Möttölän viimeiseksi otteluksi jäi Suomen EM-karsintaottelu Unkaria vastaan, joka sattumalta oli 32-vuotiaan helsinkiläisen uran sadas maaottelu. Suomi voitti ottelun ja varmisti paikan ensi vuoden EM-lisäkarsinnassa. Möttölän uran jatkumiseksi olisi tarvittu astetta enemmän.
– Ei päätös lopettamisesta syntynyt pukukopissa Unkari-pelin jälkeen, vaan on tätä alettu hahmotella jo vuosia sitten. Olen projekti-ihminen ja viime kauteen lähdettäessä projektin nimi oli suoran EM-kisapaikan saavuttaminen Suomelle, kertoo Möttölä.
– Suora kisapaikka ei toteutunut. On kaikille parempi, etten pelaa yhtä kautta vain pysyäkseni kunnossa ensi vuoden karsintoja varten. Motivaation pitää kuitenkin olla ammattilaisurheilussa kohdallaan.
Maajoukkueen tulevaisuuden Möttölä näkee valoisana. Kapteenin roolia usean vuoden ajan kantanut Möttölä uskoo näkevänsä Suomen pian arvokisoissa.
– EM-kisoihin pääsy tulee tapahtumaan. Toivottavasti nykyisellä joukkueella jo ensi kesänä tai sitä seuraavissa karsinnoissa. Maajoukkue on minun urani aikana ottanut suuren harppauksen eteenpäin ja pelaajat ovat nykyisin aivan eri tasolla kuin aiemmin. On jännä nähdä kumpi ehtii ensin kisoihin: jalkapallo- vai koripallomaajoukkue.
Möttölä myöntää maajoukkueen olleen hänelle paitsi tärkeä motivaation lähde myös henkireikä ammattilaiskausiin valmistautuessa. Maajoukkue on Henrik Dettmannin johdolla viime vuodet panostanut kesät paitsi joukkuepelinsä hiomiseen myös pelaajien henkilökohtaiseen harjoitteluun.
– Ilman maajoukkuekesiä olisin varmasti lopettanut jo aiemmin. Minulle harjoitusmalli on sopinut. Kun joukkue on pysynyt yhdessä, on meillä ollut vuosi vuodelta hauskempaa ja luotto toisiin on noussut, Möttölä kehuu.
Koti-isäksi
Lopetuspäätökseensä Möttölä listaa oman itsensä lisäksi vaikuttaneen eniten perheensä ja terveytensä, vaikka pelivuosia eurokentillä olisi vielä ollut tarjolla.
– Kroppa on ollut kovilla. Viime kausi meni enemmän pillereiden kuin omien lihasten voimalla. Koripallo on peli, jossa pitää pysyä vastustajan mukana. Halusin lopettaa pisteessä, jossa tiedän vielä 100-prosenttisesti pärjääväni.
Elämän prioriteetit muuttuivat Möttölälläkin, kun perheeseen tuli lisäystä. Kotona odottaa Ulla-vaimon lisäksi kohta viisivuotias tytär ja reilu kaksivuotias poika.
– Haluan olla hyvä isä. Se, että saan hyppiä ja pomppia lasten kanssa ryteikössä on minulle paljon arvokkaampaa kuin eurojen haaliminen tilille.
Lähitulevaisuutensa Möttölä aikookin omistaa perheelleen.
– Tarkoitus olisi ryhtyä koti-isäksi ja pyörittää arkea. Vaimo sai tutkinnon samaan aikaan kuin minä Utahin yliopistosta ja maisterin tutkinnon saaminen Atlantassa (NBA-vuosina) jäi pienestä kiinni. Nyt on Ullan vuoro.
Reilut 12 vuotta ulkomailla on saanut myös Möttölän arvostamaan kotimaataan entistäkin enemmän.
– Arvostus on Suomea, suomalaista yhteiskuntaa, perhettä ja sukulaisia kohtaan noussut. Olemme melkoisia Suomi-faneja. Suomessa kun kääntää hellan päälle, ei mene sähköt ja hanastakin tulee lämmintä vettä. Perheellisenä kun on maailmalla, kokee kaikenlaista.
Koripalloa Möttölä ei aio jättää kokonaan, vaikka vähintään yhden sapattivuoden aikookin pitää.
– Polte lajiin tulee aina olemaan. Koko elämäni on kuitenkin enemmän tai vähemmän pyörinyt koripallon ympärillä. Haluan antaa takaisin suomalaiselle koripallolle. Missä muodossa ja milloin se tapahtuu, jää nähtäväksi. Antaa nyt ensin pölyn laskeutua.
”Saavutuksia ei voi verrata”
Möttölän ura on täynnä toinen toistaan hienompia saavutuksia ja merkkipaaluja. Hän esiintyi ensimmäisenä suomalaisena NBA:ssa ja Euroliigassa, pelasi yliopistokoripalloilun sekä Euroliigan finaalissa, EM-lopputurnauksessa ja Suomi-paidassa tasan sata miesten maaottelua.
Mitä Möttölälle sitten itselleen jää päällimmäisenä mieleen?
– Saavutuksia ei voi verrata. NBA on hohdokkain ja parhaiten markkinoitu sarja maailmassa. Euroliigassa puolestaan pelataan maailman kovatasoisinta joukkuekoripalloa. Toivoisinkin, että yleisö ja lehdistö seuraisivat Euroliigaa, joka on vanhan mantereen kovin sarja jalkapallon Mestarien liigan jälkeen.
– Minulle yliopistovuodet olivat tärkeitä. Pelillisesti varmasti Skipper Bologna ja Atlanta Hawks olisivat voittaneet Utahin yliopistojoukkueen – ainakin omilla säännöillään.
– Olen hakenut kokemuksia ja fiiliksiä ja yliopistossa ne olivat vahvimmillaan. Yliopistourheilussa on etiikka tallella. Kukaan ei saa pelaamisesta rahaa, vaan kaikki pelaavat yliopistolle ja sen näkee. Yliopistossa tuli koettua hetkiä, joita vanhempana muistellessa leiritulella tulee varmasti itku silmään.
Vaikka Möttölä pelasikin valtaosan urastaan Yhdysvaltain ja Euroopan suurimmilla areenoilla, löytyy mieleen painautuneiden muistojen seasta pienemmissä ympyröissä pelattu koitos.
– Muistan edelleen kuin eilisen, kun summeri pärähti ja voitimme ensimmäisen juniorimestaruuden. Harvoin olen kokenut sellaista äkillistä ilon tunnetta, päätti Möttölä.
Lue lisää aiheesta
- Dettmann: ”On ollut suuri kunnia valmentaa Hannoa”
- Hanno Möttölän ura pähkinänkuoressa (PDF-tiedosto)
- Liikuttunut Möttölä: ”Tämä oli tässä”
Lisätietoja: /maajoukkueet/miesten_maajoukkue/