Kauhajoen Karhun koripallokausi 2016/17 on noudattanut tuloksellisesti jotakuinkin tuttua kaavaa. Kotihallissaan Karhu on yksi sarjan parhaista joukkueista, voittoja kertyy kotiedusta taistelemiseen riittävään tahtiin ja Juho Lehtoranta pitää liiman lailla kauhajokisten paketin kasassa.
Lehtorannan (6,3 pistettä/3,4 levypalloa) kohdalla henkilökohtaisella tasolla kehitystä on kuitenkin jälleen tapahtunut. Keskimäärin vajaat 27 minuuttia illassa pelaava monikäyttöinen pelaaja saa enemmän vastuuta kuin kertaakaan urallaan, ottaa enemmän heittoja kuin kertaakaan urallaan ja 1,7 syöttöä ottelua kohden on, uskokaa tai älkää, enemmän kuin koskaan aikaisemmin miehen liigauralla.
– Kyllähän se on mukavaa kun vastuuta tulee, ei siitä mihinkään pääse, Lehtoranta nyökyttelee.
Vastuuta todellakin tulee. Lehtorannasta on muodostunut viimeisen kahden kauden aikana päävalmentaja Sami Toiviaisen sveitsiläinen linkkuveitsi. Mitä ikinä joukkue Lehtorannalta tarvitseekaan, sitä se myös saa. Pelipaikka on vaihdellut pienemmän ja isomman laiturin välillä, mutta pelaajan otteissa roolien vaihtelu ei ole ainakaan negatiivisesti näkynyt.
– Alkukaudella tuli treenattua paljon nelosena ja tehtyä päivittäin paljon niitä juttuja, mutta peleissä sitten vastuuta tuli pääasiassa kolmospaikalla, Lehtoranta valottaa.
– Jotenkin ne hyökkäykset vaan tulevat selkärangasta myös kolmospaikalta. Nyt tuli toisen sisäpelaajan (DeVaughn Washington) loukkaannuttua enemmän vastuuta myös nelosena.
Kuinka helppoa roolien vaihtelu pelaajalle sitten on? Toisin kuin vaikka pelipaikkojen 1 ja 2 välillä vaihtelu, pienemmän ja isomman laiturin rooleissa on usein merkittäviä eroja niin hyökkäys- kuin puolustuspäässä.
– Varmasti se on jokaiselle pelaajalle helpompaa jos olisi vain yksi pelipaikka ja rooli mihin keskittyä, mutta tietysti sinne mennään missä tarvitaan, Lehtoranta toteaa.
Vaikka minuutteja ja vastuuta tuleekin runsaasti, Lehtoranta on löytänyt nimensä avausviisikosta vain noin puolissa Karhun otteluista. Vanhan sanonnan mukaan se on kuitenkin tärkeämpää kuka ottelut päättää kuin se, kuka ottelut aloittaa. Lehtorannalla on myös oma näkemys asiaan.
– Kyllä mä tulen melkein mieluummin penkiltä, KTP-kasvatti paljastaa.
– On sitä viisikossakin tosiaan tullut oltua, mutta mieluummin lähden otteluihin vaihdosta. Penkiltä on helpompi tulla sisään kun saa hetken seurata ottelua, näkee miten joukkueen peli lähtee kulkemaan.
Mikäli Lehtoranta löytää itsensä jatkossa useammin penkiltä kuin viisikosta, on Karhun monitoimityökalu varmasti yksi ehdokkaista Korisliigan parhaan kuudennen pelaajan palkinnon voittajaksi.
Uraputken suunta
Lehtoranta ei aina ole ollut pelkkä monipuolinen viisikon kasassa pitävä palanen. Fiksuna joukkuepelaajana mies on tunnettu aina, mutta aikanaan 20-vuotiaiden maajoukkueessa Lehtoranta pelasi yhteensä 21 ottelua 10,9 pisteen keskiarvolla.
Miettiikö mies koskaan, että urakehitys olisi voinut olla myös toisenlainen? Olisiko erilaisilla valinnoilla syntynyt eliittitason roolipelaajan sijaan urapolku kotimaisena profiilipelaajana ja hyökkäyspään alfauroksena?
