Luxemburgin liigassa pelasi 10 joukkuetta, joista kuusi parasta jatkoivat ylempään loppusarjaan ja mittelivät keskenään pudotuspelien lähtöasetelmista. Ylemmän loppusarjan jälkeen sarjan kaksi parasta joukkuetta huilasivat ensimmäisen pudotuspelikierroksen ja neljä muuta ratkoivat keskenään välieräjoukkueet. Racing sijoittui ylemmässä loppusarjassa viidenneksi ja sai pudotuspeleissä vastaansa kolmen edelliskauden mestarin Amicalen. Racingin tie tyssäsi lopulta otteluvoiton 1-2. Puolivälierissä putoamisesta huolimatta Mirolybov oli kauden tulokseen tyytyväinen.
– Kausi oli meille ehdottomasti menestys. Meillä oli vaikeat lähtökohdat kauteen ja meidät arvioitiin tippumaan. Tavoitteemme oli olla kuuden parhaan joukossa ja mielestäni tämä oli meiltä maksimaalinen suoritus, Mirolybov kertaa kautta.
Racing aloitti pudotuspelit vahvasti ryöstämällä Amicalelta kotiedun itselleen heti ensimmäisessä ottelussa, mutta sen jälkeen Amicale vei muut pelit nimiinsä. Mirolybovin mukaan paremmasta joukkueesta ei jäänyt lopulta epäselvyyttä.
– Amicale oli kolmen edelliskauden mestari ja olimme hävinneet heille kauden aikana pelit noin 30 pisteellä. He tulivat siihen ensimmäiseen peliin aika löysin rantein ja pystyimme siten yllättämään heidät. Kun he alkoivat ottaa meidät vakavasti, ei meillä ollut enää mahdollisuuksia.
Mirolybov on tehnyt mittavan valmentajauran erityisesti Saksan kentillä ja siirtyminen Luxemburgin puoliammattilaisliigaan oli varsin uusi kokemus. Pelaajat eivät juuri siirry muihin seuroihin sarjan sisällä, joten joukkueen vahvistaminen on kiinni lähinnä amerikkalaispelaajien rekrytoinnista. Samalla se asettaa valmentajan uuteen haasteeseen, kun uutta miestä ei voi vain hankkia, vaan pelaajat on pystyttävä kasvattamaan.
Racingille ja Mirolyboville tämä tuli konkreettisesti kauden aikana esille, kun edelliskausien ykköstakamies lähti Saksaan opiskelemaan ja pelipaikalle oli käytännössä koulutettava uusi pelaaja.
– Se oli iso haaste. Sinulla oli käytettävissä tietyt pelimerkit, mutta joukkueessa ei ole kauden aikana liikehdintää. Onnistuimme kuitenkin tosi hyvin. Meillä yksi 23-vuotias pelaaja siirtyi pelaamaan takamiestä ja pelasi 38 minuuttia pelissä. Hän kehittyi huimasti kauden aikana ja suoriutui hyvin.
Aikamatkalla Luxemburgissa
Mirolybovin mukaan hän sai mahdollisuuden katsoa koripalloa erilaisesta näkökulmasta, joka vastaavasti jälleen kartutti hänen kokemuspankkiaan.
– Tämä opetti itselleni priorisointia. Oli mietittävä tarkkaan mitä ja miten opettaa ja kuinka paljon pystyy opettamaan. Ennen kauden alkua huomasin nopeasti, että ennen kuin alan opettamaan taktiikkaa, piti opettaa tekniikkaa, jotta pystymme saamaan taktiikan toimimaan. Pelaajat ottivat alussa aimo harppauksia eteenpäin ja olimme kauden alussa pienessä liidossa, mutta sen jälkeen oli vähän vaikeampaa.
Kokonaisuudessaan Mirolybov piti kautta uudenlaisena ja samalla mielenkiintoisena haasteena.
– Tämä oli jonkinmoinen aikamatka taaksepäin. Täällä koris ei ole kovinkaan iso tai pitkällä. Se muistutti vähän Suomen korista 2000-luvun alussa. Oli kaksi amerikkalaista ja muut olivat puoliammattilaisia, jotka olivat päivät töissä ja tulivat iltaisin harrastamaan. Viime vuonna Saksassa minulla oli pelaajat kahdesti päivässä käytettävissäni ja nyt aamulla harjoiteltiin amerikkalaisten kanssa ja muiden kanssa sitten illalla.
Mirolybovin jatkokuviot ovat edelleen auki.
– Ovet ja ikkunat ovat auki. Katsotaan missä sitä vaikutetaan tulevaisuudessa. Vielä ei ole mitään.