Muiden miesten maajoukkuetulokkaiden – Antto Nikkarisen, Carl Lindbomin ja Roope Ahosen – tavoin Nuutisella on takanaan rutkasti taivallettuja maileja Suomen juniorimaajoukkueiden sudenpolulla. Nuutinen päätti uransa ”Sudenpentuna” heinäkuussa 2010 kaikkiaan 83. juniorimaaotteluunsa 20-vuotiaiden miesten B-divisioonan EM-kisoissa.
Viime kesänä Nuutinen verhoutui susikuosiin Kiinan Shenzhenissä pelatuissa Universiadeissa, ja tänä kesänä hän jatkaa sudenpolkuaan korkeimmalle mahdolliselle tasolle, miesten maajoukkueeseen, asti.
– Tämä on todella kova ympäristö. Tuskin mikään voi kehittää niin paljon kuin päivittäinen treenaaminen maan parhaiden pelaajien kanssa, miettii Nuutinen maajoukkueen ensimmäisen harjoitusviikon lähestyessä loppuaan.
– Kaikki Suomen maajoukkueethan noudattavat samaa pelitapaa, joten sikäli hommaan on ollut helppo heittäytyä mukaan. Vanhat jutut palautuvat pikku hiljaa mieleen, mutta samalla mukana on täysin uusia juttuja opeteltaviksi. Siinä on kivasti vastapainoa.
Suomalainen koripallo on yhtä suurta perhettä, mikä näkyy myös maajoukkueen harjoitusvahvuudessa: Nuutisen viime kauden Bisons-joukkuetovereista maajoukkueen matkassa on myös Mikko Koivisto, Salon Vilppaassa Nuutinen pelasi Roope Ahosen kanssa, Kouvolan Kouvoista hänen tuttujaan ovat Antto Nikkarinen sekä valmentaja Jukka Toijala.
Juniorimaaotteluita Nuutinen on pelannut Nikkarisen ja Ahosen lisäksi Antti Kanervon, Sasu Salinin ja Carl Lindbomin kanssa. Eikä sovi unohtaa maajoukkueen toista kaarinalaiskasvattia, Ville Kaunistoa, joka aloitti ammattilaisuraansa Nuutisen ollessa vielä rippikouluiässä.
– Helppohan remmiin on tulla, kun mukana on niin paljon entuudestaan tuttuja jätkiä. Voisi sanoa, että kaikki maajoukkuepelaajat tuntevat toisensa ainakin jotain kautta. Ja mitä kauemmin olemme yhdessä, sitä paremmaksi yhteishenki kasvaa.
Puurtaminen palkitaan
Nuutisen osakkeet ovat olleet jyrkässä nousussa viimeisen puolentoista vuoden aikana. Vuosien 2007–10 aikana Nuutinen kasvoi korkoa Jukka Toijalan valmennuksessa Kouvolan Kouvojen paidassa, kunnes vuoden 2011 alussa vuoroaan odotti odotettu läpimurto kansalliselle huipulle Salon Vilppaan matkassa.
Kesällä 2011 Nuutinen vaihtoi maisemaa siirtyen yhdestä varsinaissuomalaisesta kaupungista toiseen eli Salosta Loimaalle. Siirto osoittautui menestykseksi, sillä Nuutinen oli eräs nousijajoukkue Bisonsin keulahahmoista matkalla Suomen mestaruuteen. Nuutisen lopullinen käyntikortti oli Tampereen Pyrintöä vastaan pelattu toinen välieräottelu, jossa hän pommitti 39 pistettä Pyynikin palloiluhallilla Bisonsin pelatessa selkä seinää vasten hallinnutta mestaria vastaan.
– Paha sanoa, miksi peli alkoi yhtäkkiä kulkea niin kuin se kulki, miettii Nuutinen kysyttäessä kevätkauden 2011 läpimurrosta ja sitä seuranneesta kaudesta.
– Kun treenaa vuositolkulla tähtäimessään se, että tulee paremmaksi pelaajaksi, tuntuu toisinaan siltä, että polkisi paikallaan. Yhtä lailla joskus tulee äkkiharppauksia kehityksessä, jotka edesauttavat pelirohkeuden kehittymistä ja tuottavat onnistumisia. Periaatteeni on kuitenkin ollut aina se, että yritän olla joukkueelle hyödykseni sillä tavalla kuin ikinä osaan, oli kyse sitten pisteidenteosta tai jostain muusta.
Vaikka Nuutisella pitäisi olla kaiken mennessä kohdalleen vielä runsaan vuosikymmenen verran parasta aktiiviuraa edessään, elää tuore Suomen mestari ja maajoukkuepelaaja jalat maassa tässä päivässä. Juuri nyt Nuutisen tärkein tavoite on kesässä 2012.
– Päällimmäisin tavoitteeni juuri nyt on pelata itselleni paikka siinä kokoonpanossa, joka elo- ja syyskuussa pelaa EM-karsintoja. Yritän treenata niin hyvin kuin mahdollista, olla joukkueelleni hyödyksi kaikissa käänteissä ja omaksua kaiken opin, mitä maajoukkue tarjoaa.
Lisätietoja: Matti Nuutisen maajoukkuehistoria
Lisätietoja: Miesten maajoukkue
Lisätietoja: EM-karsintojen lipunmyynti