Vaikka Seagulls on lähtenyt kauteen pienellä pelaajarotaatiolla ja saanut oman osuutensa syksyisen Suomen flunssakierteistä, stadilaiset jakavat Korisliigan piikkipaikan Salon Vilppaan kanssa kolmella voitolla yhtä monesta ottelusta. Lokkien nokkaan ovat tähän mennessä jääneet BC Nokia, Kauhajoen Karhu ja Korihait.
Kolmannen kautensa Seagullsissa aloittaneen Carl Lindbomin mukaan joukkueen alkusyksyn hyvä vire on viime kevään peruja. Gullsin runkosarjakausi 2015-16 oli kaksijakoinen ja verrattain vaikea, mutta puolivälierien neljännessä osaottelussa Kauhajoen Karhua vastaan jotain tapahtui.
– Runkosarjallamme oli tosi huono alku, jota seurasi voittoputki, jonka aikana pelasimme äärettömän hyvin. Sitten taas ennen pleijareita romahdimme täydellisesti, Lindbom kertailee.
– Puolivälieriin lähtiessä tiesimme kyllä, että pystymme pärjäämään Karhua vastaan, ja että meillä on ihan tarpeeksi hyvä joukkue pelata vaikka mestaruudesta. Neljännessä matsissa Karhua vastaan saimme kokonaisvaltaisen onnistumisen koko joukkueelta, ja sitä kautta joukkue sai ison itseluottamusbuustin, jolla kaadettiin Karhu Kauhajoella.
Pudotuspelien huipennus oli Gullsille katkeransuloinen. Pistetykkinsä Jason ”Coop” Conleyn sairastuvalle menettäneet helsinkiläiset pakottivat Tampereen Pyrinnön täyteen seitsemän ottelun välieräsarjaan. Gulls saapui pronssipeliin viimeisillä bensatipoillaan ja joukkueen kohtaloksi jäi taipua neljännelle sijalle latautunutta BC Nokiaa vastaan.
– Viime kaudesta jäi todella paljon hampaankoloon. Me halusimme finaaliin todella pahasti. Tällä kaudella homma ei kiikasta ainakaan motivaation puutteesta.
Läpimurtokesä takana, läpimurtokausi edessä?
Eräs suurimmista syistä Seagullsin terävään avaukseen on ollut 206-senttinen Tapiolan Hongan kasvatti Lindbom, joka on nakutellut kolmen voitto-ottelun keskiarvoikseen 20,0 pistettä ja 7,0 levypalloa ottelua kohden.
Vaikka kausi on vielä nuori, Lindbom on pelannut silminnähden tehokkainta, monipuolisinta koripalloaan lokakuun aikana. Lindbom itse kokee päättyneen kesän olleen hänelle käänteentekevä.
– Agenttitoimistoni järjesti alkukesästä kolmen viikon training campin, jolle otti osaa kaikennäköisiä kavereita NBA-pelaajista junioreihin. Osa pelaajista valmistautui draftiin, osa NBA:n kesäliigaan, jotkut maajoukkuepeleihin. Se mylly auttoi todella paljon Susijengi-kesään valmistautumisessa, ”Calle” kertoo.
Ensiesiintymisensä Susijengissä kesällä 2012 tehnyt Lindbom käytti ensimmäiset kolme maajoukkuekesäänsä tunnusteluun, kunnes alkoi saada rotaatiominuutteja vuoden 2015 EM-kisoihin valmistautuessa. Myös päättyneenä kesänä Lindbom kellotti sinivalkopaidassa kymmenisen minuuttia pelaamaansa ottelua kohden.
– Sanoisin viime kesän olleen melkeinpä ensimmäinen, jonka aikana koin todella päässeeni sisään Susijengin rotaatioon ja systeemiin ja pelanneeni minuuttini hyvällä, kansainvälisellä tasolla, pohtii Lindbom.
– Se kokemus toi paljon itseluottamusta, joka on kantanut nyt pitkälle alkukauteenkin.
Heinonen painiparina, Lee tuo syvyyttä
Jos Lindbomin rooli Susijengissä on kasvanut hiljalleen vuosien aikana, Seagullsissa Espoon pitkän heittäjän matka on ollut monivaiheisempi.
Vietettyään vuodet 2010-2014 viiden eri joukkueen (Frankfurt Skyliners, Espoon Honka, ToPo, Tampereen Pyrintö, Bisons Loimaa) vahvuudessa Lindbom kotiutui Helsinki Seagullsiin ryhmän kotimaisena johtohahmona kaudella 2014-15.
Viime kaudeksi Seagulls levensi rotaatiotaan ja toi joukkueen kotimaiseen eturiviin Lindbomin rinnalle mm. Timo Heinosen ja Antto Nikkarisen. Uuden roolin omaksuminen kesti Lindbomilta aikansa, mutta tehot löytyivät uudelleen kauden edetessä.
– Koko joukkueelta kesti jonkin aikaa tottua pelaamaan toistensa kanssa ja löytää omat roolinsa. Itselläkin meni hetki siinä, että totuin tulemaan jonkin verran vaihtopenkiltä edelliseen kauteen verrattuna. Kaiken klikattua kohdalleen pelaaminen oli kuitenkin taas todella helppoa.
Lindbomilla on omalla pelipaikallaan todellinen eliittitason sparraaja jo 18. pääsarjakautensa aloittaneen Timo Heinosen muodossa. Lindbomin mukaan kaksi isoa laituria toimivat Seagullsin paketissa erinomaisesti toisiaan täydentävinä pelaajina.
– Tykkään pelata Timin kanssa todella paljon. Pelityylimme täydentävät toisiaan ja löydämme hyvin toisemme kentällä. Siitäkin on iso etu, että olen saanut vääntää jo yli vuoden Timiä vastaan treeneissä. Se kaveri ei todellakaan löysäile treenatessa.
Jos Lindbomia on uskominen, pelikausi 2016-17 voi hyvinkin olla Seagullsille kultainen. Vähitellen identiteettiään rakentanut ja katsojansa löytänyt seura on nousukiidossa, ja viime kevään tapahtumat olivat jaettu kokemus, joka on hitsannut ryhmää yhteen. 208-senttisen Susijengi-sentteri Gerald Lee Jr.:n paluu kotimaahan kymmenen vuoden jälkeen tekee helsinkiläisistä entistäkin varteenotettavamman mestariehdokkaan.
– Meillä on hyvin rakennettu joukkue, joka uskoo pelisuunnitelmaan ja haluaa toteuttaa sitä. Monelle joukkueemme jätkistä erityisesti puolustuspelaaminen on kunnia-asia, ja puolustuksellahan isot pelit voitetaan, Lindbom jyrisee.
– Junnu Leen tasoisia jätkiä ei tule Korisliigaan joka päivä. Hän tulee auttamaan meitä älyttömän paljon molemmissa päissä kenttää.
Lisätietoja: Carl Lindbom