Olimpija aloitti kautensa Slovenian liigan ylemmässä jatkosarjassa viime lauantaina, kun Olimpija haki vieraskentältä 64–70-voiton Elektran kustannuksella. Vaikka joukkueen pelit maanosan ykkössarjassa Euroliigassa sekä kovatasoisessa Adrianmeren liigassa ovat tältä kaudelta ohi, kotimaan liigan peleissä riittää panosta; tulevan kahden kuukauden aikana ratkaistaan muun muassa maan Euroliiga-paikka kaudelle 2012/13.
– Saatiin Adrianmeren liigassa hyvä lopetus kaudelle, vaikka paikka lopputurnauksessa karkasikin jo aika varhaisessa vaiheessa. Viimeisestä neljästä matsista voitettiin kolme, mukaan lukien pari voittoa lopputurnaukseen päässeistä joukkueista, Salin punnitsee.
– Voittojen myötä meillä on tällä hetkellä aika hyvä itseluottamus päällä loppukauteen lähtiessä. Pariin vuoteen emme ole voittaneet maan mestaruutta, joten eiköhän nyt olisi sen aika.
Olimpijan paikka Adrianmeren liigan Final Fourissa jäi sivu suun, kun joukkue ajautui keskitalvella talousvaikeuksien vuoksi tappioputkeen menetettyään liudan huippupelaajiaan (Ratko Varda, Aleksandar Capin, Damir Markota, Ben Woodside, Danny Green). Korjausliike toi Ljubljanaan kuitenkin Deon Thompsonin ja Vladimir Dasicin kaltaiset eliittipelaajat, ja nyt joukkueessa odotetaan kauden loppua innolla.
– Mestaruuden lisäksi pelaamme tietenkin paikasta Euroliigaan tulevalle kaudelle. Saimme pari pistettä Adrianmeren liigan kuudennesta sijasta, muutaman pisteen Slovenian cupin mestaruudesta ja sitten tietenkin Slovenian mestaruudesta saisi ratkaisevat pisteet. Viime kaudet Slovenian Euroliiga-paikka on ratkennut meidän ja KK Krkan (Novo Mesto) välillä, eiköhän tänäkin vuonna.
Kuopuksesta profiilipelaajaksi
Kesäkuussa 21 vuotta täyttävän Salinin nousu joukkueen keltanokasta aloitusviisikon heittäväksi takamieheksi on ollut räjähdysmäisen nopeaa. Pelikauden 2010/11 aikana Salin kävi kentällä vain harvakseltaan pääasiassa heittäjänä, kuluvalla kaudella suomalaistähti on saanut luottamusta myös pallollisen puolustajana. Kehitys jatkuu edelleen.
– Meillä oli jossain vaiheessa kautta pulaa pelinrakentajista, ja silloin koutsi (Saso Filipovski) pisti minut pointin paikalle. Pallonkäsittelyn lisäksi olen harjoitellut yksilötasolla aika paljon 1-1-ratkaisuja hyökkäyspäässä, kertoo kesän 2011 aikana miesten maajoukkueen puolustuspään eliittiin noussut Salin.
Euroliigassa Salin uurasti 10 ottelua 25,1 minuutin, 4,4 pisteen, 2,0 levypallon ja 1,3 syötön keskiarvoilla. Adrianmeren liigassa keskiarvot olivat astetta kovemmat: 26 ottelua 29,1 minuutin, 9,7 pisteen, 2,3 levypallon, 1,4 syötön ja 1,3 riiston lukemilla. MaSu-Basketin kasvatti myöntää olevansa positiivisesti yllättynyt saamastaan minuuttimäärästä.
– Totta puhuen en uskaltanut olettaa, että koutsi olisi antanut minulle näin paljoa luottamusta peliminuuttien muodossa. Olen ollut hyvilläni annetuista minuuteista, koska nyt valmentaja tuntuu luottavaan minun niin paljon, että en lähde heti yhdestä virheestä vaihtopenkille. Luottamus omaan tekemiseen on kasvanut aika paljon.
