Säynätsalon Riennon kasvatteihin lukeutuva, mutta yhtä kautta lukuun ottamatta vuodesta 2005 Joensuussa viihtynyt Virtanen joutui poistumaan finaaliparketeilta hopeamitali kaulassaan vuosina 2006, 2009, 2011, 2012 ja 2014.
Kaiken nähneen takamiesveteraanin kasvoilla vuorotteli mestaruuden ratkeamisen jälkeen ilmeet, jotka kielivät hämmennyksestä, liikutuksesta ja onnesta.
– Ihan uskomattomalta tuntuu, varsinkin tämän kotiyleisön edessä, Virtanen tapaili kultamitali kaulassaan.
– Tämä tunne palkitsee kaikki vuodet, mitä tähän on laitettu. En ole tottunut juhlimaan, niin täytyy harjoitella tätä vähän aikaa.
Vaikka Kataja Basket on koko 2000-luvun kuulunut Korisliigan menestyksekkäimpiin organisaatioihin, joukkue on kantanut lukuisten hopea- ja pronssimitaliensa johdosta pitkään ”ikuisen kakkosen” leimaa.
Kauteen 2014/15 lähtiessä joensuulaiset lähtivät ennakkosuosikin aseman sijaan joukkueena, jota hädin tuskin veikkailtiin mukaan pudotuspelikaavioon. Kataja Basket näytti kuitenkin sekä epäilijöille että asiantuntijoillekin pitkää nenää jyräämällä ehkä suurimpaan yllätysmestaruuteen sitten kevään 2009, jolloin Pantteria nosteli Namika Lahti.
– Epäilykset ovat antaneet meille vain lisää motivaatiota vuosien varrella. Jaksoimme uskoa itseemme ja palkintomme on, että saamme nostaa Pantteria vielä ilmaan, Virtanen nauroi.
Rannikko: ”Onhan tämä koko kausi mahtava tarina”
Ensimmäisen kerran Suomen mestaruutta juhlimaan päässyt Teemu Rannikko kiinnitti kultamitali kaulassaan huomiota joukkueensa tarinaan niin seurahistorian, kauden 2014/15 kuin finaalisarjankin näkökulmasta.
– Jos jokin seura Suomessa ansaitsi mestaruuden, niin Kataja. Seura on tehnyt niin hienoa duunia koko olemassaolonsa ajan. Olemme kasvaneet vuoden aikana niin joukkueena kuin pelaajinakin ihan hirveästi, Susijengin pitkäaikainen pelinrakentaja tuuletteli.
– Finaalit olivat oma lukunsa. Palapelimme palaset loksahtelivat kohdalleen kauden aikana yhteen, ja yksi tärkeä palanen (Tom Knight) menetettiin ekan finaalin jälkeen. Sitten tulee yksi Huolila ja vetää elämänsä kaksi parasta peliä vikaan kolmeen finaaliin. Ja sitten taas ratkaisevassa finaalissa Robert Arnold joutuu seuraamaan viimeiset minuutit penkiltä, ja silti me hoidetaan mestaruus kotiin.
Trilleriksi kehkeytyneen viidennen finaalin parhaana pelaajana palkittiin uskomattoman ottelun pelannut Tommi Huolila, joka nosteli 20 pistettä ja repi seitsemän levypalloa väkivahvan Bisons-eturivin edestä.
Ratkaisevat korit upotti puolestaan Rannikko, joka kesytti Bisonsin vapaaheittoviivalta lopullisesti yhdeksän sekuntia ennen loppua.
– Aika monta vuotta olen seissyt vapaaheittoviivalla. Ei siinä viivalle päästessä auta muu kuin nollata tilanne ja pistää pallot sisään, Rannikko lähetti terveisensä junioreille.
– Hoidettiin hienosti mestaruus kotiin. Nyt ei voi isä (Jari Rannikko) enää sanoa, että on perheen ainoa Suomen mestari!
Törmälä: ”Ei tätä voi pukea sanoiksi”
Kataja Basketin kanssa pitkän matkan aina edustusjoukkueen ensimmäisistä liigavuosista kevään 2015 Suomen mestaruuteen kulkenut joukkueenjohtaja Jukka Törmälä oli Mehtimäen jäähallin onnellisimpia miehiä tiistai-iltana.
Kuuden SM-hopean ja neljän SM-pronssin jatkoksi Törmälä sai kauan odotetun kultaisen mitalin.
– Ei tätä voi pukea sanoiksi. Aivan makeaa, kun miettii, mistä suosta me noustiin, viittasi Törmälä Bisonsin kymmenen pisteen johtoasemaan kolmannella jaksolla.
– Kaikki ne hopeavuodet on nyt kuitattu. Pantteri-patsas kiertää joukkueen keskuudessa eikä enää kenenkään tarvitse epäillä, pystymmekö me siihen. Tämä on loistava, mahtava joukkue.
Korisliigan finaalien viides osaottelu kehkeytyi Tuhkimo-tarinaksi, jossa monivuotinen hopeamitalisti kääntää täyteen ahdetun kotiareenan edessä takaa-ajoaseman voitokseen viimeisen minuutin ratkaisuilla.
– Täysi jäähalli, uskomaton kotiyleisö, viides ottelu, me ratkaistaan mestaruus ja vielä millä tavalla. Tämä on minun ilon hetkeni, Törmälä veisteli liikuttuneena.