Kahden Arkansasissa vietetyn yliopistokauden jälkeen ainakin hetkeksi jälleen Suomeen palannut kimmoisa Muurinen maustaa Sparliigaa juuri niillä eväillä, joista kansa pitää: taidolla, röyhkeydellä ja taistelijan tinkimättömällä asenteella.
Amerikkalaiset kutsuvat jälkimmäistä ’fighting spiritiksi’ ja Suomessa sisuksi. Niin tai näin. Kielimuuri ei ole Muuriselle este. 23-vuotias pyyteetön puurtaja on niitä miehiä, jotka antavat tekojen puhua puolestaan.
Jos eivät vielä syksyn EM-karsintapelit, niin viimeistään 17 ensimmäistä liigakierrosta ovat osoittaneet, että ujonoloisen laiturin 202-senttisestä varresta irtoaa tarvittaessa ruutia ja räiskettä.
Ison lätäkön takana Arkansas Little Rock -yliopistossa pelatut kaudet ovat jättäneet jälkensä Pantterien kasvattiin. Positiivisessa mielessä.
Pavicevicin teesit tasoittavat kulttuurieroa
– Yhdysvalloissa vietetyt vuodet ovat tuoneet minulle kovuutta. Jenkeissä pelataan enemmän yksilönä ja Suomessa taas joukkueena. Suomen malli sopii minulle paremmin. Kahden eri tyylilajin yhteensovittaminen on sujunut jouheasti, myhäilee Muurinen.
Muurisella riittää pelisilmää myös parketin ulkopuolella. Honka on nappivalinta, kun koripallon kulttuurieroja sovitellaan saumattomasti yhteen. Joukkueen montenegrolaisluotsi Mihailo Pavicevic tunnetaan vaativana, mutta samalla myös palkitsevana piiskurina. Perusajatus Pavicevicin korkean otsan alla ei hämärry koskaan: kaikki lähtee nöyrästä joukkuepelistä kovan puolustuksen kautta.
Vuosituhannen vaihteessa Hongan kolmeen peräkkäiseen mestaruuteen muovannut Pavicevic löysää tarvittaessa naruja yksilöiden osalta, mutta ensin tuo erivapaus pitää ehdottomasti ansaita.
– Harjoittelua, harjoittelua ja taas harjoittelua. Tee se hyvin ja sinut palkitaan peliminuuteilla, on Pavicevic takonut tinkimättömiin teeseihinsä.
Muurinen myöntää, että hänellä oli pieniä ennakkoluuloja Pavicevicin suhteen. Ei niinkään henkilönä, vaan sitä kautta, mitä hän oli entisen Jugoslavian käskyttäjien toimintatavoista kuullut.
– Se tiedetään, että sieltä tulee hurjia valmentajia. Pavicevic sijoittuu kovuudessa kuitenkin sopivasti sinne välimaastoon. Ehkä Suomen vuodet ovat vähän pehmittäneet miestä, Muurinen virnistää.
– Arvostan hänet valmentajana todella korkealla.
”Liigassa pelaaminen ei ole helppoa pallottelua”
Tasaisella tahdilla otteluissa keskimäärin 12,5 pistettä tehnyt ja 5,8 levypalloa kahminut Muurinen on muutamaa notkahdusta – jopa odotettujakin – lukuunottamatta tyytyväinen omaan ja joukkueensa alkukauteen.
– Henkilökohtaisia pisteitä on tullut ehkä yläkanttiinkin. En pidä itseäni sellaisena pelaajana, joka tekee ottelussa puolet joukkueensa pinnoista.
Helsingin yliopistossa tietotekniikkaa opiskeleva Muurinen ei palannut Suomeen puolivillien peliminuuttien toivossa. Toisaalta hän ei osannut odottaa aivan tätäkään:
– Näin kova taso tuli minulle pienoisena yllätyksenä. Liigassa pelaaminen ei ole mitään helppoa pallottelua.
– Jokaisesta joukkueesta löytyy hemmetin kovia pelimiehiä ja se taas ruokkii koko liigan tasaisuutta, painottaa Muurinen, joka – yllätys, yllätys – ei ole suinpäin rynnimässä kohti Keski-Euroopan rahakkaampia pelikenttiä.
Asiat on sovitettava oikeaan arvojärjestykseen.
– Ei se mahdotonta ole, mutta tilanne pitää punnita tarkkaan tämän kauden jälkeen. Sparliigassa treenataan kovaa, mutta todellisissa ammattilaisjoukkueissa kahdesti päivässä yhä rajummin. En ole tehnyt vielä itselleni selväksi, haluanko elämältäni sitä, filosofoi jokaisen askeleensa tarkoin harkitseva Kimmo Muurinen.
Se on koripalloilijan perusedellytys.
Kari AhoKirjoittaja on Hongan tiedottaja
Lisätietoja: /sarjat_tulokset/sparliiga/