Vuonna 1952 syntynyt, aktiiviuransa aikana vielä 198-senttinen Lignell muistaa omalta maajoukkueuraltaan kaksi kokemusta ylitse muiden: vuoden 1977 Belgiassa järjestetyt EM-kisat sekä vuoden 1975 Kiinan turnauksen, jossa Kiina ja Suomi pelasivat yhteensä seitsemän ystävyysottelua Pekingissä, Shanghaissa ja Wuhanissa.
– Kiinan reissu oli ”pingisdiplomatian” aikaa. Meitä kohdeltiin kuin valtionpäämiehiä. Oli hemmetin hienot hotellit, viimeisen päälle ruoat eikä muutenkaan siihen aikaan Suomesta Kiinassa vierailtu. Maassa oli myös ainutkertaisen valtava koripalloinnostus jo silloin, Lignell kertailee.
Vuoden 1977 Belgian EM-kisoihin Suomi selviytyi ”kierrepallon” kautta voitettuaan Helsingin messukeskuksessa kahdeksasta karsintaottelusta viisi, mukaan lukien ikimuistoisen jatkoaikavoiton Puolan kustannuksella.
– Tehtiin sankaritekoja ja päästiin kisoihin. Suomen edellisistä EM-kisoista oli kulunut kymmenen vuotta, joten nyt päästiin omalla sukupolvella aistimaan kisatunnelmaa. Oltiin lopulta kymmenes ja pelattiin hyviä pelejä. Ainoa harmituksen aihe oli avausottelun Belgia-jatkoaikatappio – sen pelin voittamalla oltaisiin päästy vaikka kuinka pitkälle.
Belgian EM-kisoissa kultaa juhli kivikova Jugoslavian maajoukkue, joka päihitti finaaleissa Neuvostoliiton. Lignell ja muu Suomen joukkue seurasi kiihkeää ottelua kentän laidalta.
– Neuvostoliitolla oli kova jengi, voittanut vuoden 1972 olympiakultaa. Mutta se peli oli omanlaisensa valtikanvaihto. Jugoslavia pelasi uudenaikaista, taidokasta ja mielikuvituksellista korista, kun Neuvostoliitto jyräsi staattisesti massalla. Koriksesta tuli sen finaalin myötä uudennäköinen peli.
Panostus kansainvälisyyteen toi pitkän maajoukkueuran, Itämeren tutkimus vei mennessään
Ennen Susijengin uusimpien sukupolvien sankarien nousua historiankirjoihin Jouko Heikkinen isännöi vuosikausia pelattujen miesten maaotteluiden ykkössijaa 190 maaottelullaan vanavedessään 169 maaottelun Lignell.
Luonteeltaan vaatimaton Lignell ei itse tahdo suurennella maaottelumääräänsä sen kummemmin. Hauskaa oli, mutta aikansa kutakin.
– Siihen aikaan panostettiin kansainvälisyyteen – oli paljon maaotteluita ja into oli kova. Mä olin hyvässä kunnossa ja vaikka lihashuolto ei ollut siihen aikaan kaksista, treenailin muita lajeja harrastavien kavereiden kanssa, kuten Niemisen Ripan yleisurheilupuolelta ja Keppana Mikkosen, joka harrasti budolajeja.
Maajoukkuetossunsa Lignell löi naulaan nykymittapuulla tarkasteltuna melko nuorena, kolmenkymmenen vuoden iässä. Limnologian pääaineopinnot Helsingin yliopistossa veivät huippukoripalloilijan matkaansa.
– Omatunto rupesi kolkuttamaan, että pitäisikö tässä ruveta aikuisiin töihin. Lopulta kävi niin, että kroppa oli miestä viisaampi. Kun alkoi paikat pragata, niin vetäydyin kentiltä huomatakseni, että onhan sitä elämää koripallon ulkopuolellakin.
Lignellin vei lopulta matkaansa Itämeren-tutkimus ja siellä ennen kaikkea kokeellinen planktoniekologia. Koripallo on kuitenkin kulkenut miehen matkassa yhä näihin päiviin asti.
– Itämeren ekosysteemiä tutkiessa tuli hauskoja uusia seikkailuita moneksi vuosikymmeneksi. Korista pelaan edelleen viikoittain, vaikka se onkin vähän rauhallisempaa peippailua. Se on tietysti hauskaa, että lapsuuden ja nuoruuden esikuvani Liimon Kari, Pepe Laanti ja Teijo Finneman ovat tänä päivänä samaa kaveriporukkaa.
Lignell läsnä Salinin juhlapäivänä
Suurena osana suomalaista maajoukkuehistoriaa Lignell on seurannut aktiivisesti Susijengiä ja laajemminkin niin kotimaista kuin kansainvälistä koripalloa. Hän on tuttu näky myös kotimaisissa divarikatsomoissa.
– Olin mukana Sloveniassa 2013, kun vanha pelikaveri Zittari (Antti Zitting) järjesti reissun. Kaikkia Susijengin matseja seuraan tarkkaan ja lisäksi NBA:n pudotuspelejä ja NCAA:n lopputurnauksia, hän luettelee.
– Ramppasin aikanaan paljon Rovaniemellä, ja mua pyydettiin paikallisen NMKY:n treeneihin. Menin tietenkin messiin, meille jäi kaveriporukka, joka pitää yhtä. Osa oli tullut opiskelemaan Jyväskylästä, ja nykyään ollaan JBA:n faneja, joten käyn katsomassa viitisen JBA:n divarimatsia vuodessa. On kiva seurata, kun nuoret, hyvin valmennetut junnut pelaavat ja kehittyvät.
Perjantai-iltana Espoo Metro Areenalla nähdään taas omanlaisensa soihdunsiirto, kun sinivalkopaidassa jo kuusitoista (!) vuotta pelannut Sasu Salin saavuttaa Lignellin pelattujen miesten maaotteluiden neljännellä sijalla.
On vain sopivaa, että Salin kuuluu Lignellin suosikkipelaajiin.
– Sasu on aina ollut mun lempijannuja. Aito itäisen Helsingin kundi kuten minäkin; ihanteellinen kapteeni ja ratkaisupelaaja. On aina kiva lukea haastatteluista, minkälainen aurinkoinen, symppis veikko Sasu on, ja miten hänellä pysyy molemmat jalat tukevasti maan pinnalla, Lignell suitsuttaa.
1970-80-lukujen maajoukkueratsulla on pyydettäessä pari hyvää neuvoa susikapteenille suuren illan koittaessa.
– Niin kauan kuin pystyy treenaamaan riittävän kovaa ja pelaaminen tuntuu mukavalta ja palkitsevalta, niin sitä kannattaa tehdä. Eiköhän Sasu sitten muutaman vuoden vielä pelattuaan löydä perheellisenä miehenä mielekästä tekemistä ja uutta lehteä käännettäväksi elämässään.
Susijengi huipentaa MM-karsintoihin valmistavan viikkonsa perjantaina 21.8. Espoo Metro Areenalla klo 20.00 alkavassa karsintakenraalissa Islantia vastaan. Liput otteluun myynnissä!