– Siitä lähtien kun pääsimme samalle sivulle joukkueena, aloimme voittamaan otteluita niin kotona kuin vieraissakin, missä emme olleet ollut niin vahvoja aikaisemmin, kertaa Korisliigan tammikuun pelaajaksi valittu Bojan Sarcevic.
– Kaikki yksittäiset omat tai muiden pelaajien onnistuneet suoritukset ovat joukkueena pelaamisen tuotoksia. Jos emme pelaisi joukkueena kuten nyt pelaamme, emme olisi missä nyt olemme.
Nöyrää joukkuepelaajan puhetta takamieheltä, joka on urakoinut 10,7 pisteen, 3,2 levypallon ja 5,8 syötön lukemat koko kauden keskiarvoikseen. Tammikuussa Karhu voitti viidestä ottelustaan neljä, kaatoi sarjakärki Helsinki Seagullsin ja nousi tosissaan taistelemaan sarjataulukon kolmannesta sijasta Joensuun Katajan kanssa.
Sarcevicin keskiarvot tammikuussa kohosivat 17,8 pisteeseen ja 8,6 syöttöön ottelua kohden. Karhun hyökkäyspelaaminen on hioutunut koko ajan paremmaksi ja paremmaksi, mikä näkyy myös orkesteria johtavan kapellimestarin henkilökohtaisissa tilastoissa.
Karhun joukkuehyökkäyksen toimivuudesta kertoo jotain myös se, että Sarcevic on pelaamassa uransa parasta kauttaan puhtaasti peliä tekevälle takamiehelle tärkeimpien tilastojen muodossa. Syöttökeskiarvo 5,8 on liigauran paras, kuten on myös vain 1,7 menetyksen keskiarvo.
– Alkukausi oli meille haastavampi. Kesti kauan, että opimme tuntemaan toisemme kentällä ja sen ulkopuolella. Samalla Samin (Toiviainen) systeemeihin tottuminen otti uusilta pelaajilta oman aikansa ja eurokorikseen tottuminen vei osalta pelaajista kauemmin kuin osasimme odottaa, Sarcevic valaisee.
– Isoin syy miksi nyt voitamme pelejä on kykymme pelata yhtenäisenä joukkueena ja olemme kaikki ymmärtäneet paremmin omat roolimme joukkueen sisällä. Tietysti, Tate Unruhin saapuminen joukkueeseemme on ollut iso muutos parempaan erityisesti hyökkäyspäässä.
Vahvistunut Karhu
Karhun joukkue on paperilla ollut mitaliainesta myös aikaisempina kausina. Kärkiosaamisen puutteesta joukkuetta ei ole koskaan voinut syyttää, eikä päävalmentaja Sami Toiviainen liiemmin hutilaukauksia ole tehnyt hankintarintamalla. Ja jos on, ovat ne virheet paikattu verrattain nopealla aikataululla.
Samoin on käynyt tällä kaudella. Kevin Ware aloitti kauden Karhun takakentällä Sarcevicin kanssa, mutta ongelmat sopeutua Korisliigan tempoon ja heittotaidon puute pakottivat Karhun pyöräyttämään jenkkirulettia. Ware vaihtui kaaren takaa tulikiveä syöksevään Tate Unruhiin (3p 46,7%), jonka kanssa Karhu on voittanut 16 ottelusta 11.
Etukentän isäntä DeVaughn Washingtonin loukkaannuttua, reagoi Toiviainen jälleen nopeasti. Matkapuhelimensa pikavalintanumerosta 1 löytyi vanhan tutun, härkämäisen Devonne Gilesin puhelinnumero. Alkukauden Slovakiassa viettänyt Giles tuli Karhuun pieni ottelutauko taakkanaan, mutta on parantanut otteitaan koko ajan. Gilesin kanssa Karhu on voittanut kuudesta ottelustaan viisi.
– Giles on erittäin kokenut, erittäin fiksu pelaaja joka vain yksinkertaisesti osaa pelata koripalloa, Sarcevic sanoo.
– Samalla hän tuo meille yhden ison pelaajan lisää, josta on meille todella paljon hyötyä erityisesti kevättä kohti siirryttäessä.
Takakentän kolmikon Sarcevicin ja Unruhin kaverina täyttää KTP:sta Kauhajoelle täksi kaudeksi siirtynyt Joonas Lehtoranta. Unruhia enemmän pelintekovastuuta kantava Lehtoranta on kirjauttanut keskiarvoikseen kuluvalla kaudella 7,1 pistettä ja 1,9 syöttöä ottelua kohden.
