Vuosien 2017–19 MM-karsinnoissa sekä helmikuun 2020 EM-karsintaikkunassa Koponen kirjautti Susijengin paidassa vain yksittäisiä otteluita, sillä seurajoukkuevelvollisuudet ensiksi FC Barcelonan ja sittemmin Bayern Münchenin kanssa vievät MaSu-Basketin kasvatin ajan.
Vaikka Koposella ei vielä olekaan sopimusta tulevasta pelikaudesta, hän osaa kertoa sen verran, että Euroliiga ei tule olemaan hänen maajoukkuevelvollisuuksiensa esteenä marras- ja helmikuussa.
– Sen voin jo varmuudella kertoa, että Euroliigaa en ensi kaudella pelaa. Nyt näyttää kaikin puolin todennäköiseltä, että pystyn pelaamaan tulevissa karsinnoissa ja auttamaan Susijengiä omalla panoksellani, Petteri iloitsee.
Jos yksityiskohtiin mennään, pelasi Koponen Euroliiga-työnantajiensa niin salliessa vuosien 2017–19 kahdestatoista MM-karsintaottelusta viisi. Useimmiten Koponen liittyi Susijengin matkaan maaotteluikkunoiden aikana vain päiväksi tai kahdeksi Euroliigan ottelukierroksen päätyttyä.
– Pelaajan näkökulmasta oli vaikeaa, kun ei tiennyt etukäteen, mihin peleihin pääsee. Samalla on tullut sellaisia reissuja kuin kaksi vuotta sitten helmikuussa, kun matkustin vuorokauden Madridista Venäjän Permiin ja hyppäsin melkeinpä kylmiltään kentälle ratkaisevaan MM-karsintamatsiin, hän naurahtaa.
– Toivottavasti Euroliigan ja FIBA:n väliseen kiistaan tulisi jokin ratkaisu. Erityisesti pienemmillä mailla yksittäisten pelaajien poissaololla on valtava merkitys. Ilman Luka Doncicia Slovenia jäi MM-kisojen ulkopuolelle, mutta Doncicin kanssa Slovenia pelaa olympiamitaleista.
Nälkä kasvaa odottaessa
Koponen arvioi, että epäsäännöllisempi maaotteluvuoroväli on jopa kasvattanut hänen nälkäänsä.
Edellisen kerran hän vietti täyden kesän Susijengin kanssa EM-kisakesänä 2017, jolloin hän toipui mystisestä olkapäävammasta kreivin aikaan Helsingin EM-alkulohkohurmokseen. Joka vuosi siitäkin asti Koponen on Susijengin kanssa harjoitellut, mutta osallistuminen maaotteluihin on ollut sattuneesta syystä satunnaisempaa.
– Maajoukkue on ollut mulle aina tosi tärkeä ympäristö. Nyt tuntuu jo siltä, että Helsingin kisoista on kulunut ihan älyttömän pitkä aika. Omalta osaltani odotan vesi kielellä MM-karsintoja ja syksyn ’22 EM-kisoja.
Vaikka Koponen ei viime kaudella Euroliigaa pelannutkaan, hän osoitti arvonsa niin maajoukkueessa kuin seurajoukkueessakin kevään aikana. Italian Serie A:n Reggio Emiliassa Koponen karisti alkukipsinsä kevään edetessä ja nakutteli 8,3 pistettä ottelua kohden säkittämällä kolmosensa 41,5% tarkkuudella.
Susijengissä Koponen näytti helmikuussa arvonsa ensimmäisessä maaottelussaan kahteen vuoteen: EM-kisapaikan ratkaisseessa Sveitsi-ottelussa Koponen upotti jengin korkeimmat pisteet (21) sekä viimeisen minuutin ratkaisevat vapaaheitot (6/6).
– Ikää on tullut ja kropassa näkyy kulumisen merkkejä, mutta uskon, että pystyn vielä omilla jutuillani auttamaan jengiä, Petsku naurahtaa.
– Nuorena poikana toin ensiksi energiaa peliin ja sitten tuli se muutaman vuoden kestänyt vaihe, missä heitot ja ratkaisut pelattiin aika järjestäen mulle. Nyt olen ehkä siinä kolmannella askelmalla, jossa tuon peliin rauhallisuutta ja harkintaa. Eiköhän takamiehen evoluutio mene niin.
Vuodet toivat harmaan turkin
Koposen kanssa keskustellessa kysymys iästä nousee väkisinkin keskiöön. Vuosikausien ajan hän oli yksinoikeudella Susijengin kuopus ja ”ikuinen junnu”, jota ahavoituneet 1970-luvulla syntyneet jermut taputtelivat päähän.
Tänä päivänä Koponen on 33-vuotiaana niin iän kuin maaottelukokemuksenkin perusteella jengin harmaaturkkisia veteraaneja, joita joukkueen parikymppiset katsovat kunnioituksella ylöspäin.
– Ei siihen totu koskaan! Niin pitkään mä kantelin palloja ja pelikasseja yksinoikeudella ja nyt pitäisi tottua siiten, että mä oon se vanha jätkä, Petteri nauraa.
– Kai se perusasetelma on kuitenkin sama, eli yritän auttaa jengiä parhaan kykyni mukaan. Jos ”pappan” pitää vähän antaa ohjeita ja pitää huolta pallosta, niin sitten ”pappa” tekee niin kuin käsketään.
Koposen motivaatiosta ei kenenkään tarvitse olla huolissaan. Vaikka kilometrejä on viisien arvokisojen veteraanilla mittarissa vaikka muille jakaa, mieli vetää vahvasti kentille.
– MM-karsinnat on totta kai iso juttu koko Suomi-korikselle, siinä pelataan taas mahdollisuudesta palata MM-kisanäyttämölle. Ja kyllä nuo seuraavat EM-kisat on taas sellainen etappi, joka palaa mieleen ihan yhtenään.