Kovaa menoa Belgradissa
Vaikka kausi on vielä kesken, on viimeisiin kuukausiin mahtunut ikimuistoisia hetkiä. Kaupunki, jossa Salin muistetaan tämän kauden jälkeen varmasti, on Serbian pääkaupunki Belgrad: Adrianmeren liigassa Olimpija peittosi perinteikkään Belgradin Punaisen Tähden kahdesti Salinin viimeistellessä 21,5 pistettä ottelua kohden ja kairaten kolmosensa sukkaan 68,8% tarkkuudella.
– Apua, mitä tuohon sanoisi. Totta kai tuntuu mukavalta, kun heitot uppoavat ja oma joukkue voittaa. Ei noita yksittäisiä matseja oikeastaan ole ehtinyt jälkikäteen yhtään ehtinyt ajatella, Salin nauraa kysyttäessä fiiliksistä kahden voitokkaan Punainen Tähti -ottelun jälkeen.
– Voitto on kuitenkin aina koko joukkueen yhteinen asia. Joku voi tehdä joskus enemmän pisteitä kuin muut, mutta voittoon tarvitaan aina viisi pelaajaa, kiirehtii maajoukkueen pelifilosofian ilmeisen hyvin sisäistänyt Salin toteamaan.
Screenien läpi Navarron perään
Olimpijan asema Euroopan huippujoukkueiden hierarkiassa sekä Salinin saavat peliminuutit kertovat, että Salin on nousemassa seuraavien vuosien aikana Petteri Koposen ja Teemu Rannikon rinnalle eurooppalaisten takamieshuippujen kastiin. Kentällä Salin on päässyt kauden aikana ottamaan mittaa joistain maanosan parhaista takamiehistä, kuten Juan Carlos Navarrosta (FC Barcelona), Igor Rakocevicista (Montepaschi Siena), Bo McCalebbista (Montepaschi Siena) ja Terrell Lydaysta (Unics Kazan).
– Kovia jätkiä mahtuu tällä tasolla joka joukkueeseen, mutta Navarro ja Rakocevic ovat omaa luokkaansa, Salin arvelee.
– Navarro on yllättävän pienikokoinen kaveri, mutta kun tarve tulee, hän osaa luoda oman ratkaisunsa silloin kun tarve vaatii. Sitten kun Barcelona ihan tosissaan etsii heittopaikkaa, niillä on aika monta isoa jätkää, jotka osaavat vapauttaa Navarron screeneillä. Niihin jos osuu, yleensä sattuu melkein paljon kuin Nikkilän Antin screenit, lähettää Salin terveisiä maajoukkuetoverilleen.
– Rakocevicin fyysisyys on taas ihan omaa luokkaansa, ja hän pystyy luomaan fysiikallaan tilaa ihan minkälaista puolustusta vastaan tahansa. Lisää ongelmia tuottaa se, että jos Rakoceviciin keskittyy liikaa, hän on myös erinomainen vapauttamaan joukkuekavereitaan.
Salinilla on jäljellä vielä yksi kausi (2012/13) sopimuksessaan Union Olimpijan kanssa, ja tavoitteena on pelata Euroliigaa myös ensi kauden ajan. Sitä ennen Salin vetää kuitenkin Suomi-pelipaidan ylleen elo-syyskuussa 2012, kun Suomi hakee EM-kisapaikkaa Albaniaa, Belgiaa, Puolaa ja Sveitsiä vastaan EM-karsinnoissa.
– Kiva saada jengi taas kasaan vuoden jälkeen. Meillä on hyviä muistoja vuoden takaa ja tekisi mieli jatkaa siitä, mihin viime EM-kisoissa jäätiin. Suomi-pelipaidan vetäminen ylle tuo aina ihan omanlaisensa tunnelman.
Lisätietoja: Sasu Salinin maajoukkuehistoria