Gerald Lee Jr: ”Konferenssimestaruuden voittaminen oli uskomaton tunne”

Suomen maajoukkuemies Gerald Lee Jr., 22, päätti nelivuotisen taipaleensa Yhdysvaltain yliopistoliiga NCAA:ssa johdattamalla joukkueensa Old Dominion Monarchsin konferenssin mestaruuteen sekä valtakunnallisen lopputurnauksen toiselle kierrokselle. Seuraavien kuukausien aikana Leen pyrkimyksenä on vakuuttaa NBA:n ja Euroopan eliittisarjojen pelaaja-agentit taidoistaan.

Lee johdatti viimeisellä yliopistokaudellaan Old Dominion Monarchsin NCAA:n lopputurnauksen toiselle kierrokselle. Kuvat: Francois Perthuis ja Getty Images / All Over Press.

Gerald Lee Juniorin viimeistä kautta Old Dominion Monarchsin pelipaidassa voi hyvällä syyllä kutsua menestystarinaksi. Voitettuaan CAA-konferenssin runkosarjan Lee ja Old Dominion puolustivat ansaitsemaansa ykköstilaa voittamalla kaikki kolme otteluaan CAA:n lopputurnauksessa ja juhlimalla ensimmäistä konferenssimestaruuttaan sitten kevään 2005.

– Konferenssin mestaruuden voittaminen oli uskomaton tunne. Välierissä voitettiin kotiyleisönsä edessä pelannut Virginia Commonwealth ja finaaleissa erittäin hyvin koko kauden vetänyt William & Mary. En pysty sanoin kuvailemaan, miltä konferenssimestaruus tuntui, kertoo Lee.

CAA:n lopputurnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi (”Most Outstanding Player”) nimetty Lee johdatti joukkonsa seuraavaksi joukkueensa NCAA:n 65 parhaan joukkueen lopputurnaukseen, jossa se päihitti avauskierroksella ennakkosuosikki Notre Damen raivaten tiensä 32 parhaan joukkoon. Toisella kierroksella Old Dominionin kauden päätti lopulta valtakunnan kahdeksan parhaan joukkoon edennyt Baylor Bears, jolle Monarchs antoi kovan vastuksen ennen taipumistaan loppunumeroin 68-76.

– NCAA:n lopputurnaukseen pääsee vain 65 parasta joukkuetta koko yliopistoliigassa. Oli aika hienoa pelata New Orleans Hornetsien kotiareenalla pari matsia ja käydä niinkin lähellä paikasta 16 parhaan joukossa.

Lopputurnaustappio Bayloria vastaan merkitsi Leen neljän vuoden ja 137 ottelun mittaisen yliopistouran päätepistettä. Viimeisen kotiottelunsa Old Dominionin riveissä Lee oli ehtinyt pelata jo helmikuun lopussa, jolloin hän villitsi 8,424-päistä kotiyleisöään säkittämällä 21 pistettä voitto-ottelussa tulevaa välierävastustajaa Virginia Commonwealthia vastaan. Katsomossa istuivat tuolloin myös Leen vanhemmat Ritva Päivärinne-Lee sekä Suomen koripallokenttiä pitkään hallinnut Gerald Lee vanhempi.

– Aplodit olivat aikamoiset. Taisi tulla kyynelkin silmään, kun kävelin kentälle vanhempieni kanssa. Se, että molemmat vanhempani pääsivät tuohon otteluun, oli minulle erittäin tärkeää.

”Ainoa tavoitteeni oli konferenssimestaruus”

Kausikeskiarvoikseen 14,4 pistettä, 4,8 levypalloa ja 1,3 koriin johtanutta syöttöä urakoinut Uudenkaupungin Korihaiden kasvatti nimettiin kauden päätteeksi osavaltion tähdistöviisikkoon (All State Team) sekä Lou Henson All-America Teamiin. Lisäksi hän sai tilaisuuden esiintyä Yhdysvaltain koripallovalmentajayhdistyksen (NABC) tähdistöottelussa. Kunnianosoituksista huolimatta Leelle kaikkein tärkeintä oli kuitenkin joukkueen menestys.

– Ainoa tavoitteeni seniorikaudella oli voittaa konferenssimestaruus. Jouduin tekemään asioita, mitä en viime kausina joutunut tekemään juurikaan, mutta olin valmis jättämään henkilökohtaiset tavoitteet joukkuetavoitteiden taakse, painottaa Lee.

Kärjistäen voidaan sanoa, että yliopistoliigassa on kahdenlaisia joukkueita – niitä, jotka tavoittelevat menestystä NBA:n varaustilaisuutta odottelevien huippulahjakkaiden yksilöiden johdolla, sekä niitä, jotka rakentavat kaiken onnistuneen joukkuekonseptin varaan.