Kolmen varsin erilaiset taitopaletit omaavan takamiehen kanssaeläminen ei aina ole automaattisesti helppoa, mutta Karhu on näyttänyt löytävän miehille juuri oikeat roolit ja minuutit juuri oikeissa viisikoissa. Nyt oranssipaitojen takakentältä löytyy sarjan terävimpään kärkeen lukeutuvaa huippuosaamista, sekä myös erityisesti pudotuspeleissä korkeaan arvoon nousevaa leveyttä.
– Tate on erinomainen pelaaja. Hänestä on kehittymässä todella tärkeä pelaaja meille ja mies sopii täydellisesti Samin hyökkäyssysteemiin, Sarcevic iloitsee.
– Isoin ero esimerkiksi viime kauteen verrattuna on kuitenkin Joonas. Hän on juuri sellainen pelaaja, joka meiltä on puuttunut aikaisempina vuosina. Joonas tuo joukkueeseemme leveyttä ja juuri niitä asioita joita tarvitsemme. Hän myös tuntuu vain parantavan ottelusta toiseen.
Karhun ruokalistalla Pantteri?
Karhun mitalipotentiaalista on tosiaan puhuttu jo useampana kautena. Mitalit ovat kuitenkin kiertäneet vielä Karhun joukkuetta. Isoimpana kompastuskivenä menneinä kausina ovat olleet materiaalin laadusta huolimatta sen kapeus, sekä harmillisen epätasainen vieraspelaaminen.
Tällä kaudella Karhu on kuitenkin kääntämässä vieraspelaamistaan ottelu ottelulta positiivisempaan suuntaan. Tammikuun vierasvoitto Seagullsista on tästä merkittävin varoitus muulle liigalle. Joonas Lehtorannan lisäys joukkueeseen, Unruhin saumaton sopiminen Toiviaisen pelikirjan sivuille ja Gilesin lisäys etukentälle ovat myös tehneet Karhusta materiaalin leveyden osalta ehjemmän paketin kuin kenties koskaan aikaisemmin.
– Olet täysin oikeassa. Tällä kaudella meillä todellakin on kaikki mitä mestaruuden voittamiseen tarvitaan. Meillä on urheilullisia pelaajia, olemme heittovoimaisia ja olemme isoja korirenkaiden lähellä, Sarcevic listaa.
– Olemme myös voittaneet vieraspelejä viime aikoine, joka on meille itsellemme tärkeä asia ja merkki siitä, että olemme valmiina taistelemaan mestaruudesta. Nyt meidän täytyy vain harjoitella hyvin ja kovaa, että olemme parhaimmillamme kun pudotuspelit koittavat.
Karhun pelaaminen on erityisesti hyökkäyspäässä ollut jo pienen hetken koko sarjan kärkipäätä. Sarcevicin johtamassa hyökkäyksessä on lyömäaseita aina urheilullisesta laiturista Austin Hollinsista (17,4 pistettä) tarkkakätiseen Unruhiin (15,4) ja monipuolisesta sisäpelaajasta Kammeon Holseysta (16,4) härkämäiseen Gilesiin (8,0) sekä vielä sivussa olevaan DeVaugh Washingtoniin (13,8).
Kokenut takamies kuitenkin tietää, millä mestaruudet voitetaan.
– Jos yksi pelaamisemme osa-alue pitää vielä nostaa uudelle tasolle, on se puolustuksemme. Omassa päässämme emme vielä ole sillä tasolla, millä voitetaan mestaruuksia, Bojan niputtaa.
Kuluva kausi on samalla myös nykyisen päävalmentajan viimeinen Karhun peräsimessä. Ainakin tällä erää. Sami Toiviainen siirtyy tämän kevään jälkeen uusien haasteiden pariin, mutta miehen työlle ei tarvinnut jatkajaa etsiä kaukaa. Apuvalmentaja Jussi Laakso ottaa kuskin paikan kaudelle 2017/18.
Tietynlainen aikakauden päättyminen Toiviaisen sivuun astumisessa kuitenkin kaikuu. Sen kaiun kuulevat myös pelaajat.
– Ennen kauden alkua asetimme joukkueena tavoitteeksemme mestaruuden. Nyt kun tiedämme, ettei Sami ei tule jatkamaan joukkueessa enää ensi kaudella, haluamme voittaa mestaruuden myös hänelle. Sen hän todellakin ansaitsisi, Sarcevic toteaa.
Lisätiedot: Bojan Sarcevic