– Joskus varmaan on tullut noita asioita mietittyä ja sitä, olisinko voinut kehittyä eri roolissa erilaiseksi pelaajaksi, Lehtoranta myöntää.
Omalla tavallaan Lehtorannan monipuolisuus ja joukkueen yhteisen hyvän vuoksi omista heitoistaan, minuuteistaan ja pallokosketuksistaan joustaminen ovat johtaneet askel toisensa jälkeen kuitenkin kohti tätä hetkeä. Kuten myös miehen riittävä koko pelata molempia laiturin tontteja.
KTP:sta Lehtoranta siirtyi kahdeksi kaudeksi Joensuun Katajaan ennen Karhuun saapumista. Joensuussa miehen rooli muuttui ja mies otti keskimäärin puolet vähemmän heittoja toisella Joensuun kaudellaan kuin viimeisenä KTP:n vuotenaan.
– Katajassa rooli muuttui puolustusvoittoisemmaksi, mikä oli siinä joukkueessa ihan ymmärrettävää, Lehtoranta muistelee.
– Jos olisi ollut koko uran ajan se yksi selkeä rooli, niin varmasti olisi myös kehitys ollut erilaista. Jos kokoa olisi enemmän niin nelosena tulisi minuutteja varmasti runsaammin, mutta kyllä se kolmosena pelaaminen on mulle tuntunut aina omimmalta.
Lehtoranta ei ole koripalloilijana missään nimessä ikäloppu. Keväällä vasta 28 vuotta täyttävä Lehtoranta on nuorempi kuin esimerkiksi viime keväänä uransa parhaan liigakauden jälkeen Argentiinaan sopimuksen saanut Juho Nenonen. Roolin vakiintuminen ja kehitysaskelten ottaminen ei missään nimessä ole mahdoton ajatus Lehtorannan kohdalla.
– Ei ainakaan noita aikaisempia valintoja mieti enää samalla tavalla kun kokemusta on alkanut kertymään. Ikää kun alkaa jo olemaan, niin tässä nyt ollaan, Lehtoranta niputtaa.
Karhu Pantterijahdissa
Joukkueena Karhu on jälleen yksi niistä ryhmistä, joita povataan pudotuspeleissä mitalipeleihin asti. Kevättä kohti siirryttäessä useampi joukkue on vahvassa vireessä ja varmuudella esimerkiksi kolmen suurimman mestarisuosikin linjaaminen on haastava tehtävä.
– Sarja on kyllä todella tasainen tänä vuonna. Samaa on sanottu monesti, mutta todella monella joukkueella on mahdollisuudet mennä päätyyn asti, Lehtoranta vakuuttaa.
– Korisliiga on tällä kaudella tasaisin miesmuistiin.
Karhun vahvuus pudotuspeleissä on ehdottomasti sen kotihalli, Kauhajoen liikuntahalli. Karhu on tällä hetkellä Seagullsin ja Katajan ohella yksi kolmesta joukkueesta, joka on kärsinyt vain yhden tappion kotihallissaan kuluvalla kaudella.
Tutulta kuulostava lause on kuitenkin myös seuraava toteamus: Karhun vieraspelaaminen on vielä liian ailahtelevaa. Voittosaldolla 4/9 vieraissa tähän asti pelannut Karhu on kuitenkin hakenut sarjapisteet Kisahallilta ja Manskarilta ja kotivoitot Katajasta sekä Vilppaasta osoittavat, että joukkue pystyy kaatamaan joukkueen kuin joukkueen tämän kauden Korisliigassa.
– En oikein osaa sanoa mistä vieraspelaamisen ongelmat johtuvat. Kotona on aina kuudes pelaaja läsnä, kotihallimme on huikea paikka pelata ja se sytyttää peliin heti. Vieraissa käynnistyminen vie jostain syystä oman aikansa, Lehtoranta miettii.