Old Dominion kuului jälkimmäiseen kategoriaan, sillä joukkueen kauden 2009-10 menestystarinan takana oli ennen kaikkea saumaton joukkuepuolustus. Monarchs piti kauden aikana vastustajansa keskimäärin 57,5 pisteessä ottelua kohden, jonka lisäksi joukkue piti huikeat 12 kertaa vastustajansa enintään 50 pisteessä.

Vaikka Monarchsin menestystarina pohjautuikin pitkälti joukkueen yhteiseen suorittamiseen, NBA:n ja Euroopan eliittisarjojen kykyjenetsijät eivät tunnetusti jätä kiveäkään kääntämättä etsiessään pelaajalupauksia joukkueisiinsa. Lee saikin kauden päätteeksi kutsun Portsmouth Invitationaliin, joka on NBA:n varaustilaisuutta edeltävästä kahdesta testileiristä ensimmäinen. Lee kiitti kutsusta ja viimeisteli kolmessa ottelussa 11,0 pistettä, 9,0 levypalloa ja 1,0 blokkia ottelua kohden.

– Kauden aikana peleissämme kävi monia scoutteja katselemassa ja sekä Portsmouthin turnauksessa että NABC:n tähdistömatsissa oli molemmissa kaikista kolmestakymmenestä NBA-joukkueesta joko manageri tai scoutti paikalla, Lee valaisee.

Eikä Lee ollut Portsmouthissa huonossa seurassa. Turnaukseen valitaan perinteisesti yliopistoliigan 64 parasta viimeisen vuoden pelaajaa. Leen lisäksi turnauksessa antoivat näyttöjä muiden muassa erityisen vahvat kaudet yliopistojoukkueissaan pelanneet Ryan Thompson (Rider), Jerome Randle (California), Mikhail Torrance (Alabama) sekä A.J. Slaughter (Western Kentucky).

– Taso oli hirveän kova. Oli aika hienoa pelata sellaisten pelaajien kanssa, joita on saanut katsella valtakunnallisilta tv-kanavilta koko kauden. Hienoa oli myös huomata, että olin mukana alkuperäisessä kutsuttujen listassa, enkä päässyt leirille peruutuspaikan ansiosta, hymyilee Lee.

”Ovet pidettävä avoinna joka suuntaan”

NBA:n kesän 2010 varaustilaisuus järjestetään New Yorkin Madison Square Gardenissa 24. kesäkuuta. Vaikka vain 60 pelaajaa vuosittain varataan NBA:han ”draftitilaisuuden” kautta, varaustilaisuutta edeltävät kuukaudet ovat merkittävää aikaa Leen kaltaisille yliopistouransa päättäneille pelaajille.

Pelaajat harjoittelevat huhti- ja toukokuun aikana agenttitoimistojensa valmennuksessa ja kiertävät toukokuun puolivälistä kesäkuun puoliväliin näytillä eri NBA-seurojen harjoituksissa, jonka lisäksi agenttitoimistot järjestävät avoimia harjoitustilaisuuksia Euroopasta saapuville scouteille.

– Valitsen agenttini lähipäivinä. Sen jälkeen selviää, minne menen treenaamaan seuraavan parin kuukauden ajaksi, kertoo Lee suunnitelmistaan.

– Ovet on pidettävä avoinna joka suuntaan. Se on ainoa tapa lähestyä tätä prosessia. Koska NBA:han varatuksi tuleminen ei ole ollenkaan varmaa, Eurooppaan on pidettävä koko ajan yhteyttä. Minä, agenttini ja (miesten maajoukkueen päävalmentaja) Henrik Dettmann kartoitetaan lähipäivinä koko tilanne ja jutellaan, miten on järkevintä edetä.

Loppukevättä ja alkavaa kesää Lee odottaa kasvavan jännityksen vallassa. Tie ammattilaiskentille on vielä pitkä, mutta touko- ja kesäkuu 2010 tulevat kertomaan paljon Leen alkavan koripalloammattilaisuran suunnasta.

– Odotan seuraavalta parilta kuukaudelta kehitystä parin eri osa-alueen kohdalla omassa pelissäni sekä mahdollisimman monta privaattiharjoituskutsua NBA:sta, tiivistää Lee.

– NBA on tietenkin tavoitteena, mutta jos minua ei varata, ei maailma siihen kaadu. Euroopassa on paljon hyviä liigoja, missä pelataan hyvätasoista korista.

Lisätiedot: Basket.fin uutiset ulkomailla pelaavista suomalaisista

Päivitetty