Nilkka pyörähti Salinin kannalta pahaan paikkaan, sillä Susijengin sähikäinen ehti ennen keikkaansa toipilasosastolle pussittaa Olimpijalle Eurocupissa 15,8 pistettä ottelua kohden.
– Oli vähän ikävää joutua sivuun, koska kaikki tuntui menevän hyvin ja pelifiilis oli todella vahva alkukaudella. Perjantaina tavataan kuitenkin lääkärin kanssa ja jos mitään takapakkia ei tällä välillä tule, lauantaiksi voisi taas saada vihreää valoa pelata, Salin muotoilee.
Olimpija lähti kauteen viime vuosia pienemmällä budjetilla ja verrattain pienin pelaajapanostuksin, josta osoituksena toimii mm. se, että joukkueella ei ole amerikkalaispelaajia riveissään. Olimpija on kuitenkin pelannut alkukaudella tehokkainta koripalloa vuosiin.
– Katsoin vielä loppukesällä, että missä kaikki pelaajahankinnat ovat, ja aika pitkään seura odottikin ennen värväyksiään, Salin kertailee.
– Meillä on ehkä kuitenkin käynyt niin, että jokaiselle on löytynyt oikea rooli ja palapelin palaset ovat loksahtaneet kahdelleen. Kentälläkin on helpompaa, kun kaikki tulevat toimeen keskenään.
Ljubljana jo toinen kotikaupunki
Runsaan 200 000 asukkaan Ljubljana on käynyt Salinille syrjäisimpiä nurkkiaan myöten tutuksi, sillä MaSu-Basketin kasvatti on Espoon Hongan Korisliiga-vuosiensa jälkeen pelannut koko ammattilaisuransa Slovenian pääkaupungissa.
Viidettä kauttaan Olimpijaa edustava Salin kuuluukin jo monessa suhteessa maansa suurseuran vakiokalustoon.
– Onhan tässä ollut vaihtuvuutta. Koutseja on tullut ja mennyt, pelaajarumbakin on ollut välillä melkoista. Olen vielä aika kaukana seniori-iästä, mutta neljässä ja puolessa vuodessa on käynyt kaupunki, seura ja protokolla tutuksi, Salin kuvailee.
– Kaikki valmentajat tähän asti ovat olleet entisestä Jugoslaviasta ja kaikki ovat jakaneet saman näkemyksen pelikovuudesta ja puolustuksen kautta pelaamisesta, joten minun on ollut helppo heittäytyä omaan rooliini. Ja mitä enemmän kausia on takana, sitä enemmän palloa on pelattu minulle hyökkäyspäässä.
Salin viettää sopimuksensa viimeistä kautta Ljubljanassa, mutta mikään kiire hänellä ei ole pois Slovenian ”pienestä suurkaupungista”.
– Hyvin olen täällä viihtynyt. Kyllähän sitä jo vähän miettii, pitäisikö hakea Slovenian passia, takamies murjaisee.
Krka kantona kaskessa
Union Olimpija Ljubljana on ollut jo vuosien ajan Slovenian ylivoimaisesti kansainvälisin ja ammattimaisin seura, mutta kirkkain kruunu on jäänyt puuttumaan – joukkueen arkkivihollinen KK Krka Novo Mesto on päihittänyt Olimpijan finaaleissa viimeisenä viitenä keväänä.
– Sen kun tietäisi, mikä siinä on, puree Salin hammasta kysyttäessä eroon kahden joukkueen välillä.
– Tässä vuosien aikana olen huomannut, että meidän pelimme jostain syystä muuttuu, kun pelaamme Krkaa vastaan. En tiedä, onko siinä joku päänsisäinen juttu. Alamme arkailla ja joukkuepelimme hajoaa.
Kausi 2014/15 on kuitenkin vasta nuori, ja Olimpijan itseluottamus on tällä hetkellä korkealla. Salin ei ole vielä saanut saaliikseen Slovenian mestaruutta, joten kevään toivepalkinto on ilmiselvä.
– Ikävähän täältä olisi lähteä ilman mestaruutta näin monen vuoden jälkeen. Mutta nyt nautitaan jokaisesta pelistä, joka eteen tulee.
Lisätietoja: Sasu Salin