Kausi 2015/16 oli Nenosen pitkän pääsarjauran toistaiseksi paras.
Opeteltuaan joukkueen johtavan kotimaisen pelaajan roolia Lapuan lakeuksilla kaudella 2014/15 Nenonen siirtyi Salon Vilppaaseen ja omaksui joukkueen ”liiderin” roolin täydellisesti. Nenosen Vilpas pakotti sittemmin mestaruuden voittaneen Kouvot jatkoajalle viidennessä puolivälieräottelussa, ja kauden päätösgaalassa Nenonen palkittiin kauden kehittyneimpänä pelaajana.
Lähes välittömästi kauden päätyttyä Nenonen lensi Buenos Airesin kautta Corrientesiin, Argentiinan liigan kautta aikain ensimmäiseksi suomalaispelaajaksi. Nenosen kaukoheitot, puolustuspään rouhinta ja kyky ottaa yleisönsä poikivat uuden pestin Argentiinaan, runkosarjavoittaja Ciclista Olimpico de la Bandaan.
Tapahtumat ovat seuranneet toisiaan ja koripalloileva maisteri on yrittänyt pysyä kyydissä.
– Aika monet ovat kysyneet, olenko edelleenkään ymmärtänyt, mitä kaikkea on tapahtunut. Luulen, että olen vähitellen sisäistämässä asioita ja voin sanoa, että kaikki on mennyt nappiin, hymyilee Nenonen.
Nenonen johtaa viime kauden menestyksensä syyt vuoden takaisiin tapahtumiin. Runsaasti peliminuutteja tuonut kausi Lapuan Kobrissa päättyi rannevammaan, jonka jälkeen Nenonen löysi harjoitteluunsa uuden sisällön ja rytmin.
– Ranteeni leikattiin helmi-maaliskuussa 2015, ja pääsin aloittamaan fysiikkatreenit saman vuoden huhtikuussa. Tavallisesti valmistautumisaika kausien välillä on lyhyehkö, mutta operaation johdosta mulla oli yhtäkkiä todella paljon aikaa käytettävissäni, Nenonen kertaa.
– Sommitteltiin SAHA Trainingin Harri Yrttiahon ja Samuel Haanpään kanssa mun treeniohjelma kokonaan uusiksi. Syksyllä liigakauden alkaessa huomasin, että omasta kropasta sai ihan eri tavalla asioita irti kuin koskaan ennen. Yhtäkkiä löysin itseni pelaamasta Argentiinan liigaa ja sillä tiellä ollaan edelleen.
”Käsi on osa palloa”
Argentiina on koripallomaa – siitä osoituksena esimerkiksi kesän 2015 Amerikan mestaruuskilpailujen hopeamitali, 2004 Ateenan olympialaisten koripallokulta sekä tukku maailman huippukoripalloilijoita aina Manu Ginobilista Luis Scolaan ja Carlos Delfinosta Pablo Prigioniin.
Vaikka Argentiinan huiput pelaavat pitkälti NBA:ssa ja Euroliigassa, myös maan korkein koripalloliiga on kovatasoinen, Euroopasta tasoltaan lähimpänä kenties Belgian liigaa tai Turkin kakkosliigaa. Hallit ovat täynnä, kovat otteet sallitaan ja joukkueissa on tasaisesti veteraaneja ja nuoriso-osastoa.
– Argentiinalaiset vitsailevat, että koripallo on maan viidenneksi suosituin laji – sijat 1.-4. vievät jalkapallo. Argentiina on fudishullu maa, mutta koripalloon fanaattisesti suhtautuvia on paljon, Nenonen kuvailee.
– Jokaisessa joukkueessa on 12 ammattilaista, joten monet joukkueet värväävät ulkomaalaispelaajansa roolipelaajiksi, jotka täydentävät argentiinalaisia. Ammattilaisuus takaa senkin, että vanhemmilla pelaajilla on mahdollisuus jatkaa uraansa pidempään kuin vaikkapa Suomessa. Tämän vuoden mestarijoukkueessa väänsi esimerkiksi vuoden 2004 olympiakultamitalisti Walter Herrmann (37 v).
Jos Nenonen kuuluu Korisliigassa sarjan kookkaimpaan kymmenykseen, Argentiinassa hän pääsee pelaamaan paremmin kansainvälisen koripallon lainalaisuuksien mukaan. Korin alla painitaan, skriineissä viuhuvat kyynärpäät ja pelaajilla riittää muskelia ja massaa.
– Meidänkin sentterit olivat 210-senttisiä ja toinen nelospaikan pelaajamme 206-senttinen. Nelospaikalla olen vielä suurin piirtein pelipaikkani kokoinen, mutta vitospaikalla sai painia ihan tosissaan. Koutsi tykkäsi myös siitä, että olen riittävän liikkuva pakittaakseni palloskriinin vaihdon jälkeen kolmospaikkaakin, kuvailee Nenonen.
– Argentiinassa saa myös pelata järjettömän kovaa. Siellä lähtökohta on, että käsi on osa palloa ja pieni kahva saa olla koko ajan mukana. Argentiinaan meneville pelaajille kuulemma kestää totutella siihen, mutta mä olin alusta asti ihan fiiliksissä.
Maajoukkueunelma toteutui
Regas Corrientesin kevätkausi 2016 päättyi puolivälierävaiheeseen, mutta jo varhaisessa vaiheessa oli selvää, että Nenonen tulisi saamaan sopimuksen Argentiinaan myös kaudeksi 2016/17.
Eräs tavoite toteutui myös Nenosen vielä pelatessa Argentiinan pudotuspelejä, kun Susijengin komentaja Henrik Dettmann kutsui Tapiolan Hongan kasvatin miesten maajoukkuerinkiin – kuuden vuoden tauon jälkeen.
– En koskaan luovuttanut maajoukkueunelmani suhteen. Monen vuoden ajan tavoitteeni oli, että kairaan itseni takaisin rinkiin, tavalla tai toisella – tuon sitten levypallopeliä, kovaa puolustusta tai tsemppiä, Nenonen kertoo.
Aika on myös tuonut perspektiiviä. Nenonen kertoo, ettei koe olleensa valmis maajoukkueympyröihin vielä kesällä 2010, jolloin hän kuului Susijengin rookie-troikkaan yhdessä Antti Kanervon ja Petri Heinosen kanssa.
– Olin totta kai omalla työlläni ansainnut paikan yrittää, mutta en ollut millään lähelläkään sitä, että olisin taistellut tilaisuudesta vetää maajoukkuepaidan ylleni.
– Viimeiset kuusi kautta ovat antaneet minulle mahdollisuuden kehittyä pelaajana ja kuroa umpeen sitä etumatkaa, joka minun ja muiden maajoukkuepelaajien välillä oli kuusi vuotta sitten. Tosi mahtavaa, että olen ansainnut näin ”vanhanakin” pelaajana tilaisuuden näyttää, mitä osaan.
Susijengi kohtaa Tampereen Hakametsän jäähallissa lauantaina 30.7. Belgian klo 19:00.
Lisätietoja: Juho Nenonen
Lisätietoja: ”Juho Nenonen palaa Argentiinan pääsarjaan”