– Vierasvoitto Seagullsista hienon pelin jälkeen oli kuitenkin ehdottomasti todella rohkaiseva suoritus ja näytti sen, että pystymme voittamaan kenet tahansa myös vieraissa.
Karhu vahvistui tammikuun alkupuolella tutulla nimellä, kun härkämäinen Devonne Giles teki paluun Kauhajoelle yhden KTP:ssa vietetyn kauden ja Slovakiassa vietetyn alkukauden jälkeen. Liigaurallaan 134 ottelua 16,1 pisteen, 9,2 levypallon ja 1,8 koriin johtaneen syötön keskiarvoilla pelannut Giles vahvistaa Karhun urheilullista ja liikkuvaa etukenttää, tuoden mielenkiintoisia vaihtoehtoja Toiviaisen palapeliin kevään isoimpien pelien lähestyessä.
– Isossa päässä meillä on ollut vähän vuoristorataa, mutta ennen vuodenvaihdetta tasaisuus alkoi löytymään. Devonne alkaa myös lämpiämään, edellisistä peleistä on kuitenkin pari kuukautta, Lehtoranta muistuttaa.
– Jenkkivalinnat ylipäätään ovat onnistuneet todella hyvin. Nyt olemme viime kautta atleettisempi, liikkuvampi jokaisella pelipaikalla ja pystymme pelaamaan oikeasti nopeatempoista korista. Viime kaudella juutuimme liiaksi puolen kentän 5vs5 –hyökkäämisemme armoille.
Jenkkien lisäksi Karhun kokoonpanosta löytyy myös yksi uusi kotimainen kasvo. Takakentälle Bojan Sarcevicin avuksi Toiviainen houkutteli Juhon veljen, Joonas Lehtorannan. Kotkasta Kauhajoelle siirtynyt Joonas on ollut iso apu Karhun takakentällä 7,5 pisteen ja 2,0 syötön keskiarvoilla.
– Joonas on tuonut meille sellaista tietynlaista pelirohkeutta ja Joonaksen ajouhka luo mukavasti tilaa kentälle, Juho Lehtoranta toteaa.
– Joonas on saanut itseluottamusta ja uskallusta tekemiseen takaisin vaikean viime kauden jälkeen. Nopeana ja ulottuvana pelaajana Joona tuo takakentälle sellaisia ominaisuuksia mitä meillä ei aikaisemmin ollut.
Hetkinen. Johtuuko Juhon syöttökeskiarvon nouseminen veljen saapumisesta joukkueeseen? Mieluummin sitä nyt omalle veljelleen syöttää…
– Heh, ei, en usko että siitä on nyt kyse, Lehtoranta naurahtaa.
– Hyökkäyksemme on toiminut kauden alusta asti suhteellisen hyvin ja tehokkaasti. Kunhan pallo liikkuu niin olen tyytyväinen.
Joonas Lehtorannan, Bojanin ja tarkkakätisen jenkkitakuri Tate Unruhin myötä Karhun takakenttä näyttäisi olevan niin laadultaan kuin leveydeltäänkin suhteellisen valmis pudotuspeleihin. Sarjan kovimpiin urheilijoihin ja parhaisiin puolustajiin lukeutuva jenkkilaituri Austin Hollins pitää myös kovinta tahtia pistetilastoissa.
Etukentän nelikko koostuu Kammeon Holseysta, DeVaughn Washingtonista, Devonne Gilesista sekä vahvaa kautta erityisesti puolustuspäässä pelaavasta Samuli Vanttajasta. Koko paketin keskellä on kuitenkin Lehtoranta. Paikkaamassa reikiä ja tarjoamassa vastauksia juuri siellä ja juuri niihin kysymyksiin, mihin Sami Toiviainen tarvitsee vastauksia.
– Kunhan saamme kaikki pelaajat kuntoon, olemme todella iskukykyinen joukkue. Kotona olemme valmiita kaatamaan joukkueen kuin joukkueen jo nyt, Lehtoranta vakuuttaa.
– Siitä kuitenkin lähdetään, että keväällä olemme parhaimmillamme.
Lisätiedot: Juho Lehtoranta