– Tietenkin pelin sisällä on paljon asioita, joita voi tehdä paremmin, mutta kokonaiskuvaan pitää olla todella tyytyväinen siihen, miten ollaan päästy liikkeelle tällä kaudella, ensimmäistä kauttaan Kotkassa valmentava Mirolybov tunnustelee päättynyttä runkosarjakauden alkupuoliskoa.
Vaikka KTP:n rotaatiopelaajista Jukka Matinen ei ole pelannut tällä kaudella vielä otteluakaan ja Aleksi Akpaso joutui sivuun jo varhain, KTP voitti ensimmäisestä kahdestakymmenestä pelistään 16.
Mirolybov arvioi KTP:n onnistuneen erinomaisesti ennen kaikkea kauteen valmistaneessa työssään.
– Elokuun alusta ollaan tehty päämäärätietoista työtä sen eteen, että ollaan sekä yksittäisten pelaajien että joukkueen tasolla valmiit niihin haasteisiin, jotka tulee vastaan, muotoilee ”Ponttis”.
– Jukan (Matinen) ja Aleksin (Akpaso) ollessa poissa olemme välillä joutuneet menemään ennakoitua pienemmällä rotaatiolla, mutta samalla Milos Dobras ja Miki Kuusisto ovat tuoneet penkiltä todella arvokkaita minuutteja joukkueelle. Olennaista on se, että joka jätkä on ollut hereillä silloin, kun sitä on tarvittu.
Tarkoin harkittu kokonaisuus
KTP:n syyskauden menestyksen avaimiin on kuulunut myös huolellinen taustatyö. Samalla, kun monet muut runkosarjan kärkikahinoihin ennakoidut joukkueet vielä arpovat lopullisia ulkomaalaiskolmikkojaan, ovat Kenneth Simms, Brandon Jefferson ja LaMonte Ulmer tahkonneet koko alkukauden valkoviherpaidassa lokakuulta tähän päivään.
– Tehtiin Saulin (apuvalmentaja Lanki) kanssa hyvä duuni. Meillä oli alusta lähtien selkeä mielikuva, millaisia pelaajia tähän jengiin haetaan. Sauli on seurannut pitkään pelaajia niin Suomessa kuin Euroopassakin ja esimerkiksi heti kesällä, kun törmäsin Brandon Jeffersoniin, Sauli osasi sanoa Brandonin olevan juuri sellainen pelaaja, jota haemme.
Samoin jo viime kausista tutut runkopelaajat ovat syyskauden aikana kuin juurtuneet joukkueeseen.
– Kun Matinen ja Akpaso ovat olleet poissa, Timi Heinosen rooli on kasvanut tärkeästä uskomattoman tärkeäksi. Hän on pystynyt vastaamaan nousseeseen haasteeseen sekä sisä- että ulkopelissä. Lisäksi hänen tärkeimmät avunsa eivät aina edes näy tilastoissa.
– Lehtorannan Joonas on puolestaan saanut armeijakuviot pois alta. Sen myötä Joonas on pystynyt säilyttämään paremmin tasonsa sekä pelien välillä että pelien sisällä. Joonas on ollut todella motivoitunut koko kauden ja treenaa kovaa, häneltä on odotettavissa hyvä loppukausi.
Suomi-koris on kehittynyt
Syksyllä KTP otti myös osaa Euroopan kolmossarjaan, EuroChallengeen, jossa pelit loppuivat tällä kaudella alkusarjaan.
Vaikka europeleistä karsiutuminen alkuvaiheessa ei ollut kotkalaisjoukkueen tavoitelistassa, Mirolybov näkee pilvessä hopeareunuksen.
– Ihan tähän asti tilanne on ollut se, että me olemme pelanneet kahta peliä per viikko. Kun helmikuu koittaa, meillä on sen verran pelejä jo pois alta, että pääsemme ihan oikeasti harjoittelemaan. Helmikuu tulee todella hyvään saumaan, Ponttis odottaa.
– Tietenkin, kun Jukka ja Aleksi palaavat myös kevättalven myötä rotaatioon, saamme peliimme uusia elementtejä, joita pääsemme pikku hiljaa ajamaan sisään. Hyvästä alkukaudesta huolimatta parannettavaa on vielä paljonkin ja käymme ilolla työhön.
Korisliigan yleisölle Mirolybov on vielä verrattain tuntematon suuruus – päävalmentajana Ponttis ehti olla Kouvolan Kouvojen peräsimessä muutaman ottelun syyskaudella 2005 ennen pitkää Saksan pestiään. Keski-Euroopassa vietetty liki vuosikymmenen pituinen aika on Ponttiksen mukaan kasvattanut paitsi häntä itseään, myös Suomi-korista.
– Pelaajat, organisaatiot ja valmennus ovat kehittyneet valtavasti. Oma kasvamiseni valmentajana taas varmaankin alkoi siitä, kun lähdin Kouvolasta. Viime vuodet ovat auttaneet kehittämään omaa näkemystä jatkuvalla syötöllä. Oman kehityksen ohessa on onneksi saanut havaita, kuinka koko Suomi-koris on kehittynyt rinnalla.