tavalla hyödyksi.
Klassikko-ottelu ma klo 18:00 4. puolivälierä Kouvot – Seagulls, pelattu 9.4.2017