EM-kisaotteluiden ohella suomalaisvalmentajat osallistuivat kansainväliseen klinikkaan, jonka pääpuhujana toimi Ettore Messina, yksi Euroopan parhaista valmentajista. Globe Areenalla suomalaiset näkivät kisojen kahdeksan viimeistä ottelua. Opintomatkan teemojen mukaisesti valmentajat seurasivat pelit analysointitehtäviä tehden. Lopputuloksena julkistetaan scouting-raportit kaikista kisojen kahdeksasta parhaasta joukkueesta.
– Matkan perimmäisenä ajatuksena oli näyttää liittovalmentajillemme miten Euroopan ja maailman huiput pelaavat. Kun kisat järjestettiin lähellä Suomea, oli otollinen tilaisuus lähteä suurella joukolla liikkeelle. Jotta voimme saavuttaa maalimme eli EM-kisatason, pitää suomalaisten valmentajien ymmärtää ne askeleet, joita on otettava, summasi Suomen Koripalloliiton valmennuksenjohtaja Ari Tammivaara.
EM-kisat huipentuivat Liettuan ja Espanjan väliseen finaaliin. Hyvinä heittäjinä tunnetut ja erinomaisesti peliä lukevat liettualaiset veivät EM-kullan nimiinsä lukemin 93-84. Mestaruus oli Liettualle ensimmäinen 64 vuoden tauon jälkeen. Pronssia nappasi liettualaisten tapaan joukkueen yhtenäiseen panokseen nojannut Italia, joka voitti pronssiottelussa Ranskan niukasti 69-67. EM-mitaliensa ohella Liettua, Espanja ja Italia lunastivat paikat Ateenan olympialaisiin 2004.
Mikä sitten teki Liettuasta mestaruuden arvoisen?
– Liettuan joukkueessa on tähtiä, mutta ei suuria sellaisia. Peli on rakennettu sen mukaan. Hyökkäyksessä pallo teki töitä. Kuten kaikki tietävät, kulkee pallo syötellen nopeammin, jolloin puolustus saadaan liikkeelle ja tekemään helpommin virheitä, analysoi vuonna 1988 syntyneiden poikien maajoukkueen valmennusjohtoon kuuluva Jyrki Suhonen.
– Liettua pystyi myös tasaisuutensa ansiosta kuormittamaan materiaaliaan tasaisemmin. Pallon hallinnan tehokkuus pelaajaa kohden oli huomattavasti tasaisempaa kuin muilla. Tällöin ei yksittäiselle pelaajalle tule niin suuria paineita onnistua. Espanjalla paineet kasautuivat Pau Gasolin ja Juan Carlos Navarron harteille. Espanjan peli oli huomattavasti helpompi scoutata ja oppia kuin Liettuan, jolla oli selvästi enemmän optioita, jatkoi Suhonen.
Liettuan menestys lämmitti luonnollisesti suomalaisia. Onhan kyse maasta, joka väkiluvultaan on jopa Suomea pienempi, mutta silti koripallon jättiläinen ja maa, jossa koripallo on maan ehdoton ykköslaji.
– Oli erittäin hienoa nähdä, että Liettuan tapaisesta pienestä maasta löytyy 12 kaveria, jotka kaikki olivat valmiita pelaamaan. Finaalissa Liettualta lensi ulos aloitusviisikon neljä pelaajaa sekä paras kuudes mies. Siitä huolimatta pakka pysyi koossa.
Mitä opittavaa?
Mitä EM-kisoista on sitten opittavissa? Onko pelaaminen erilaista kuin Suomessa? Entä pelaajat ja heidän ominaisuutensa?
– Jo alkuveryttelyssä eroja tulee esiin. Huippumaiden pelaajat ovat urheilijoita meihin verrattuna. Fyysiset ominaisuudet ovat eri tasolla kuten myös pelaajien henkilökohtainen taitotaso, tekniikka ja taktinen ymmärrys, arvioi Suhonen.
Samoilla linjoilla oli kisoja seurannut fyysinen valmentaja Jarmo Dementjeff, joka toimii mm. nuorten maajoukkueissa ja Mäkelänrinteen urheilulukiossa.
