Yli kolmen vuosikymmenen pyrintöläinen Kari Kilpinen tietää jo, mitä aikoo tehdä maanantai-iltana, kun Pyynikin palloiluhalli aukeaa.
– Otan mukaan kahvitermarin ja eväät ja istun koko illan katsomossa pelkästään seuraamassa harjoituksia ja sosialisoimassa.
Kilpinen on vuosien varrella hoitanut todellisen seura-aktiivin tavoin Tampereen Pyrinnössä lukematonta määrää erilaisia tehtäviä. Hän on ollut muun muassa valmennuspäällikkö, koripallojaoston puheenjohtaja ja toimitsija. Parhaillaan Kilpinen on minipoikien valmentaja.
– Ei taida löytyä sellaista osa-aluetta, jossa en olisi koskaan ollut mukana, hän naurahtaa.
Kilpisen koripallopolku alkoi vuonna 1973, kun Pyrinnön ensimmäinen yhdysvaltalaisvahvistus Clyde Alexander saapui Suomeen.
– Siihen aikaan amerikkalaisetkaan eivät pystyneet pelkästään pelaamalla elämään vaan tekivät ohessa muitakin töitä. Alexander ryhtyi sitten töihin isälleni, ja sen myötä päädyimme porukalla aina katsomoon seuraamaan hänen pelejään.
Pian Kilpinen alkoi palloilla itsekin mutta toteaa, ettei hänestä oikeaa pelaajaa ikinä tullut. Hän ajautui lopulta valmennuksen pariin ja jäi sille tielle.
Myöhemmin elämässä hänelle kävi kuten monelle intohimoharrastajalle käy, eli hänestä tuli myös korisfaija. Kaksospojat Justus ja Lassi Kilpinen aloittivat urapolkunsa pieninä lapsina Pyrinnön pallokoulussa ja ovat molemmat tähän mennessä edenneet divarin kautta jo edustamaan miesten Korisliiga-joukkueeseen.
Pyrinnön parhaina puolina Kilpisen mielessä esiin nousevat sekä yhteisöllisyys että yksilöllisyys.
– Ihmisellä on halu kuulua johonkin. Se on ihmisen perustarve. Tämä seura antaa kehyksen, jonka sisällä voi jakaa aikaansa samaa arvomaailmaa edustavien ihmisten kanssa, mutta samaan aikaan saa olla oma itsensä.
Hän kertoo, että on usein Pyrinnön ansiosta saanut tuntea olevansa tärkeä osa jotakin suurempaa, ja valmentajat ovat keskenään enemmän ystäviä kuin niinkään pelkkiä kollegoja.
– Joskus tuntuu siltä, että olen saanut tältä yhteisöltä jopa enemmänkin tunnustusta kuin olisin ansainnut.
Pyrintöläisyys on Kilpiselle muutakin kuin pelkkää koripalloa. Hän nauttii aina, kun pääsee tapaamaan vanhoja pelaajiaan ja kyselemään heidän kuulumisiaan ja elämän etenemistä. Mutta samalla hän korostaa, että yhteisöllisten arvojen lisäksi seuralla on kova halu viedä pelaajia eteenpäin aina omaan korkeimpaan tasoonsa saakka.
– Tämä on kilpaurheiluseura, ja elämänarvojen oppiminen edesauttaa myös huipulle pääsyä. Meillä Pyrinnössä on pelaajapolku pallokoulusta A-ikäisiin asti, ja sen jälkeen divari A ja B ennen pääsarjaa. Polun avulla pystyy helposti lähtemään Euroopan kentille, ja aina Euroopan uran jälkeen voi palata Pyrintöön vielä takaisinkin.