Möttölä sai kunnian esiintyä Atlanta Hawksin avausviisikossa jo ensimmäisessä NBA-ottelussaan. Kongolaissentteri Dikembe Mutombon ja 211-senttisen Lorenzen Wrightin toipuessa loukkaantumisistaan marssivat Möttölä ja Alan Henderson Hawksin sisäpelaajina kentälle.
– Totta kai ennen ensimmäistä virallista peliä vatsassa oli muutama perhonen, mutta ei sitä sen kummemmin osannut jännittää, muistelee Möttölä.
– Takana oli kuitenkin jo kuukauden verran harjoituspelejä, joissa olin saanut hyvin minuutteja. NBA:ssa pelisysteemi oli sikäli helppo, että joukkueessa oli muutama kaveri korintekoroolissa, ja muiden tehtävä oli tehdä heidän elämänsä mahdollisimman helpoksi. Minua valmentaja (Lon Kruger) ohjeisti vaan vetämään täysillä joukkueen eteen ja heittämään, jos tulee paikka.
NBA-kausi 2000-01 alkoi Hawksin kannalta alakuloisissa merkeissä, sillä Charlotte Hornets puristi kotijoukkueesta 82-106 (47-50)-voiton. Möttölä täytti kuitenkin ottelussa paikkansa viimeistellen 31 minuutissa 10 pistettä (kakkoset 3/10, vapaaheitot 4/4), viisi levypalloa ja kaksi korisyöttöä.
– Muistan, että takkiin saatiin ja että tein NBA-urani ensimmäisen korin hyökkäyslevypallosta ensimmäisessä hyökkäyksessämme. Jostain syystä pelasimme kyseisen matsin Charlotte Hornetsin pallolla, vaikka ottelu pelattiin kotihallissamme. Tiedän tämän, koska sain ottelupallon matsin päätyttyä, Möttölä kertoo.
Atlantan tehokkaimmat pelaajat ottelussa olivat Alan Henderson (23/2) ja Larry Robinson (21/6). Charlotten tehoista vastasivat Jamal Mashburn (23/6), Baron Davis (20/6) sekä P.J. Brown (14/16).
NBA oli kulttuurishokki
Ennen NBA:han siirtymistään Möttölä pelasi neljä kautta USA:n yliopistoliiga NCAA:ssa Utah Utesin riveissä. Ankarana ja vaativana pelaajien kehittäjänä tunnettu valmentaja Rick Majerus iskosti Utahin vuosina Möttölään hyvin joukkuekeskeisen pelityylin.
– Majerus takoi päähäni neljän vuoden aikana, että jos sinulla on hyvä heittopaikka mutta kaverilla vielä parempi, pallo on syötettävä kaverille. NBA:ssa realiteetti on puolestaan se, että jos kori näkyy, on heitettävä. Jos et itse heitä, seuraava kaveri kyllä heittää, arvioi Möttölä NBA:n ja NCAA:n olennaisinta eroa.
– Kun tällainen epäitsekkyys on iskostunut selkäytimeen, siitä ei pysty ihan äkkiä luopumaan. Eurooppalaisessa koripallossa se on lähempänä normia, kun taas NBA:ssa siitä on usein jopa haittaa – ainakin jos haluaa päästä otsikoihin.
NBA:n pelityyli oli epäitsekkäälle eurooppalaisnuorelle kulttuurishokki.
– Lähdin NBA:han pelaamaan joukkuekorista, mutta pelin henki oli ammattilaispelissä ihan erilainen kuin yliopistossa. Siinä, missä Utahissa pelasimme yhtenä joukkueena vastustajaa vastaan, NBA:ssa jokainen pelaaja kilpaili paitsi vastustajaa, myös omia joukkuetovereitaan vastaan heitoista ja peliminuuteista, Möttölä kertoo.
Möttölä pelasi NBA:ssa kaksi kautta (2000-02) ennen siirtymistään Eurooppaan. Vaikka NBA:sta on jäänyt tukku hyviä muistoja, Möttölä uskoo taantuneensa väliaikaisesti Hawks-vuosiensa aikana.
– Uskon, että olin parempi hyökkäyspelaaja NBA:han tullessani kuin sieltä lähtiessäni. Mutta se on ihan normaalia sellaisessa roolissa. Sitä tapahtuu kaikissa sarjoissa koko ajan pelaajille, jotka eivät saa isoa roolia joukkueissaan.
– NBA:ssa on hyvin haastavaa kehittyä pelkällä treenaamisella, koska kun joukkue pelaa 15 matsia kuukaudessa, siinä ei hirveästi ehdi treeneissä tehdä muuta kuin palautella ja keskittyä seuraavaan otteluun. Vaikka pelaajien taso parani NBA:han siirtyessä, treenien intensiteetti ja taso tipahtivat yliopistoon verrattuna.
Milleriä seuratessa
Möttölä sai kahden NBA-kautensa aikana pelata kovan uran NBA:ssa luoneiden ammattilaisten, kuten Dikembe Mutombon, Jason Terryn, Toni Kukocin ja Shareef Abdur-Rahimin, rinnalla. Vaikka NBA-ura jäi lyhyeksi, Möttölä uskoo saaneensa pitkälle eurouralleen tärkeitä eväitä vanhoilta joukkuetovereiltaan.
– Totta kai siitä oli iso hyöty, että pääsi treenaamaan niin kovan luokan kavereita vastaan. Erityinen ilo oli päästä pelaamaan samaan joukkueeseen Kukocin ja Abdur-Rahimin kanssa. He ovat todellisia ammattilaisia, sekä kentällä että sen ulkopuolella.
Möttölä seuraa edelleen päivittäin amerikkalaista urheilua, myös NBA:ta.
– Katson melkein joka päivä NBA:n ja yliopisto-otteluiden highlights-koosteita ja kuuntelen podcasteja. Kokonaista NBA-matsia en ollut tosin katsonut vuosiin ennen viime kesää, jolloin vierailin (ex-maajoukkuepelaaja) Mikko Noopilan luona jenkeissä ja katsoimme yhdessä yhden playoffs-ottelun, Möttölä kertoo.
Ammattilaisurheilun voimasuhteet muuttuvat yhtenään ja sukupolvet vaihtuvat nopeasti. Kymmenen vuotta sitten Kobe Bryant vielä odotti ensimmäistä NBA:n mestaruuttaan, LeBron James pelasi lukiossa ja Kevin Durant oli vasta täyttänyt 12 vuotta.
– Omista NBA-kausista alkaa olla aikaa. Vanhasta Hawks-joukkueestamme taitaa olla isossa roolissa NBA:ssa enää (Dallas Mavericksin) Jason Terry, Möttölä miettii.
Nyky-NBA:n suosikkipelaajanaan Möttölä pitää Portland Trailblazersin Andre Milleriä, entistä joukkuetoveriaan Utahin yliopistosta.
– Miller on Steve Nashin, Jason Kiddin ja muutaman muun kanssa NBA:n viimeisiä perinteisiä pelinrakentajia. Hän teki yliopistoaikanaan isojen miesten työn todella helpoksi, Möttölä kiittelee.
– On hienoa nähdä, että vaikka Miller on pelannut jo 11 vuotta NBA:ssa, hänen kädenjälkensä erottuu päivittäin tilastoista. Jos Millerillä olisi pari tatuointia lisää ja hän pitäisi enemmän meteliä itsestään, hän voisi olla yksi NBA:n tunnetuimmista tähdistä.
Lue myös artikkeli ”Möttölän NBA-avaus sekunti sekunnilta”.
Lisätiedot: Hanno Möttölän NBA-tilastot