– Kisoissa suurimmat vaikutukset teki kaksi asiaa. Ensinnäkin pelaajatyypit eli se, millaisia pelaajat fyysisiltä ominaisuuksiltaan ovat. Verrattuna siihen miten meillä harjoitellaan, olivat pelaajat kevyempiä. Meillä fyysinen harjoittelu on liian usein pelkkää painonnostoa. Euroopan huiput kuitenkin muistuttavat enemmän korkeushyppääjiä, joiden nopeus-, ketteryys- ja kimmoisuusominaisuudet ovat aivan eri tasolla kuin suomalaisten pelaajien.
– Toinen silmiinpistävä asia oli kestävyysvaatimus, joka pelaajiin kohdistui. Hyökkäysajan muuttuessa 24 sekuntiin Suomessa puhuttiin lähinnä sen aiheuttamista taktisista muutoksista. Ei puhuttu urheilijoiden fysiikkaan ja kestävyyteen liittyvien vaatimusten kasvusta. Pelin tempo on noussut huimasti ja samalla pelaajan on jaksettava painaa päästä päähän. Huiput ovat hankkineet pohjat ja jaksavatkin painaa kuin koneet. Kestävyystestauksissa esimerkiksi Saksan maajoukkueen testitulokset vastaavat Suomessa kansallisen piiritason hiihtäjien tuloksia. Sellaisia tuloksia ei saa aikaan vain palloa pelaamalla, vaan tarvitaan pitkäkestoisempia suorituksia kuten juoksulenkkejä, Dementjeff kertoi.
Toivoton tilanne ei kuitenkaan suomalaisittainkaan ole. Vaaditaan ”vain” pelaajilta tuhottomasti kovaa työtä ja valmentajilta tietotason nostamista, jotta pelaajille osataan opettaa oikeita asioita.
– Päivittäisestä harjoittelusta kaikki lähtee. Lajiharjoitusten tulisi olla kovempitempoisia. Määriä ei tarvitse välttämättä nostaa, vaan tärkeintä on yksittäiseen harjoitukseen liittyvän vaatimustason ja tempon nosto, Dementjeff peräänkuulutti.
– Tarkoitus ei ole tehdä pelaajista painonnostajia sen paremmin kuin maratoonareitakaan. Kestävyyttä pitäisi kuitenkin lisätä, koska nykyisellään pelaajamme eivät jaksa pitää tekemisen tasoa korkealla illasta toiseen, joka turnaustilanteessa on tärkeää. Lisäksi pitäisi keskittyä nopeuden, kimmoisuuden ja ketteryyden lisäämiseen, hän summasi.
Kokonaisuus on aina kuitenkin muistettava.
– EM-kisoissa Ranskalla oli koko joukkueellinen hyviä urheilijoita, mutta sekään ei riittänyt. Laji- ja ominaisuusharjoittelun välillä toista ei voi nostaa toista tärkeämmäksi. Päivittäisen harjoittelun tason nostamisesta kaikki kuitenkin lähtee, päätti Dementjeff.
Lisäksi Ari Tammivaara muistuttaa asiasta, joka oli kaikkien EM-kisakatsojien todettavissa, mutta johon kiteytyy nykypäivän koripallon kokonaisuus huipputasolla.
– Huippumaiden pelaajat ovat fyysisiä, nopeita ja taitavia urheilijoita, joka mahdollistaa sen, että pienet pelaajat pystyvät pelaamaan isoina ja isot puolestaan pieninä. Merkille pantavaa on se, että koripallosta on yhä vahvemmin tulossa taitavien yleispelaajien peli. Muistan elävästi, kun olin seuraamassa vuonna 1980 syntyneiden EM-karsintoja Tallinnassa vuonna 1997 ja Suomi voitti Venäjän. Tuolloin Venäjän joukkueessa kentälle tuli vaihdosta pelintekijäksi Andrei Kirilenko, kertoi Tammivaara EM-kisojen All Star –viisikkoonkiin valitusta 209-senttisestä venäläisestä, joka nykyisin hassuttaa vastustajiaan nimenomaan monipuolisuudellaan ja pelaa NBA:ssa Utah Jazzin väreissä.